Keskiviikkona alkoi Aulangolla kansainvälinen tutkijakokous, jonka teemanaon ”Matkailu ja metsien virkistykäyttö kaupungistuneen yhteiskunnan palveluksessa”. Kokoukseen osallistuu 180 tutkijaa noin 30 eri maasta.
Kokouksen puheenjohtajana toimiva Metsäntutkimuslaitoksen ja Lapinyliopiston yhteinen luontomatkailun professori Liisa Tyrväinen korostaa, että kaupungistumisen myötä yhä useampi on riippuvainen kaupunkien luontoalueista. Kaupungistuminen synnyttää tarpeen etsiä luontokokemuksia kaupunkien ulkopuolelta. Luontomatkailu onkin nopeimmin kasvava matkailun osa-alue. Virkistyskäytön ja luontomatkailun kautta kaupunki ja maaseutu kohtaavat jatkossa yha useammin.
Luontomatkailun suunnittelussa ja rakentamisessa on tärkeää ekologinen ja sosiaaalinen kestävys, jotta tärkein vetovoimatekijä, luontoarvot säilytetään ja että matkailunyritystoiminta luo hyvinvointia paikallisesti ja alueellisesti, Tyrväinen sanoo. Parhaimmillaan kestävän luontomatkailun toteuttaminen luo maaseudulle win-win –tilanteen, josta kaikki osapuolet hyötyvät.
Kokouksen järjestävät yhdessä EU -komission rahoittama yhteistyöverkosto Forest for Recreation and Tourism (COST E33) ja kaupunkimetsien hoidon verkosto European Forum on Urban Forestry (EFUF). Järjestelyistä vastaa Metsäntutkimuslaitos yhdessä Metsähallituksen sekä Helsingin, Espoon, Vantaan ja Hämeenlinnan kaupunkien kanssa. Lehdistö on tervetullut seuraamaan konferenssia ja tapaamaan tutkijoita. Konferenssin puheenjohtaja professori Liisa Tyrväinen on lehdistön tavattavissa lehdistöhuoneessa to klo 10.30 ja pe klo 10, ja tutkijat ovat lehdistön käytettävissä haastatteluja varten koko kokouksen ajan.

Metsätalous voidaan yhteensovittaa virkistyskäytön kanssa

Metsähallituksen pääjohtaja Jyrki Kangas kertoi puheessaan siitä, miten erilaisia käyttömuotoja pyritään sovittamaan yhteen valtion metsissä: ”Metsähallituksen linjana on luonnonvarojen monikäyttö ja eri intressien yhteensovittaminen”.
Kankaan mukaan matkailu- ja virkistyskäyttö otetaan huomioon valtion maiden ja vesien hoidossa ja käytössä. Niin on paitsi talousmetsissä myös kansallispuistoissa ja muilla erityisalueilla kuten valtion retkeilyalueilla.
Virkistyskäytön tavoitteet eivät sulje pois hakkuita eivätkä luonnon monimuotoisuutta. ”Hyvällä osallistavalla suunnittelulla löydetään yhteiskuntaa kokonaisuutena parhaiten palvelevat maankäyttömuodot”, Kangas painotti.
Metsähallituksen erityiseksi vahvuudeksi hän näkee statukseltaan, luonnonoloiltaan ja tavoitteiltaan erilaisten valtion alueiden kokonaishallinnan. Sillä turvataan myös luontomatkailijoiden ja virkistyskäyttäjien viihtyminen valtion mailla ja vesillä.

Metsien terveysvaikutukset nouseva tutkimuksen ala

”Metsien virkistys- ja terveyshyöty realisoituu toisaalta erilaisina metsäperäisinä tuotteina ja ekosysteemipalveluina, toisaalta metsien virkistyskäytön kautta”, sanoo Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) ylijohtaja professori Hannu Raitio. ”Se korostaa tarvetta ymmärtää metsien sosiaalista merkitystä, joka on yksi Metlan tutkimuksen neljästä painoalueesta.”
Raitio koordinoi maailman metsäntutkimusorganisaatioiden kansainvälisen liiton IUFRO.n erityisohjelmaa ”Metsät ja ihmisten terveys”, jonka tehtävänä on verkottaa metsäntutkijoita ja terveysalan toimijoita. Erityisohjelman perustamisen taustalla on se, että maailmalla on viime vuosina herännyt suuri kiinnostus metsien terveysvaikutuksiin.
Esimerkiksi Japanissa on syntynyt käsite ”metsäkylpy”, jolla tarkoitetaan lääkärin määräämää oleskelua metsässä. Metsät ja ihmisten terveys –erityisohjelmaan osallistuva japanilainen tutkija, professori Miyazaki on kokeissaan osoittanut, miten metsässä oleskelu vaikuttaa lukuisiin ihmisen kehon parametreihin aina sydämen toiminnasta hormonieritykseen.

Kansallisessa kaupunkipuistossa kulttuuri ja luonto kohtaavat

Ympäristöministeriön ylitarkastaja Jukka-Pekka Flander esitteli puheessaan Suomeen syntymässä olevaa kansallisten kaupunkipuistojen verkkoa. Kansallinen kaupunkipuisto on suojelualue, jonka avulla säilytetään kaupunkimaisen ympäristön kulttuuri- tai luonnonmaisemaa, sen historiallisia erityispiirteitä tai kaupunkikuvallisia, sosiaalisia tai virkistyksellisiä arvoja.
”Monet kaupunkipuistot ovat luonnon monimuotoisuudessa jopa rikkaampia kuin kansallispuistot”, Flander sanoo. ”Se johtuu ihmisen mukanaan tuomista usein urbaaneista lajeista.”
Hakemuksen kansallisen kaupunkipuiston perustamisesta tekee kaupunki, ja lupaviranomaisena toimii Ympäristöministeriö. Suomen ensimmäinen kaupunkipuisto perustettiin Hämeenlinnassa 2001 ja sitä ovat seuranneet Heinolan ja Porin (2002) ja tuoreimpana Hangon kansallinen kaupunkipuisto (2008). Seuraavaksi suunnitteilla ovat Porvoon, Kotkan ja Turun kaupunkipuistot.
Suomeen syntymässä oleva verkosto on kansainvälisesti ainutlaatuinen. Suomen lisäksi Ruotsissa on yksi vastaava puisto.