Metla uutiskirje
 www.metla.fi

Metsät ja monimuotoisuus

 1.11.2012
< Takaisin etusivulle

Miten saadaan lisää metsänomistajia mukaan METSO-ohjelmaan?

Ajatus oman metsän vapaaehtoisesta suojelusta on levinnyt metsänomistajien keskuuteen etenkin lehtiartikkeleiden ja Metsäkeskuksen metsäsuunnittelijoiden kautta. Mutta onko mahdollista vauhdittaa METSO-ohjelman toteutusta? Metla selvitti, että olisi tärkeää luoda lisää edellytyksiä omistajien keskinäiseen keskus­teluun ja kokemusten vaihtoon, jotta harkitsijat saisivat lisää tarvitsemaansa tietoa. Myös metsän­omistajien luotto­ammattilaiset, kuten metsänhoito­yhdistysten alueneuvojat ja puunostajat voisivat välittää enemmän tietoa METSOn tarjoamista vaihtoehdoista.

Metsäsuunnitelman teko ja lehtijutut synnyttävät idean

Idea METSO-suojelusopimuksen teosta syntyy usein metsäsuunnittelun sivutuotteena. Metlan tutkimuksessa kaikilla määräaikaisen suojelusopimuksen tehneillä omistajilla oli metsäsuunnitelma. Myös pysyviä sopimuksia tehneistä metsäomistajista suurimmalla osalla (noin 70 %) oli metsäsuunnitelma. Monesti suojeluprosessi eteni juuri metsäsuunnitelman maastokartoitusten yhteydessä. Näissä tapauksissa etenkin Metsäkeskuksen suunnittelijoilla oli merkittävä rooli sopimuksen suosittelijoina.

Tieto METSO-ohjelmasta ja ajatus oman metsän suojelusta on levinnyt metsänomistajille metsäalan lehtien ja sanomalehtiartikkeleiden avulla. Omistajien haastattelujen mukaan mieleenpainuvia lehtijuttuja olivat toisten metsiään suojelleiden metsänomistajien kokemukset. Moni haastatelluista metsänomistajista oli myös työskennellyt tai työskenteli edelleen metsä- tai ympäristöalalla tai oli saanut koulutuksen alalle. METSO-ohjelma ja sitä paikallisesti toteuttavat henkilöt olivat siksi tuttuja.

Metsänomistajan tiedonhankkimiskanavat ja kontaktit suojelusopimuksen päätöksentekoprosessin eri vaiheissa.

Pysyvän METSO-suojelusopimuksen ELY:n (vuonna 2009 ympäristökeskus) kanssa tehneillä omistajilla oli sopimusten tekoon liittyen suurempi kontaktiverkosto kuin määräaikaisen sopimuksen Metsäkeskuksen kanssa tehneillä. Pysyvää sopimusta solmittaessa oltiin ELY:n lisäksi tyypillisesti yhteydessä Metsäkeskukseen ja metsänhoitoyhdistykseen, mutta määräaikaisen sopimukseen riittivät usein Metsäkeskuksesta saadut neuvot, arviot ja mielipiteet. Päätös suojelusta tehtiin tavallisesti yhdessä perheen kanssa. Sukulaisille, naapureille, puunostajille ja metsänhoitoyhdistykselle suojelusta kerrottiin vasta jälkikäteen jos silloinkaan.

Suhteelliset osuudet metsänomistajien kontakteista eri toimijoiden kanssa suojelusopimusprosessin aikana.

 

Pysyvä sopimus, % (n=19)
Määräaikainen sopimus, % (n=25)
ELY (vuonna 2009 ympäristökeskus)
100
16
Metsäkeskus
79
100
Perhe
79
80
Naapurit
63
60
Metsänhoitoyhdistys
58
20
Sukulaiset
47
60
Puunostajat
26
32
Tuttu asiantuntija (esimerkiksi toinen maanomistaja)
26
32
Toinen maanomistaja, jolla myös suojelusopimus
21
12
Muu metsäorganisaatio
11
0
Muu
11
8

Vertaiskokemusten merkitys korostuu

Kuten METSOssakin on käynyt, innovaatio leviää ensimmäisille käyttöönottajille, aikaisille omaksujille, lähinnä joukkoviestimien kautta. Jatkossa tarvitaan yhä enemmän vertaiskokemuksia, jotta vapaaehtoinen suojelu leviää myös myöhäisille omaksujille eli omistajille, jotka eivät ole olleet ”eturintamassa” vaan puntaroivat huolellisesti METSO-sopimuksesta koituvia konkreettisia vaikutuksia.

Vertaiskokemukset leviävät, jos omistajat rohkenevat puhua omista kokemuksistaan. Esimerkkejä tarvitaan etenkin niiltä omistajilta, jotka pitävät myös metsän taloudellisia arvoja tärkeinä. Arvoiltaan samanlaisten omistajien suosittelu on vakuuttavin keino muutoksen edistämiseen. Jollei vertaiskokemuksia ole, voi innovaation leviäminen jopa estyä. Omistajien keskinäisiä keskusteluja voitaisiin lisätä myös neuvontaorganisaatioiden toimesta tuomalla omistajia yhteen esimerkiksi teemapäivien tai retkeilyjen muodossa.

Metsäalan toimijoista muutosagentteja

Kokemusten vaihto vahvistaa perusteluja suojelusopimuksen teolle. Kuva: Teppo Hujala.

Vertaisverkostojen lisäksi innovaatioiden uskotaan leviävän myös niin sanottujen muutosagenttien kautta. Muutosagentit ovat henkilöitä, jotka uskovat muutostarpeeseen. Heillä on visio tulevasta ja innokkuutta edistää muutosta ihmisten keskuudessa. Tämän tutkimuksen mukaan muutosagentteja METSO-ohjelmassa ovat olleet etenkin Metsäkeskuksen tietyt metsäsuunnittelijat. Monilla suomalaisista metsänomistajista luotetuin ja jopa ainoa kontakti metsäammattilaiseen on kuitenkin metsänhoitoyhdistyksen tai puunhankintayrityksen toimihenkilö. Tulevaisuudessa viestin vapaaehtoisesta suojelusta pitäisi entistä useammin levitä myös näiden ammattilaisten kautta, jotta ajatus saavuttaisi omistajista etenkin myöhäisiä omaksujia. Omistajille on korostettava myös suojelun taloudellista kannattavuutta, etenkin silloin kun kohteen maasto on korjuuolosuhteiltaan hankalaa ja puusto taloudellisesti jo heikkolaatuista.

Tutkimuksen aineisto

Tutkimuksessa haastateltiin puhelimitse Pohjois-Karjalassa metsiään METSO-ohjelman keinoin vuonna 2009 suojelleita metsänomistajia. Omistajista 25 oli tehnyt määräaikaisen 10 vuoden ympäristötukisopimuksen (sopimustahona Metsäkeskus) ja 19 oli tehnyt pysyvän sopimuksen eli yksityisen suojelualueen (sopimustahona silloinen ympäristökeskus, nykyinen ELY). Ympäristötukisopimusten ytimenä oli metsälakikohde, mutta suojelun ajateltiin olevan vapaaehtoista, sillä kaikkia kohteita oli METSOn keinoin laajennettu lakikohteen ympärille. Tutkimuksessa sovellettiin innovaation diffuusio -teoriaa.

Lisätietoja
  • Ulkopuolinen tutkija Katri Korhonen p. 029 532 5244, katri.korhonen(a)metla.fi
  • Tutkija Teppo Hujala , p. 029 532 5408, teppo.hujala(a)metla.fi
  • Vanhempi tutkija Mikko Kurttila, p. 029 532 3262, mikko.kurttila(a)metla.fi

< Takaisin etusivulle
Kuvat: Metla/Erkki Oksanen, ellei toisin mainita