Suometsätalous

1/2010

Ajankohtaista

Luonnontilaisten soiden nykyinen ja tuleva hiilensidonta

Keidassuot sitovat ilmakehän hiilidioksidia ja niillä on ilmastoa viilentävä vaikutus. Positiivinen hiilitase voi säilyä myös ojituksen jälkeen. Kuva: Jukka Laine

 

Hiiltä kertyy luonnontilaisiin soihin, koska suokasvien karike ei märissä ja vähähappisissa oloissa hajoa kokonaisuudessaan. Suomen turvemaihin (luonnon­tilaiset ja ojitetut suot) on jääkauden jälkeen kertynyt noin 5500 Tg ( Tg=10 12 g ) hiiltä. Luonnontilassa on nykyisin noin 40 prosenttia alkuperäisestä suopinta-alasta, eli 4,1 miljoonaa hehtaaria. Hiiltä näihin luonnontilaisiin soihin on kertynyt keskimäärin noin 20 g neliömetrille vuodessa, mutta kertymisnopeus on vaihdellut voimakkaasti eri kausina, eri suoalueiden ja eri suotyyppien välillä.

 

Historiallinen kertymä ei kuitenkaan ole tae tulevasta! Sitovatko luonnontilaiset suot yhä hiiltä, ja jos sitovat, niin kuinka nopeasti? Missä suhteessa hiilen sidonta on soiden käytössä vapautuvan hiilen määrään? Miten käy hiilen sidonnalle muuttuvassa ilmastossa?

 

Näihin kysymyksiin pyritään vastaamaan maa -ja metsätalousministeriön rahoittamassa, professori Jukka Laineen johtamassa tutkimushankkeessa "Luonnontilaisten soiden nykyinen ja tuleva hiilensidonta". Tutkimus kestää vuodet 2010 ja 2011. Hankkeeseen on palkattu tutkijaksi dosentti Kari Minkkinen.

Tunnustuksia

Metsänparannussäätiön hallituksen puheenjohtaja professori Jukka Laine (vas.) antoi ansiomerkin tutkija Markku Saariselle. Kuva: Matti Ruotsalainen

 

Metsänparantajan ansiomerkki tutkija Markku Saariselle

 

Metsänparannussäätiö on myöntänyt vuodesta 1983 lähtien metsänparantajan ansiomerkkejä. Tutkija Markku Saariselle Parkanon toimipaikasta on myön­netty merkki numero 132. Merkki annetaan tunnus­tuksena henkilölle, joka on esimerkiksi merkittävästi edistänyt ja kehittänyt metsänparannustoimintaa tai ansioitunut metsänparannustoiminnan tutkijana.

 

Metsänparannussäätiö on perustettu Metsäojitus­säätiön nimellä vuonna 1955 edistämään ja tukemaan maamme metsien perusparannustöiden tehokasta suorittamista sekä siihen tähtäävää tutkimus- ja koetoimintaa. Säätiön nimi sekä toiminta ovat muuttuneet vuosikymmenien kuluessa. Metsän­parannuksen asiantuntemuksen, kehittämisen ja edistämisen koordinointi on kuitenkin edelleen säätiön päätehtävä.

 

Säätiön varat kertyivät aikanaan metsänparannus­koneiden myynnin provisioista sekä oman kaluston vuokrista. Nykyisin säätiön talous on perustuu sen omistamien osakkeiden ja muiden arvopapereiden tuottoihin.

Tutkittua

Laserkeilaus voi olla hyödyksi turvemaiden puunkorjuussa

Kuva. Ilkka Korpela

 

Laserkeilausta hyödynnetään puuvarojen arvioinnis­sa, mutta sen hyödyntämistä puunkorjuun suunnit­telussa ei ole tutkittu. Metsäntutkimuslaitos on aloittanut Metsähallituksen avustamana aiheen tutkimisen Helsingin yliopiston Hyytiälän metsä­aseman läheisyydessä kesällä 2010.

 

Lue lisää >

Puuston haihdunta ylläpitää hyvää kuivatustilaa ojitusalueilla

 
  Kuva: Sakari Sarkkola

 

Kunnostusojituksia tehdään ehkäisemään ojaverkoston kunnon rappeutumisesta aiheutuvaa vedenpinnan nousua ja puuston kasvun heikentymistä. Myös puusto itse ylläpitää kuivatustilaa latvuspidännän ja haihdun­nan kautta. Puuston kuiva­tusvaikutus voi olla niin merkittävä, että kunnostus­ojituksen tekemistä ei ole syytä päättää pelkästään ojaverkoston teknisen kunnon perusteella.


Lue lisää >

Kaliumin puute voi heikentää metsänkasva­tuksen kannattavuutta varputurvekankaillakin

Osalla lyhytkorsirämeistä kehittyneillä varputurvekankaista puuston määrä on liian alhainen kannattavaa kunnostusojitusta ajatellen. Myös kaliumia voi turpeessa olla liian vähän toisen puusukupoleven tarpeisiin. Kuva: Markku Saarinen

 

Vuonna 2007 voimaan tulleissa turvemaiden met­sänhoitosuosituksissa ojitusalueet jaetaan metsän­kasvatuksen taloudellisen kannattavuuden näkö­kulmasta metsänkasvatuskelpoisiin, kunnostus­ojituskelpoisiin ja jatkoinvestointikelvottomiin metsi­köihin. Ensin mainitut ovat pysyvästi kannattavia metsänkasvatuskohteita. Loput ojitusalueet sisältä­vät kannattavuuden suhteen varauksia sen mukaan puhutaanko vain olemassa olevan puusukupolven kasvattamisesta vai vielä seuraavastakin puusuku­polvesta. Osalla ojitusalueista nykyinen puusukupolvi on mielekästä kasvattaa vain päätehakkuuvaihee­seen ja sen jälkeen pidättäytyä uusista investoin­neista. Tällöin puhutaan jatkoinvestointikelvottomista eli "uudistamiskelvottomista" ojitusaluemetsiköistä.

 

Lue lisää>

Tilaa tai peru uutiskirje

 

Jos et jatkossa halua vastaanottaa uutiskirjettä, voit perua sen verkkolomakkeella. Samalla lomakkeella voit tilata myös Metlan tiedotteet sähköpostiisi.

© Metsäntutkimuslaitos (Metla), PL 18, 01301 VANTAA ,p. 029 532 2111
www.metla.fi | Liity tai poistu uutiskirjeen jakelusta verkkolomakkeella
Lähetä palautetta | Toimitus: Aimo Jokela, etunimi.sukunimi @ metla.fi