Suometsätalous

1/2010

Ajankohtaista

Luonnontilaisten soiden nykyinen ja tuleva hiilensidonta


Keidassuot sitovat ilmakehän hiilidioksidia ja niillä on ilmastoa viilentävä vaikutus. Positiivinen hiilitase voi säilyä myös ojituksen jälkeen. Kuva: Jukka Laine

Hiiltä kertyy luonnontilaisiin soihin, koska suokasvien karike ei märissä ja vähähappisissa oloissa hajoa kokonaisuudessaan. Suomen turvemaihin (luonnontilaiset ja ojitetut suot) on jääkauden jälkeen kertynyt noin 5500 Tg ( Tg=10 ¹² g ) hiiltä. Luonnontilassa on nykyisin noin 40 prosenttia alkuperäisestä suopinta-alasta, eli 4,1 miljoonaa hehtaaria. Hiiltä näihin luonnontilaisiin soihin on kertynyt keskimäärin noin 20 g neliömetrille vuodessa, mutta kertymisnopeus on vaihdellut voimakkaasti eri kausina, eri suoalueiden ja eri suotyyppien välillä.

Historiallinen kertymä ei kuitenkaan ole tae tulevasta! Sitovatko luonnontilaiset suot yhä hiiltä, ja jos sitovat, niin kuinka nopeasti? Missä suhteessa hiilen sidonta on soiden käytössä vapautuvan hiilen määrään? Miten käy hiilen sidonnalle muuttuvassa ilmastossa?

Näihin kysymyksiin pyritään vastaamaan maa -ja metsätalousministeriön rahoittamassa, professori Jukka Laineen johtamassa tutkimushankkeessa "Luonnontilaisten soiden nykyinen ja tuleva hiilensidonta". Tutkimus kestää vuodet 2010 ja 2011. Hankkeeseen on palkattu tutkijaksi dosentti Kari Minkkinen.

Tunnustuksia


Metsänparannussäätiön hallituksen puheenjohtaja professori Jukka Laine (vas.) antoi ansiomerkin tutkija Markku Saariselle. Kuva: Matti Ruotsalainen

Metsänparantajan ansiomerkki tutkija Markku Saariselle

Metsänparannussäätiö on myöntänyt vuodesta 1983 lähtien metsänparantajan ansiomerkkejä. Tutkija Markku Saariselle Parkanon toimipaikasta on myönnetty merkki numero 132. Merkki annetaan tunnustuksena henkilölle, joka on esimerkiksi merkittävästi edistänyt ja kehittänyt metsänparannustoimintaa tai ansioitunut metsänparannustoiminnan tutkijana.

Metsänparannussäätiö on perustettu Metsäojitussäätiön nimellä vuonna 1955 edistämään ja tukemaan maamme metsien perusparannustöiden tehokasta suorittamista sekä siihen tähtäävää tutkimus- ja koetoimintaa. Säätiön nimi sekä toiminta ovat muuttuneet vuosikymmenien kuluessa. Metsänparannuksen asiantuntemuksen, kehittämisen ja edistämisen koordinointi on kuitenkin edelleen säätiön päätehtävä.

Säätiön varat kertyivät aikanaan metsänparannuskoneiden myynnin provisioista sekä oman kaluston vuokrista. Nykyisin säätiön talous on perustuu sen omistamien osakkeiden ja muiden arvopapereiden tuottoihin.

Tutkittua

Laserkeilaus voi olla hyödyksi turvemaiden puunkorjuussa


Kuva. Ilkka Korpela

Laserkeilausta hyödynnetään puuvarojen arvioinnissa, mutta sen hyödyntämistä puunkorjuun suunnittelussa ei ole tutkittu. Metsäntutkimuslaitos on aloittanut Metsähallituksen avustamana aiheen tutkimisen Helsingin yliopiston Hyytiälän metsäaseman läheisyydessä kesällä 2010.

Lue lisää >

Puuston haihdunta ylläpitää hyvää kuivatustilaa ojitusalueilla


	Kuva: Sakari Sarkkola

Kunnostusojituksia tehdään ehkäisemään ojaverkoston kunnon rappeutumisesta aiheutuvaa vedenpinnan nousua ja puuston kasvun heikentymistä. Myös puusto itse ylläpitää kuivatustilaa latvuspidännän ja haihdunnan kautta. Puuston kuivatusvaikutus voi olla niin merkittävä, että kunnostusojituksen tekemistä ei ole syytä päättää pelkästään ojaverkoston teknisen kunnon perusteella.

Lue lisää >

Kaliumin puute voi heikentää metsänkasvatuksen kannattavuutta varputurvekankaillakin


Osalla lyhytkorsirämeistä kehittyneillä varputurvekankaista puuston määrä on liian alhainen kannattavaa kunnostusojitusta ajatellen. Myös kaliumia voi turpeessa olla liian vähän toisen puusukupoleven tarpeisiin. Kuva: Markku Saarinen

Vuonna 2007 voimaan tulleissa turvemaiden metsänhoitosuosituksissa ojitusalueet jaetaan metsänkasvatuksen taloudellisen kannattavuuden näkökulmasta metsänkasvatuskelpoisiin, kunnostusojituskelpoisiin ja jatkoinvestointikelvottomiin metsiköihin. Ensin mainitut ovat pysyvästi kannattavia metsänkasvatuskohteita. Loput ojitusalueet sisältävät kannattavuuden suhteen varauksia sen mukaan puhutaanko vain olemassa olevan puusukupolven kasvattamisesta vai vielä seuraavastakin puusukupolvesta. Osalla ojitusalueista nykyinen puusukupolvi on mielekästä kasvattaa vain päätehakkuuvaiheeseen ja sen jälkeen pidättäytyä uusista investoinneista. Tällöin puhutaan jatkoinvestointikelvottomista eli "uudistamiskelvottomista" ojitusaluemetsiköistä.

Lue lisää>

Tilaa tai peru uutiskirje

Jos et jatkossa halua vastaanottaa uutiskirjettä, voit perua sen verkkolomakkeella. Samalla lomakkeella voit tilata myös Metlan tiedotteet sähköpostiisi.