Metlan uutiskirje

VMI: puuston luonnonpoistuma on lisääntynyt


 

Puuston luonnonpoistuma noussut 4,7 miljoonaan kuutiometriin
Yhdeksännessä VMI:ssä (1996–2003) joka neljäs koealaryväs perustettiin pysyväksi. Pysyvien koe­alojen tavoitteena on tuottaa aiempaa tarkempaa tietoa metsissä tapahtuvista muutoksista, kuten hakkuista, luonnonpoistumasta ja lahopuuston määrän muutoksista.

 

Ensimmäiset VMI:n pysyviltä koealoilta tehdyt las­kelmat osoittivat, että hiljattain kuolleen lahopuus­ton määrä on kasvanut selvästi Etelä-Suomessa viimeisen 10 vuoden aikana (Metsätieteen Aikakauskirja 1/2009: Kuolleen puuston määrä Etelä- ja Pohjois-Suomessa 2004–2007).

 

Nyt on saatu uusia tuloksia puuston poistumasta: hakkuupoistuman rakenteesta ja luonnonpoistumasta. Uusien tulosten mukaan puuston luonnonpoistuma on aiemmin arvioitua suurempi.

 

1990-luvulle saakka luonnonpoistuman arviona metsätilastoissa käytettiin 1,3 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Vuosina 1985–86 perustetun ja vuosina 1990 sekä 1995 uudelleen mitattujen 3 000 koealan perusteella luonnonpoistuman määräksi arvioitiin keskimäärin 2,8  miljoonaa kuutiometriä vuodessa. VMI9:n ja VMI10:n pysyvien koealojen mittausten perusteella laskettu luonnonpoistuma on noussut 4,7 miljoonaan kuutiometriin. Kesän 2010 myrskytuhot eivät näy näissä tuloksissa, mutta 2001 myrskytuhojen jälkeen korjaamatta jääneet puut näkyvät.

 

Pysyviltä koealoilta arvokasta tietoa myös hakkuupoistuman rakenteesta
Pysyvien koealojen perusteella metsätilastoihin saadaan nyt myös uusia arvioita hakkuupoistuman rakenteeesta. Hakkuiden yhteydessä metsiin jäävän hukkapuun määräksi (vuoden 2006 hakkuukertymään perustuen) on arvioitu 7,4 miljoonaa kuutiometriä. Tämä on 1,7 miljoonaa kuutiometriä enemmän kuin tähän astisissa tilastoissa on esitetty. ”Metsähukkapuun määrä poistumatilastossa vaihtelee vuosittain hakkuukertymän perusteella. Esimerkiksi vuoden 2009 hakkuukertymään perustuva arvio metsähukkapuun määrästä on 7,3 miljoonaa kuutiometriä,” toteaa uudet luonnonpoistuma- ja metsähukkapuutulokset laskenut vanhempi tutkija Antti Ihalainen.

 

Pysyvät koealat ovat kertakoealoja tehokkaampia muutosten seurannassa, koska kertakoealoilla muutosestimaatteihin liittyy aina molempien mittauskertojen otantavirhe.

 

VMI:ssä kaikkia koealoja ei kuitenkaan yleensä perusteta pysyviksi kahdesta syystä:
1) Jos koealojen sijainti paljastuu, niiden käsittely voi poiketa muista metsistä ja seurannan tulokset vääristyvät.
2) Pysyvien koealojen mittaaminen on hitaampaa kuin kertakoealojen, koska ne on paikannettava tarkasti ja myös koealojen yksittäiset puut on paikannettava niin, että ne voidaan tunnistaa uusintamittauksissa.Pysyvät koealat muodostavat ympäristön seurannan perusaineiston.

 

Tavanomaisten metsikkö- ja puutunnusten lisäksi pysyviltä koealoilta mitataan

- puiden sijainti

- lahopuusto

- puulajit kiinteäsäteisellä ympyräkoealalla

- metsälain määrittämät tärkeät elinympäristöt 30 metrin ympyräkoealalla
- osalla koealoja ja puita eurooppalaisen metsien terveydentilan seurannan edellyttämät puiden latvuskunto- ja tuhohavainnot
- VMI10:ssä muurahaispesät kiinteäsäteisellä ympyrällä.

 

Edellä esitetyt luvut luonnonpoistuman määrästä ja hakkuupoistuman rakenteesta ovat esimerkkejä VMI:n tuottamista tiedoista uusimpaan Metsätilastolliseen vuosikirjaan. Monipuolisempia tarkasteluja hakkuupoistumasta esimerkiksi kankailla ja soilla ja hakkuutavoittain on julkaistaan vuoden 2011 aikana erillisjulkaisuissa.

 

 

Metsätilastollinen vuosikirja – arvostettu tietopaketti, joka päivitetään vuosittain
Metsätilastollinen vuosikirja tarjoaa kokonaiskuvan Suomen metsistä, metsätaloudesta ja -teollisuudesta sekä puumarkkinoista aina metsäteollisuustuotteiden ulkomaankauppaan asti. Toisen näkökulman metsään tarjoavat metsäluontoa, metsien monikäyttöä ja ympäristökysymyksiä käsittelevät tilastot. Lisäksi kirjassa esitetään keskeisimmän kansainväliset metsätilastot. Uusin Metsätilastollinen vuosikirja 2010 ilmestyi joulukuun alussa.


Keskeinen osa metsätilastollisen vuosikirjan tilastoista käsittelee Suomen metsävaroja. Tiedot tuottaa VMI.  Puuston poistuman osalta metsätilastot perustuvat pääosin muihin kuin VMI:n tietoihin. Hakkuukertymän (markkinahakkuut, pientalojen polttopuu, kotitarvepuu) määrä alueittain ja puutavaralajeittain koostetaan puun käyttäjiltä ja Metsähallitukselta saaduista tiedoista sekä Metlan määrävälein tekemistä erillisselvityksistä. Sen sijaan tietoja esimerkiksi hakkuukertymän tai -poistuman jakautumisesta kangas- ja suometsiin tai hakkuutavoittain ei tätä kautta saada.


Uutuutena Metsätilastollisessa vuosikirjassa esitetään VMI10:n tietoihin perustuvia keskeisiä metsäkasvillisuusvyöhykkeittäisiä metsävaratilastoja. Suomi kuuluu lähes kokonaan boreaaliseen metsäkasvillisuusvyöhykkeeseen, joka jakautuu edelleen etelä-, keski- ja pohjoisboreaaliseen vyöhykkeeseen.

 

Puuntuotos pienenee voimakkaasti ilmaston muuttuessa epäedullisemmaksi pohjoiseen mentäessä. Ilmastollinen vaihtelu vaikuttaa voimakkaasti myös kasvilajien levinneisyyteen ja runsaussuhteisiin. Metsäkasvillisuusvyöhykejakoa hyödynnetään muun muassa kasvupaikkatyyppeihin perustuvassa metsämaan tuottokyvyn arvioinnissa.

 


Lisätietoja:

© Metsäntutkimuslaitos (Metla), Jokiniemenkuja 1, PL 18, 01301 VANTAA, p. 029 532 2111
www.metla.fi | Liity tai poistu uutiskirjeen jakelusta verkkolomakkeella
Lähetä palautetta | Toimitus: Merja Lindroos, etunimi.sukunimi @ metla.fi