kuva:Metla/Jouni Hyvärinen
Metla

Istutuksen koneellistaminen edellyttää logistiikan kehittämistä

Koneellinen istutus yleistyy hitaasti, mutta varmasti. Alkuun päästyään koneellistuminen voi jatkossa olla nopeaakin. Jo nykyisillä koneilla on hyvä työjäljen laatu ja riittävä kustannuskilpailukyky.

 

 

Koneellistuminen ruokkii itse itseään – mitä enemmän koneilla tehdään, sitä tehokkaammin työ voidaan organisoida.

 

Jatkossa hakkuutähteiden keruu energiakäyttöön helpottaa konetyön olosuhteita yhä laajemmalla alueella. Myös alueyrittäjäkonseptin yleistyminen puunkorjuutöiden organisoinnissa tuo uusia mahdollisuuksia metsänhoitotöiden koneellistamiseen, kun metsänhoitotöitä siirretään jo entuudestaan koneiden kanssa toimivien yritysten vastuulle.

 

Koneille ja uusille palveluille on kysyntää
Paineita metsänhoidon koneellistamiseen tuovat odotettavissa oleva työvoimapula ja metsänomistajakunnan rakenteessa tapahtuvat muutokset. Metsänhoitotyöt sijoittuvat suurelta osin muuttotappioista kärsiville syrjäseuduille. Metsänomistajakunnan rakennemuutoksen seurauksena yhä useampi metsänomistaja on nainen, asuu metsätilan ulkopuolella ja nauttii ansaituista eläkepäivistään. Onkin todennäköistä, että metsänomistajien omatoimisuus metsänhoitotöissä vähenee ja työpalveluita ostetaan entistä enemmän – edellyttäen, että palvelut ovat laadukkaita ja markkinointi pelaa. Pelkällä neuvonnalla ei pitkälle pötkitä, se aika meni jo.


Koneellisen metsänistutuksen osuus istutustyöstä on tällä hetkellä alle 5 prosenttia. Kuitenkin esimerkiksi UPM:n kohdalla istutuksen koneellistamisessa puhutaan jo kymmenistä prosenteista. Suomessa on tällä hetkellä käytössä yli 30 istutuslaitetta, joista suurin osa ruotsalaisvalmisteisia Brackeja. Kotimaisia M-Plantereita on kentällä vajaat 10. Lisäksi käytössä on yksittäisiä kappaleita muiden valmistajien istutuslaitteita.

 

Yleensä Brackea ja M-Planteria käytetään kaivinkoneen lisävarusteena. Istutuslaitteiden tuottavuustutkimusten perusteella voi ennustaa M-Planterin markkinaosuuden nousevan tulevaisuudessa. Nähtäväksi jää, kuinka nopeasti muista raskaista työkoneista tutut informaatio-, aistin-, ohjausteknologiat tulevat istutuskoneisiin. Niin ikään esimerkiksi metsätraktoriin liitettävän jatkuvatoimisen istutuslaitteen kehittäminen nostaisi työn tuottavuuden kokonaan uudelle tasolle.

 

Nykyisten istutuskoneiden vuosikapasiteetti on 200000–300000 tainta riippuen istutuslaitteesta ja etenkin kuljettajien ammattitaidosta. Tämän perusteella puolet Suomen istutuksista voitaisiin tehdä 200–250 istutuskoneella.

 

Taimien pakkaamisesta pullonkaula?
Kone- ja laitekehityksen ohella suurimman haasteen istutustyön koneellistaminen tuo taimihuoltoon ja etenkin taimien tuotanto-, varastointi- ja jakelulogistiikkaan. Taloudellisesti järkevä istutuksen koneellistaminen edellyttää taimien istuttamista koko sulan maan ajan, siis myös kasvukauden aikana. Tutkimusten mukaan tälle ei ole biologisia esteitä.

 

Taimet menestyvät hyvin istutusajankohdasta riippumatta, kunhan taimimateriaali ja -huolto vastaavat istutusajankohdan tarpeita. Tarvitaan logistiikan ja koko toimintakulttuurin kehittämistä, jotta istutuskoneiden maine ei kärsi siitä, että ketjun muut lenkit pettävät.


 

Vajaa viidennes työajasta kuluu taimien lataamiseen istutuslaitteeseen. Koneellisen istuttamisen tuotekehitykseen panostanut koneyrittäjä Antti Meriläinen työssään.

 

Nykyisiä istutuslaitteita käytettäessä noin kuudesosa tehollisesta työajasta kuluu taimien lataamiseen käsipelissä istutuslaitteeseen. Hyvillä kuljettajilla osuus on vielä selvästi suurempi, koska varsinainen istutustyö käy nopeammin. On olemassa vaara, että taimien pakkauslogistiikka muodostuu koneellisen istutuksen kehittämisen pullonkaulaksi. Tilanne on haastava. Pakkauslogistiikan uusiminen on kallis ja kauaskantoinen investointi, jonka tekemiseen liittyy isoja riskejä. Toisaalta nykyinenkin pahvilaatikkopakkaus on kertakäyttöinen ja kallis. Kuinka ratkaista pakkauslogistiikka koneellisen istutuksen yhteydessä?

 

Hyvä tavoite on pakkausyksikkö, jonka avulla päästään eroon yksittäisten taimien siirtelystä sen jälkeen, kun taimet on taimitarhalla kertaalleen pakattu. Tai vaikka jo ennen sitä. Tämä vaatisi onnistuakseen ainakin taimituottajien, taimitarhalaitteiden valmistajien ja konevalmistajien yhteistyötä.

 

Taimikuljetusten määrä kasvaa
Taimien jakeluketjun kehittämisessä järkevin vaihtoehto lienee koneyrityskohtaisten välivarastojen ja terminaalien hyödyntäminen, jolloin koneyrityksen organisoitavaksi jää taimien kuljetus uudistusaloille. Tällä tavalla vastuuta taimihuollosta siirtyy koneyrityksille, joten välivarastoilla on oltava asianmukainen varustus taimien varastointiin, kasteluun ja siirtelyyn sekä tärkeimpänä riittävä taimihuollon osaaminen.

Taimia voidaan istuttaa koneellisesti toukokuun alusta syyskuun loppuun. Jos taimia istutetaan koko tämä aika, tuotannossa kasvatusohjelmia tarvitaan luultavimmin 4-6 ja vähintään kuusi taimikuljetuserää per koneellista istutusta tekevä yritys.

 

 
  Lyhytpäivä (LP) käsittely on menetelmä, jota käytetään karaisemaan taimia aikaisemmin, jotta ne kestävät syyshalloja joko taimitarhalla tai istutuksen jälkeen uudistusalalla.

Toukokuun alun ja juhannuksen välillä taimia on tuotava jakeluterminaaliin vähintään kaksi kertaa, jolloin varastointiaika terminaalissa on enintään kolme viikkoa. Juhannukselta heinäkuun puoliväliin tarvitaan yksi kuljetuserä kasvussa olevia ei-lyhytpäivä (LP) -käsiteltyjä taimia. Heinäkuun loppupuolisko ja elokuu istutetaan lyhytpäiväkäsiteltyjä taimia Näitä LP-käsittelyjä tarvitaan tällä välillä vähintään kahdella eri ajoituksella. Syyskuussa voidaan istuttaa joko lyhytpäiväkäsiteltyjä tai normaaleja lepotilaisia taimia. Näin toimien ja ottaen huomioon istutuskoneiden tuottavuuden, kuljetuserän koko on 30000–50000 tainta eli jakeluauton kuorma.

 

Tuotantokustannukset ratkaisevat
Tutkimuksen mukaan taimikuljetusten jakaminen viiteen osaan nostaa kuljetuskustannuksia yhden kuljetuserän optimitilanteesta noin 20 prosenttia. Hyvin suunniteltujen, useampaankin suunnittelujaksoon jaettujen taimikuljetusten kustannukset ovat kuitenkin selvästi alle 10 prosenttia tuotanto- ja jakeluketjun kokonaiskustannuksista.

 

Taimituotannon kustannustehokkuus ratkaistaan pitkälti tuotannon skaalaeduilla ja laadulla. Eikä tilanne muutu miksikään, vaikka liikennepolttoaineiden hinnat moninkertaistuisivat. Vaikka kaikki Suomen taimet tuotettaisiin vain muutamalla suurtaimitarhalla, hyvin suunnitellut kuljetuskustannukset jäisivät alle 10 prosentin tuotanto- ja jakeluketjun kokonaiskustannuksista. Logistiikka tuo merkittävää kilpailuetua etenkin asiakastyytyväisyyden ja taimien laadun hallinnan kautta.

 

Tuotantokustannusten tärkeyden huomioon ottaen olisi hyvä pohtia, kuinka suurissa tai pienissä erissä eri ajankohtina istutettavia taimia kannattaa tuottaa. Tai olisiko mahdollista toimia niin, että tuotantoyksiköt keskittyisivät kasvattamaan vain tiettyyn ajankohtaan soveltuvia taimieriä? Tällöin vältyttäisiin turhan pienten tuotantoerien aiheuttamilta lisäkustannuksilta. Nykyisillä koneellistamisasteilla näiden asioiden pohtiminen on teoreettista, mutta jos metsäyhtiöiden ennustukset istutuksen 30–50 prosentin koneellistamisasteesta 2010-luvulla toteutuvat, on asioilla jo käytännön merkitystäkin.

 

Pelkkä toimiva ja hyvälaatuista työtä tekevä istutuskone ei riitä istutuksen koneellistamiseksi, vaan tarvitaan koko toimitusketjun ja toimintakulttuurin muuttamista. Jos niissä onnistutaan ja istutuskoneiden puikoissa istuu asiansa osaava ammattilainen, voi metsänomistaja hyvillä mielin odotella kiikkustuolissaan istutuspalvelun tuottajan muutaman vuoden perästä järjestämän työjäljen laadunseurannan tuloksia.


Lisätietoja:

 

© Metsäntutkimuslaitos (Metla), Jokiniemenkuja 1, PL 18, 01301 VANTAA, p. 029 532 2111
www.metla.fi | Liity tai poistu uutiskirjeen jakelusta verkkolomakkeella
Lähetä palautetta | Toimitus: Merja Lindroos, etunimi.sukunimi @ metla.fi