kuva:Metla/Jouni Hyvärinen
Metla
26.11.2009

Sodat on yleensä sodittu talvikauden ulkopuolella

Sodankäynti keskittyi jo ennen modernia aikaa pääasiassa talvikauden ulkopuolelle, sillä maatalousyhteiskunnassa lähes kaikki toiminnot, kuten sotajoukkojen huolto ja eläinten ruokkiminen, olivat kesäaikaan helpompia.

 

 

 

Viime sotien aikaan vartiomiesten pakkasjalkine valmistettiin oljesta. Jalkinetta pidettiin saappaan tai muun kengän päällä. Kuva: Jussi Kämäräinen.

Talvellakin sodittiin, mutta sodankäynti poikkesi usein huomattavasti ajalle tyypillisestä sodankäynnistä. Lopputulos saattoi olosuhteista riippuen olla joko suuri voitto tai täydellinen katastrofi. Hyvinä esimerkkeinä voidaan mainita Ruotsin menestys Tanskassa talvella 1658 ja tappio Norjassa vuonna 1718.

 

Myös modernilla ajalla sodankäynti useimmiten noudattelee vuodenaikojen rytmiä. Esimerkiksi toisen maailmansodan taisteluissa on selvästi havaittavissa aktiivinen kesäkausi ja passiivinen talvikausi.

 

Sitkeä suomalainen armeija kunnostautui talvisodassa
Kuluvan vuoden marraskuun viimeisenä päivänä tulee kuluneeksi seitsemänkymmentä vuotta talvisodan syttymisestä. Jo sodan aikana tarina lumen ja jään keskellä käytävästä taistelusta pienten, mutta nopeasti suksillaan liikkuvien suomalaisten joukkojen ja korpeen hyytyneen neuvostoliittolaisten jättimäisen konearmeijan välillä levisi maailmalle.

 

Ihmettely ei kuitenkaan liittynyt pelkästään epätasaisiin voimasuhteisiin. Ulkomaisissa tiedotusvälineissä ihasteltiin ja hämmästeltiin suomalaisten kykyä toimia talvisissa olosuhteissa. Oliko kyse jostakin uudesta ilmiöstä, vai noudattivatko suomalaiset, kuten annettiin ymmärtää, vain ikiaikaisia perinteitään taistelussa idän jättiläistä vastaan?

 

Pakkanen pani ruotsalaisia vapaaehtoisia talvisodan Sallassa – myös suomalaisia ”vilutti”
Talvisodan loppuvaiheessa rintamavastuu Sallan suunnalla luovutettiin ruotsalaisista vapaaehtoisista muodostetulle noin kahdeksan tuhannen miehen prikaatille. Kolmisen viikkoa kestäneen rintamavastuun aikana ruotsalaisen vapaaehtoisprikaatin tappiot olivat 37 kaatunutta, 45 haavoittunutta, 140 pahasti paleltunutta ja 5 sotavangiksi joutunutta. Joukko siis kärsi pakkastappioina lähes kaksi kertaa niin suuret tappiot kuin taistelutoiminnan seurauksena. Lisäksi näiden 140 sairaalahoitoa vaatineen paleltumatapauksen ohella lievemmistä paleltumavammoista kärsineitä on luultavasti ollut vieläkin enemmän.

Myös suomalaisten sotilaiden pakkaskestävyys oli koetuksella noihin aikoihin. Kenraali Ignatius oli tarkastamassa varusmiehiä 1920-luvun alussa. Oli kipakka pakkanen, ja joukot olivat seisseet paraatikentällä jo hyvän tovin, ennen kuin kenraali suoritti tarkastuksen. Ignatius tunsi pakkasen nipistelevän poskiaan ja arveli varusmiehiäkin palelevan. Hän kysäisi isällisesti:

"Pojat! Viluttaako?"

Vastaus tuli kuin tykinsuusta:

"EI VITUTA! HERRA KENRAALI!"

 

Lisätietoja:

  • Jussi Kämäräinen, Joensuun yliopisto, Historian oppiaineryhmä, jussi.kamarainen @ joensuu.fi

  • Kirjallisuutta:
    Englund, P. 1996. Suuren sodan vuodet. WSOY, Juva.
    Englund, P. 2001. Voittamaton. WSOY, Juva.
    Malkki, J. & Marjomaa, R. & Raitasalo, J. & Karasjärvi T. & Sipilä, J. 2008. Sodan historia. Otava, Helsinki.
    Montgomery (of El Alamein) 1973. Sodankäynti kautta aikojen. WSOY, Porvoo.
    Talvisodan pikkujättiläinen 2006. Toim. Leskinen, J. & Juutilainen, A. WSOY, Helsinki.

© Metsäntutkimuslaitos (Metla), Jokiniemenkuja 1, PL 18, 01301 VANTAA, p. 010 2111
www.metla.fi | Liity tai poistu uutiskirjeen jakelusta verkkolomakkeella
Lähetä palautetta | Toimitus: Merja Lindroos, etunimi.sukunimi @ metla.fi