Metla uutiskirje
 www.metla.fi

Talous ja yhteiskunta

28.05.2014
< Takaisin etusivulle

 

Kohti toimivia metsien aineettomien palvelujen markkinoita Kuusamossa

Kuusamossa on hyvät edellytykset laajamittaiselle maisema- ja virkistysarvokaupalle. Matkailijat ovat valmiita maksamaan maiseman laadun paranemisesta ja monimuotoisesta metsäluonnosta. Maanomistajat ovat puolestaan melko myönteisiä omien metsiensä ympäristön vaalimiseen korvausta vastaan.

Luonnon virkistyskäyttöön perustuvan elinkeinotoiminnan perusresursseja ovat kauniit maisemat, ”aito luonto” sekä hiljaisuus ja rauha. On tärkeää, että luontoympäristö koetaan vetovoimaiseksi ja että se vastaa matkailijoiden odotuksia. Luontomatkailun tarpeita voidaan ottaa huomioon hyvällä suunnittelulla ja pienipiirteisellä metsien käsittelyllä, mutta erityisesti päätehakkuiden siirtämisestä tai niistä luopumisesta aiheutuu metsänomistajalle puunmyyntitulojen menetyksiä.

Monella tärkeällä matkailualueella, kuten Kuusamossa, Kainuussa ja Järvi-Suomessa, metsät ovat pääosin yksityisomistuksessa. Näillä alueilla metsien hakkuita ja hoitoa koskevista päätöksistä, ja siten myös ulkoiluympäristöjen laadusta, vastaavat yksityiset maanomistajat. Ilman taloudellista kannustinta maanomistajat eivät ole kiinnostuneita ottamaan huomioon matkailijoiden ja virkistyskäyttäjien ympäristötoiveita metsiensä käsittelyssä. Luontomatkailun kehittämisen tueksi tarvitaan malleja, joiden avulla voidaan turvata metsien maisema- ja virkistysarvot myös yksityismetsissä.

Metla tutki Kuusamossa laajamittaisen maisema- ja virkistysarvokaupan mahdollisuuksia ja edellytyksiä osana yhteiseurooppalaista NEWFOREX-tutkimushanketta. Kuusamossa tutkittiin matkailijoiden halukkuutta osallistua metsäympäristön hoidon kustannuksiin sekä missä määrin ja millaisin ehdoin metsänomistajat ovat kiinnostuneita osallistumaan ehdotettuun maisema- ja virkistysarvokauppaan.

Matkailijat arvostavat luontomatkalla maisemaa ja monimuotoisuutta

Kyselytutkimukseen osallistui runsaat 900 matkailijaa, joista neljäsosa oli ulkomaalaisia. Vastaajista 90 prosenttia piti luonnon monimuotoisuuden suojelua tarpeellisena. Yli puolet (58 %) oli sitä mieltä, että matkailijoiden pitää maksaa oma osuutensa maiseman ja luonnon säilyttämisestä.
Maiseman laadun paranemisesta oltiin valmiita maksamaan noin 12 euroa ja luonnon monimuotoisuuden lisääntymisestä noin 10 euroa matkailijaa ja viikon pituista käyntiä kohti. Maiseman laadun paranemista kuvattiin kyselyssä reittien varrella näkyvien avohakkuualojen vähenemisellä.

Useimpien vastaajien mielestä maksujen pitäisi sisältyä majoitushintoihin. Noin puolet (51 %) vastaajista oli sitä mieltä, että niiden pitäisi olla mieluummin pakollisia kuin vapaaehtoisia. Maksuilla katettaisiin metsänomistajille puunmyynnin vähenemisestä aiheutuvia menetyksiä ja maisemanhoidon kuluja, jos he sitoutuisivat muuttamaan metsiensä hoitoa maisema- ja luontoarvoja lisääväksi.

Maanomistajilta maisema- ja virkistysarvokaupalle vaaleanvihreää valoa

Kuusamon metsänomistajilta tiedusteltiin, millaisin sopimusehdoin nämä olisivat halukkaita osallistumaan maisema- ja virkistysarvokauppaan, jos tällainen järjestelmä käynnistyisi Ruka-Kuusamon alueella. Heille esitettiin vaihtoehtoisia sopimuksia, joita kuvattiin viiden vaihtoehdosta toiseen vaihtelevan ominaisuuden avulla. Ominaisuuksina olivat hakkuiden rajoitukset (ei avohakkuita, ei uudistushakkuita, ei lainkaan hakkuita), rajoitusten laajuus (% tilan metsäalasta), uusien vaellus- ja hiihtoreittien määrä, sopimuskauden pituus (5, 10 tai 20 v) sekä korvauksen suuruus hehtaaria ja vuotta kohti.

Kuva: Tytti Sarjala

Metsänomistajat suhtautuivat esitettyyn vapaaehtoiseen maisema- ja virkistysarvokauppaan kohtalaisen myönteisesti, etenkin kun otetaan huomioon, että ajatus tästä oli todennäköisesti valtaosalle uusi. Yli puolet metsänomistajista vähintään ”saattaisi hyväksyä” järjestelmään liittyvät metsän käsittelyrajoitukset ja muut ehdot, kuten avohakkuista ja muista uudistushakkuista luopumisen. Eniten korvauksen määrää nostivat pitkä 20 vuoden sopimusaika ja sopimusalueen kaikista hakkuista luopuminen.

Kyselyssä olivat mukana kaikki metsänomistajat keskeiseltä Rukan matkailualueelta. Muualta Kuusamon kunnan alueelta valittiin lisäksi noin 350 metsänomistajaa, joiden maat sijaitsevat lähellä jotain yksittäistä matkailuyritystä. Kysely kattoi noin kolmanneksen kaikista kunnan alueella metsää omistavista 3900 henkilöstä.

Maisema- ja virkistysarvokauppa – uhka vai mahdollisuus?

Maisema- ja virkistysarvokaupan toimintamallissa maanomistaja sitoutuu hoitamaan sovittua aluetta korvausta vastaan niin, että sen maisema- ja virkistysarvot säilyvät tai lisääntyvät. Yrittäjällä tai muulla ”ostajalla”  puolestaan on oikeus käyttää aluetta matkailun yritystoimintaan. Joitakin maisema- ja virkistysarvokauppasopimuksia on viime vuosina solmittu eri puolilla Suomea, mutta mallin laajempi soveltaminen puuttuu. Keskeisillä matkailualueilla tarvitaan laajempia toiminta- ja rahoitusmalleja, joiden puitteissa yksityismaiden matkailukäytöstä ja ympäristönhoidosta voidaan sopia pitkäkestoisesti.

Maisema- ja virkistysarvokauppa ei tarkoita perinteiseen jokamiehenoikeuteen perustuvan virkistyskäytön lakkauttamista tai muuttamista maksulliseksi, vaan sillä käsitetään vain jokamiehenoikeuden yli tarjottavia erityisesti maisemaan liittyviä tuotantopalveluja matkailuyrityksille. Sopimus koskee vain erityisiä alueita, joiden maisema- ja virkistysarvoja maanomistaja on sitoutunut ylläpitämään ja lisäämään sovituin toimenpitein.
Maisema- ja virkistysarvokaupan yksi tavoite on kanavoida matkailutuloa matkailutoiminnan laajentuessa ja yritysten liikevaihdon kasvaessa myös maanomistajille. Maisema-arvokauppa perustuu vapaaehtoisuuteen ja markkinalähtöisyyteen: maisema- ja virkistysarvojen kysyntää edustavat alueen käyttäjät ja tarjoajia ovat maanomistajat. Kun kunkin osapuolen oikeudet ja velvollisuudet tulisivat selkeästi sovituiksi, järjestelmä selkiyttäisi luonnon kaupallisen käytön ja jokamiehenoikeuksien rajankäyntiä ja vähentäisi tähän liittyviä ristiriitoja, joita matkailutoiminta on nostanut esille.

Mallin toimivuuden lähtökohta on riittävän suuri matkailun tulovirta ja metsien laaja käyttö, jolloin myös matkailukäyttö kohdistuu useiden, jopa useiden kymmenien maanomistajien maille. Varat maanomistajille maksettaviin korvauksiin voidaan kerätä luontomatkailuyrittäjien asiakkailta ympäristön kehittämismaksuna, joka voisi olla osa matkailupalvelun hintaa. Vastaavaa ideaa on toteutettu kansainvälisissä lomakohteissa hotellihintoihin sisältyvien ympäristöverojen muodossa.

Luontomatkailu tarvitsee vetovoimaista luontoympäristöä

Kuva: Jouni Hyvärinen/Metla

Talousmetsien hyödyntäminen laajamittaisemmin luontomatkailussa edellyttää puuntuotannon rajoittamista jossain määrin, muttei suinkaan sen lopettamista. Metsien hakkuu- ja hoitotapojen valinnalla voidaan joko huonontaa, ylläpitää tai parantaa metsäympäristön laatua matkailussa. Maisemien laadun parantamiseksi tulisi välttää laajoja avohakkuita ja voimakasta maanmuokkausta maisemallisesti näkyvillä paikoilla, kuten reittien varsilla, levähdyspaikoilla ja vaarojen rinteillä. Tällaisissa paikoissa metsiä siis uudistettaisiin pääosin poiminta- ja pienaukkohakkuin, mutta joissain kohteissa avohakkuu voi olla paikallaan kauniin kaukomaiseman avaamiseksi. Luonnon monimuotoisuuden lisäämiseksi voidaan pidentää kiertoaikoja, pienentää avohakkuualoja ja jättää tärkeitä elinympäristöjä hakkuiden ulkopuolelle laajemmin kuin yleiset ohjeet edellyttävät. Osittain nämä toimenpiteet tukevat toisiaan esimerkiksi kun maiseman vaaliminen osuu alueelle, jossa on arvokkaita luontokohteita.

Maanomistaja sitoutuisi vapaaehtoisella sopimuksella noudattamaan tiettyjä metsänkäsittelyn vaatimuksia ja rajoituksia, ja hänelle vähintään korvattaisiin aiheutuvat tulonmenetykset ja suorat lisäkustannukset. Matkailijalle kaupan rahoitustarve merkitsisi esimerkiksi majoituspalvelujen hintojen pientä korotusta, mutta loisi toisaalta yksityisille maanomistajille kannustimen ottaa maisema huomioon ja ajan mittaan paranevan virkistysympäristön. Matkailuyrittäjän kannalta majoitushintoihin tietyllä alueella liitettävä ympäristönhoitomaksu olisi lyhyellä aikavälillä pieni kilpailuhaitta, mutta pitemmällä aikavälillä järjestely parantaisi luontomatkailun menestymisen edellytyksiä sekä ympäristövastuullisen maineen ja imagoedun että konkreettisesti paranevan virkistysympäristön laadun kautta.

Seuraavana tavoitteena on kehittää maisema- ja virkistysarvokaupasta toteuttamiskelpoinen eri osapuolten hyväksymä malli ja pilotoida sen toimivuutta Kuusamossa. Tutkimus on osa Metsien monikäyttöä vahvistavat liiketoimintamallit –hanketta (2014-2014), joka kuuluu ”Uudet metsään ja metsäbiomassaan perustuvat tuotteet ja palvelut” -tutkimusohjelmaan.

Aiheesta aiemmin
Lisätietoja:

< Takasin etusivulle
Kuvat: Metla/Erkki Oksanen, ellei toisin mainita