Metla uutiskirje
 www.metla.fi

Ilmastonmuutos

 15.5.2012
< Takaisin etusivulle

Tornionjoen jäänlähtöaikasarja kuvaa kevään lämpötilan kehitystä 1693–2011

Jäänlähtöön perustuvan ja Euroopan laajuisen hila-aineiston (CRU TS 3.0, hila 0,5°, 1901–2006) huhti–toukokuun keskilämpötilojen korrelaatio on vähin­tään r = 0,7 laajalla alueella Fenno­skan­diassa ja Kuolassa. Tornio selittää siten vähintään puolet alueen kevään lämpö­olojen vaihtelusta.

Tornionjoen jäänlähtöaikasarja kertoo lämpötilan kehityksestä yli 300 vuoden ajalta. Vaikka ilmastosarja perustuu Tornion havaintoihin, se selittää vähintään puolet koko Suomen ja lähes koko Ruotsinkin huhti–toukokuun lämpöolojen vaihtelusta. Mitä sarja kertoo lämpötilojen kehi­tyksestä?

Tornionjoen jäänlähtöaikasarja on ilmastollisesti erittäin herkkä. Jään­lähdön ajankohtaan vaikuttavat hyvin keskeisesti kevään lämpöolot erityisesti huhti-toukokuussa. Jäänlähtöaineistosta laskettu huhti–toukokuun keskilämpötila selitti 67 % Haaparannan säähavaintosarjan (1860–2009) mitatun lämpötilan vaihtelusta. Kynnysarvolla 0 °C jään­lähtöön tarvitaan keskimäärin 78 lämpösumma-astetta (d.d.).

Luonnonarkistojen ilmastosignaali kuvaa yleensä kesäkauden ilmastoa. Etenkin syksyn ja kevään muuttujat ovat harvinaisia. Siksi jäänlähdöstä saatava huhti–toukokuun keskilämpötilan aikasarja on erittäin tärkeä kevään lämpöolojen muutosten kuvaaja.

Todella myöhäinen kesä vuonna 1867

Vuosien 1693–2011 jäänlähtöaikasarjan perusteella kylmin huhti–toukokuu (–3,8 °C) oli vuonna 1867: jäät lähtivät Tornion edustalta 9. kesäkuuta. Samainen kevät on ollut mittausjakson kylmin Tukholmassa (1756–) ja toiseksi kylmin Uppsalassa (1722–). Myös kolmen eteläsuo­malaisen järven myöhäisin jäänlähtö on ollut 1867. Ajankohdan perus­tasoon nähden myös kevät 1996 on ollut poikkeava jäiden lähdettyä 22. toukokuuta.

Keväitä, jolloin keskilämpötila on ollut yli 4 astetta ja jäänlähtö huhtikuun puolella, ovat olleet 1894, 1921, 1937, 1950, 1983, 1989, 1990, 2002 ja 2011. Varhaisimmillaan jäät ovat lähteneet 27. huhtikuuta (1921, 1937 ja 2002). Mallin mukaan lämpimintä on ollut 2002: 4,5 °C.

Koko sarjan (1693–2011) keskimääräinen jäänlähtöajankohta on 15. toukokuuta. Suomen ympäristökeskus on ennustanut kevään 2012 jäänlähtöajankohdaksi 14.5.

Huhti–toukokuun keskilämpötilan vaihtelu vuosina 1693–2011 Tornionjoen jäänlähtöajankohdan (1693–2011) ja Haaparannan lämpötilamittausten (1860–2009) perusteella.

Kevät alkoi lämmetä jo ennen teollista aikaa

Pitkän aikavälin muutos on ollut selkeä: keväät ovat aientuneet ja lämmenneet merkittävästi viimeisten yli 300 vuoden aikana. Kun verrataan 10-vuotisjaksojen 1700–1709 ja 2000–2009 keskiarvoja, jäänlähtö on aientunut 14 vuorokautta ja lämpötila kohonnut 2,5 astetta.

Muutos on ollut kaikkea muuta kuin suoraviivainen, sillä kylmät ja lämpimät jaksot ovat vuorotelleet koko seu­rantajakson ajan. Lämpötila on kohonnut portaittain taantuakseen jälleen varsin voimakkaasti. Mielenkiintoista on havaita, että voimakkaan nousun jaksot ovat olleet samansuuruisia niin esiteollisella (1730–1750, 1810–1830, 1860–1900) kuin teollisella (1950–1980, 1990–2010) kaudella huolimatta lämpötilan perustaso­eroista. Voimakkaan nousun jälkeen on voinut olla pitkäänkin lämmintä kuten vuosina 1750–1780, jolloin kevään keskilämpötila kohosi lähelle neljää astetta eli nykyistä tasoa. Erityisen yhtenäinen kylmä jakso oli vuosina 1807–1820. Perustasoon verrattuna poikkeuksellisen kylmää on ollut myös 1950-luvun puolivälistä 1970-luvun loppuun.

Sarja on varsin yhtenäinen koko 319-vuotisen jakson ajan huolimatta siitä, että noin puolet sarjasta ajoittuu aikaan ennen hiilidioksidin määrän eli kasvihuonekaasupäästöjen merkittävän kasvun alkua. Tuona ajan­kohtana (noin v. 1850) sarjasta on vaikea löytää mitään poikkeavaa; eletään myöhentyvien eli kylmenevien keväiden aikaa.

Sarjasta ei näy, milloin ihminen on alkanut lämmittää kevättä, saati ylipäätänsä vaikuttanut kevään lämpöolojen kehitykseen. Se, että sarjan alkupäässä on kylmempää kuin loppupäässä, sopii hyvin yhteen pikkujääkaudesta palautumisen kanssa. Pikkujääkauden olemassaolo ja sen lämpöolot – mistä Tornionjoen jäänlähtöaineisto on oiva esimerkki – on syytä muistaa etenkin pohdittaessa lämpötilan muutosten kynnysarvoja ja niiden suhdetta peruuttamattomiin muutoksiin ympäristössä.

Tutkittavaa ilmastonvaihteluiden syistä riittää siksikin, että Tornionjoen jäänlähtöaikasarjan perusteella raken­nettua huhti–toukokuun keskilämpötilan aikasarjaa maapallon ilmastomallit, joissa hiilidioksidilla on suuri paino, eivät kykene kuvaamaan. Tornionjoen aikasarja kuvaa kuitenkin lämpötilan todellista kehitystä yli 300 vuoden ajalta.

Lisätietoja
  • Erikoistutkija Risto Jalkanen, p. 029 5324430, risto.jalkanen(a)metla.fi
  • Lisää aiheesta myös: Klingbjer, P. & Moberg, A. 2003. A composite monthly temperature record from Tornedalen in Northern Sweden 1802–2002. International Journal of Climatology 23: 1465–1494.

< Takaisin etusivulle
Graafi, lähde: Risto Jalkanen