Voiko metsänomistaja vaikuttaa hirvikannan kokoon?

Hirvikannan määrittäminen ongelmallista

 

Hirvikannan suuruutta ja sen rakennetta arvioidaan metsästäjien täyttämien hirvihavaintokorttien ja kaatoilmoitusten sekä lento- ja maastolaskentojen perusteella. Näiden arvioiden ja vahinkotietojen perusteella riistanhoitopiirit myöntävät pyyntiluvat.

Käytännössä pyyntilupia myönnettäessä on huolehdittava myös siitä, että hirvikanta ei metsästyksen johdosta vaarannu, ja toisaalta hirvien aiheuttamien vahinkojen on pysyttävä kohtuullisina.

 

Hirvikannan koosta päättäminen ei ole ongelmatonta, koska hirvistä koituvat hyödyt ja haitat kohdistuvat hyvinkin erilaisille intressiryhmille. Keskeisessä roolissa on kuitenkin hirvenmetsästäjä, joka on hyvin usein myös metsänomistaja. Metsästystä harrastavan metsänomistajan tavoitteena voi olla joko pelkästään puuntuotannon kannattavuus tai myös metsästykseen liittyvät aineelliset ja aineettomat hyödyt. Toisaalta kaikki metsänomistajat eivät harrasta metsästystä, eikä metsästykseen liittyvät virkistystavoitteet koske heitä.

 

Metsänomistajilla vankka edustus riistanhoidon päättävissä elimissä

Viime vuonna Metsäntutkimuslaitoksessa tehtiin hirvenpyyntilupien päätöksentekojärjestelmää ja sen toimivuutta koskeva tutkimus, jossa aineisto kerättiin kirjekyselynä riistanhoitopiirien ja -yhdistysten hallitusten jäseniltä. Tutkimus herätti suurta mielenkiintoa, ja piiriaineistossa vastausprosentti nousi lähes 90 ja yhdistysaineistossakin lähes 80 prosenttiin.

 

Tulosten mukaan riistanhoitopiirien hallituksissa metsänomistajien näkökulma on hyvin edustettuna, koska lähes 90 prosenttia hallitusten jäsenistä omisti metsää. Vastaava osuus riistanhoitoyhdistyksissä oli runsaat 70 prosenttia. Lisäksi hallitusten jäsenet omistivat selvästi keskimääräistä suurempia metsälöitä. Piirien hallitusjäsenillä oli lähes 120 ja yhdistysten jäsenillä keskimäärin runsaat 80 hehtaaria metsää.

 

Metsällistä näkemystä hallitustyöskentelyssä lisäsi vielä se, että riistanhoitopiireissä lähes 20 prosenttia jäsenistä oli saanut metsäalan koulutuksen. Riistanhoitoyhdistysten hallituksissakin 13 prosentilla jäsenistä oli koulutus metsäalalta.

 

Riistanhoitopiirit
Riistanhoitoyhdistykset
Vastaus-%
89 (108 vastannutta)
77 (839 vastannutta)
Metsänomistajia
87 %
72 %
Metsäpinta-ala (keskim.)
116 ha
82 ha
Maa- ja metsätalousyrittäjiä
n. 20 %
n. 20 %
Metsäalan koulutusta
20 %
13 %

Hirvivahinkoja omissa metsissä
60 %
vajaa 50 %
Toiminut hallituksessa
6 vuotta
8 vuotta
Ikä
54 vuotta
53 vuotta

 

Lupaprosessin kulkua ei ymmärretty

 

Valtiontalouden tarkastusvirasto arvosteli vuonna 2005 voimakkaasti nykyistä hirvikannan säätelyjärjestelmää ja esitti, että nykyjärjestelmälle tulisi etsiä vaihtoehtoja. Tämän tutkimuksen mukaan riistaorganisaatiossa nykyiseen pyyntilupajärjestelmään ollaan kuitenkin varsin tyytyväisiä, ja sitä pidettiin toimivana, selkeänä ja läpinäkyvänä.

 

Toisaalta prosessin kulkua ei ilmeisestikään aina ymmärretty, koska sekä samojen piirien että yhdistysten hallitusjäsenet näkivät päätöksentekoprosessin edenneen hyvinkin eri tavalla. Pahimmillaan hallituksen kahdeksan edustajaa tulkitsi prosessin edenneen peräti neljällä eri tavalla.

 

Onko metsänomistajalla vaikutusmahdollisuutta?

Metsänomistajien edustus riistanhoito-organisaatioiden hallituksissa on hämmästyttävän korkea. Samoin valtaosa edustajista oli suurriistan eli nimenomaan hirvenmetsästäjiä. Metsänomistajatutkimuksissa kahdella kolmesta hirvenmetsästäjästä motiivin on todettu liittyvän ainakin osittain metsä- ja liikennevahinkojen estämiseen. Metsätuhojen estämisen luulisikin näkyvän konkreettisesti myös hirvenpyyntiluvista päätettäessä.

 

Toisaalta jopa puolet metsästystä harrastavista metsänomistajista katsoo, ettei maanomistajan kantaa oteta huomioon hirviluvista päätettäessä. Myös riistanhoitopiirien hallitukseen lakisääteisesti kuuluvien alueellisten maanomistajajärjestöjen edustajat ovat selkeästi muita hallitusjäseniä tyytymättömämpiä sekä pyyntilupaprosessin kulkuun että esimerkiksi tiedonkulkuun hirvikannan kehityksestä, hirvitiheydestä ja metsästyksen kestävyydestä.

 

Metsänomistajien vankasta edustuksesta huolimatta etenkin riistanhoitoyhdistysten hallitusten jäsenet kaipaavat myös lisälausuntoja päätöksentekonsa tueksi. Monet vastaajat toivoivat tällöin nimenomaan paikallisen metsänhoitoyhdistyksen lausuntoa. Tämä antaa viitteitä siitä, että metsästystä harrastavat metsänomistajat eivät koe edustavansa riittävästi koko metsänomistajakuntaa. Kaiken kaikkiaan näyttäisi siltä, että etenkin alueellisten erojen vuoksi säätelyjärjestelmä kaipaa ainakin selkeyttämistä ja mahdollisesti myös tarkempaa ohjeistamista.

 

 

 

Lisätietoja:

 

 

<< paluu etusivulle

© Metsäntutkimuslaitos (Metla), Jokiniemenkuja 1, PL 18, 01301 VANTAA, p. 010 2111
www.metla.fi | Liity tai poistu uutiskirjeen jakelusta verkkolomakkeella
Lähetä palautetta | Toimitus: Marjatta.Joutsimäki @ metla.fi