Metla uutiskirje
 www.metla.fi

Ilmastonmuutos

 5.12.2014
< Takaisin etusivulle

Etelä-Suomen kallioalueet herkimpiä kuivuudelle

Metlan Climforisk-hankkeessa (EU Life+) tuotettiin koko Suomen kattava kuivuusriskikartta. Suurin riski puiden kuivuustuhoille on Etelä-Suomessa, ja Pohjois-Suomi on al­haisen riskin aluetta.

Kuva 1. Ennustettu kuivuusriski eri puolella Suomea. Riski on ilmoitettu suhdelukuna 0−100 %.

Kuivuusriskillä tarkoitetaan todennäköisyyttä, että alueella havaitaan yksittäisiä puita, jotka kärsivät kuivuudesta silloin, kun sää on kasvu­kauden aikana pitkään kuiva ja lämmin. Lisäksi altistuminen kuivuu­delle saattaa alentaa puun puolustuskykyä ja altistaa puun hyönteis­tuhoille tai taudeille.

Etelä-Suomen kallioalueilla riski suurin

Suurin riski puiden kuivuustuhoille on Etelä-Suomessa (Kuva 1). Etelä-Suomi on riskialteinta aluetta, koska Etelä-Suomessa lämpösumma on suurempi kuin Pohjois-Suomessa. Lisäksi Etelä-Suomessa on enem­män avokallioalueita, jotka ovat kaikkein herkimpiä kuivuudelle. Tämä johtuu siitä, että kalliometsissä maaperä on pääsääntöisesti ohuempaa eli puiden juuristo ei pääse työntymään riittävän syvälle. Lisäksi mäkien pääl­lystät ovat alttiimpia kuin alavat alueet. Sadevesi virtaa mäkien päällystöiltä kohti alavia laaksoja ja painanteita.

Kuivuustuhoihin voi varautua

Mikäli metsänomistaja haluaa ehkäistä mahdollisia puuston kuivuustu­hoja, hänen täytyy varmistaa, että metsää uudistettaessa valitaan kul­lekin kasvupaikalle sopiva puulaji. Oikean puulajin valinta on sitä tär­ke­ämpää mitä korkeamman riskin alueella sijaitaan. Riskiä voi arvioida kuivuusriskikartasta (Kuva 1).

Oikean puulajin valinta on tärkeää varsinkin lähellä avokallioalueita, joissa maaperä voi olla juuristolle liian ohut. Lisäksi mäkien päällä ja rinteillä oikea puulaji vähentää riskiä, koska näistä paikoista sadevettä valuu kohden alavampia kasvupaikkoja

Ennustaminen useita paikkatietoaineistoja yhdistämällä

Kuivan kesän 2006 aineistoa käytettiin, kun luotiin riskikartta kuivuudelle herkistä alueista Suomessa. Riski­kartan laskemisessa käytettiin apuna muun muassa Maanmittauslaitoksen peruskartta-aineiston karttatietoa Suomen avokallioalueista, soista ja vesistöistä. Lisäksi apuna käytettiin Maanmittauslaitoksen digitaalista korkeusmallia, jonka avulla laskettiin koko Suomelle korkeussuhteisiin ja rinteisiin pohjautuva kosteusindeksi (Topographic Wetness Index, TWI).

Kuivuustuhohavainnot saatiin Metsäntutkimuslaitoksen seuranta-aineistosta, jolla seurataan metsiemme terveydentilaa ja siinä tapahtuvia muutoksia (ICP). Ympäri maan oli sijoitettu noin 600 seurantakoealaa, joita on seurattu jopa 20 vuoden ajan. Metsämaiden vesipitoisuutta mallinnettiin Ilmatieteen laitoksen säähavaintojen avulla. Lisäksi hyödynnettiin Metsäntutkimuslaitoksen valtakunnan metsien inventoinnin (VMI) laajaa koeala-aineistoa.

Esimerkiksi kesällä 2006 heinä- ja elokuu olivat erityisen kuivia (Kuva 2). Elokuussa metsämaiden vesi­pitoi­suus (Soil Water Index, SWI) oli keskimäärin 0.25 eli maaperässä oli vettä puiden ulottuvilla vain 25 % tavan­omaisesta määrästä. Kuivimmat alueet sijaitsivat Etelä-Suomessa, jossa SWI oli paikoin niinkin alhainen kuin 0.05−0.10. Pohjois-Lapissa SWI oli melko lähellä normaalia ollen noin 0.70−1.00. Kesällä 2006 nähtiinkin Etelä-Suomessa runsaasti kuivuneita puita.

Kuva 2. Kesä 2006 oli erityisen kuiva Suomen puustolle. Vielä kesäkuussa maaperän vesipitoisuus oli normaalilla tasolla, mutta elokuussa enää keskimäärin 25 % tavanomaisesta.

Lisätietoja
  • Muukkonen, P., Nevalainen, S., Lindgren, M. & Peltoniemi, M. (2015). Spatial occurrence of drought-associated damages in Finnish boreal forests: results from forest condition monitoring and GIS analysis. Boreal Environment Research. In press.

< Takaisin etusivulle