Metla uutiskirje
 www.metla.fi

Ilmastonmuutos

5.12.2014
< Takaisin etusivulle

Ilmastonmuutos vaikuttaa eri tuhohyönteislajeihin eri tavoin

Esimerkkejä löytyy tuhojen vähentymisestä, lisääntymisestä ja pysymisestä entisellään. Selvimmät esimerkit tuhojen lisääntymisestä tai tuhojen esiintymisalueen laajenemisesta liittyvät lajeihin, jotka talvehtivat muna­vaiheessa alttiina pakkasille.

Kuvassa ruskomäntypistiäisen toukkia.

Yksi metsätalouden kannalta haitallisimmista hyönteistuholaisista on ruskomäntypistiäinen. Sen aiheuttamien tuhojen esiintymistä tutkittiin Climforisk-hankkeessa. Tutkimusaineistona käytettiin metsien ter­vey­dentilan seurannan (ICP Forest Level 1) pysyviä koealoja ja valta­kun­nan metsien inventoinnin (VMI 8–10) kertakoealoja vuosilta 1986–2008.

Tutkimustulosten mukaan mäntypistiäistuhot olivat selvästi yleisempiä kuivilla kuin rehevämmillä kangasmetsätyypeillä sekä alueilla, joilla kovat pakkaset (vähintään -35oC) olivat harvinaisia. Tuhot olivat yleisiä myös mäntyrämeillä. Aineiston pohjalta laadittujen tilastollisten mallien avulla arvioitiin mäntypistiäistuhoriskejä eri osissa Suomea, ja kartat julkaistaan myöhemmin Climforisk-hankkeen verkkosivuilla (Kartta 1).

Kartta 1. Mäntypistiäistuhoriskin alueellinen jakauma Suomessa.

Vuosien välinen vaihtelu tuhoriskeissä oli erittäin suurta ja ilmeisesti vain osittain säätekijöiden kontrolloimaa. Kuivuus viittä vuotta aiemmin lisäsi mäntypistiäistuhoriskiä, mutta tämä vaikutus oli suhteellisen lievä verrattuna vuosien väliseen tuhoriskin vaihteluun.

Tuhohyönteisten kehityksen ajoittumisen seurantaan on kehitetty apuväline

Ilmaston lämpenemisen vaikutukset tuholaisten kehitysnopeuksiin ja tätä kautta niiden fenologiaan ovat yhtenäisemmät ja selvemmät kuin vaikutukset tuholaisten kannanvaihteluihin. Esimerkiksi kuusen pahim­pa­na tuhohyönteisenä pidetty kirjanpainaja hyötyy tuulituhojen lisäksi kasvukautisen lämpösumman nousun myötä lisääntyvästä sisarus­jäl­ke­läistöjen määrästä. Myös toisen sukupolven kehittyminen on mah­dol­lista lämpiminä kesinä Etelä-Suomessa.

Kasvukauden lämpötiloissa on nousevasta trendistä huolimatta huo­mat­tavaa vuosien välistä vaihtelua. Tämän vaihtelun huomioiminen on tarpeen suunniteltaessa tuholaisten torjuntaan liittyviä toimenpiteitä. Climforisk-hankkeessa on laadittu kasvukauden aikana päivittyvä Ilma­tie­teen laitoksen säähavaintoihin ja -ennusteisiin perustuva sivusto, joka näyttää joidenkin tuholaisten (muun muassa kirjanpainaja ja yti­men­nävertäjä) kehityksen etenemisen eri osissa Suomea (METinfo).

Lisätietoja
  • Erikoistutkija Seppo Neuvonen, p. 029 532 3272, seppo.neuvonen(a)metla.fi
  • Nevalainen, S., Sirkiä, S., Peltoniemi, S. & Neuvonen, S. (2015) Vulnerability to pine sawfly damage decreases with site fertility but the opposite is true with Scleroderris canker damage; results from Finnish ICP Forests and NFI data. Annals of Forest Science (painossa, julkaistu online 19.11. 2014)

< Takaisin etusivulle
Valokuva: Metla/Erkki Oksanen