Käytännön tietoa Metsäntutkimuslaitokselta - MetPro

Uutta tietoa korpien pienaukkouudistamisesta

Pohjois-Suomessa selvitettiin korven luontaista uudistumista kuuselle ilman muokkausta ja kevyellä muokkauksella, ja tutkittiin luontaista uudistumista eri kokoisissa pienaukoissa. Yhteen kokeseen perustuvan tapaustutkimuksen mukaan korpikuusikon pienaukot taimettuvat nopeammin ja tasaisemmin kuuselle kuin pienet avohakkuualat. Maanmuokkaus ei edistänyt kuusen taimettumista, joten tulosten perusteella sitä ei kannata tehdä. Toisen tutkimuksen mukaan korpikuusikoissa oli runsaasti alikasvostaimia jo ennen hakkuuta. Hakkuun jälkeen pienaukoille syntyi taimia lisää vuosittain. Tulokset tukevat aiempia havaintoja luontaisen taimettumiskyvyn säilymisestä hyvänä hakkuun jälkeen myös vanhoilla korpisoiden ojitusalueilla.

Tapaustutkimuksessa selvitettiin pienaukkohakkuun (halkaisijaltaan 5, 10 tai 15 m:n ympyrä) ja pienikokoisen avohakkuun (0,25 – 0,37 ha:n aukko) sekä kevyen maanmuokkauksen vaikutusta luontaiseen taimettumiseen yhdessä korpikuusikossa Tervolassa. Tutkimuskohde oli vuonna 1961 ojitettu ohutturpeinen lehtokorpi, jonka puusto oli kehittynyt18- 20 metrin mittaiseksi hieskoivusekoitteiseksi kuusikoksi.

Taimia pienaukossa. Kuva: Hannu Hökkä

Metsikköön hakattiin talvella 2004-2005 kaikkiaan 33 pienaukkoa ja neljä avohakkuualaa. Osa pienaukoista ja avoalan puolikkaista muokattiin kesäkuussa 2005 kaivurilaikutuksena, jossa kaivinkoneen kauhalla poistettiin pintakasvillisuus ja pintaturve 5-10 cm:n syvyydeltä. Hakkuun ja laikutuksen jälkeen syntyneet kuusen ja hieskoivun taimet inventoitiin yhden, kolmen, neljän ja viiden kasvukauden kuluttua toimenpiteistä.

Kuusi taimettuu hyvin Pohjois-Suomen korpikuusikoiden pienaukkoihin

Kuusen uudistumista ojitettujen korpien erikokoisissa pienaukoissa tutkittiin vuosina 2005-2010 kahdella kenttäkokeella, joista toinen sijaitsi Oulun Sanginjoella ja toinen Tervolassa. Talvella 2004-2005 uudistamisvaiheen kuusikoihin hakattujen pienaukkojen läpimitta vaihteli kymmenestä 25 metriin. Kaikkiaan Tervolan kokeessa oli 33 pienaukkoa ja Oulun kokeessa 18 pienaukkoa. Hakkuun jälkeen tehty taimi-inventointi osoitti, että päätehakkuuvaiheen kuusikoissa oli yllättävän paljon alikasvosta. Yli 10 senttimetrin ja alle 2 metrin pituisten taimien määrä oli keskimäärin 9000 kpl hehtaarilla. Näistä lähes 30 prosenttia kuoli viiden kasvukauden aikana hakkuun jälkeen, mutta senkin jälkeen vain muutamalla pienaukoilla alikasvostaimien määrä oli alle 1000 tainta hehtaarilla.

Pienaukojen muokkaus tarpeetonta

Viiden vuoden kuluttua hakkuusta kaivurilaikutetuilla pienaukoilla ja avohakkuualoilla oli selvästi vähemmän taimia kuin muokkaamattomilla. Muokatuilla pienaukoilla taimia oli hehtaarilla 1370 kpl ja muokatuilla avohakkuualoilla 780 kpl, kun vastaavat luvut muokkaamattomilla aloilla olivat 4460 kpl ja 1670 kpl. Kahden vuoden aikana hakkuun jälkeen taimimäärä lisääntyi pienaukoilla selvästi nopeammin kuin avohakkuualoilla. Vuoden 2010 keväällä (5 kasvukautta hakkuusta) pienaukoilla oli keskimäärin 15 500 tainta hehtaarilla, kun taimimäärä avohakkuulaoilla jäi 6 700:een taimeen. Myös vakiintuneen taimiaineksen (pituus yli 10 cm) määrä oli pienaukoilla huomattavasti suurempi kuin avohakkuualoilla. Hieskoivun osuus taimista lisääntyi selvästi kolmannen vuoden jälkeen ja oli avohakkuualoilla keskimäärin suurempi kuin pienaukoilla vuonna 2010. Taimien tilajakauma oli pienaukoilla tasaisempi, sillä tyhjien koealojen osuus jäi 20 prosenttiin, kun se avohakkuualoilla oli 41 prosenttia.

Koivu tulee suurimmille pienaukoille

Pienellä avohakkuualalla pintakasvillisuus rehevöityi voimakkaasti hakkuun jälkeen. Kuva: Hannu Hökkä

Uusien, hakkuun jälkeen syntyneiden taimien määrä lisääntyi voimakkaimmin kahden ensimmäisen vuoden aikana. Vaihtelu oli suurta ja vähimmillään uusia taimia oli joillakin yksittäisillä pienaukoilla selvästi alle 1000 tainta hehtaarilla. Pienaukon koolla ei ollut selvää vaikutusta uusien taimien syntymiseen eikä alikasvostainten menestymiseen. Taimia syntyi hyvin pienimmillekin, läpimitaltaan 10 metrin pienaukoille. Tervolan kokeella lehtipuun taimien osuus lisääntyi voimakkaimmin suurimmissa pienaukoissa, mikä oli odotettua sen perusteella, että koivun taimettuminen edellyttää valon määrän selvää lisääntymistä, mikä tapahtui suurimmilla aukoilla.

Tulokset tukevat aiempia havaintoja turvemaiden yleisestä taimettumisherkkyydestä. Tässä tutkimuksessa taimettumista todennäköisesti edistivät maan hyvät kosteusolot sekä hakkuun jälkeen sattuneet hyvät siemenvuodet. Nopea taimettuminen ja alikasvoksen runsaus viittaavat siihen, että edellytykset korpikuusikoiden luontaiselle uudistamiselle ovat hyvät. Tässä tutkimuksessa ei selvitetty alikasvostaimien elpymiskykyä eikä uusien taimien kasvunopeutta, joten pienaukkouudistamisen soveltumisesta käytännön uudistamismenetelmäksi ei näiden tulosten pohjalta ole vielä selvää kuvaa.

Lisätietoja

• Erikoistutkija Hannu Hökkä, p. 029 532 4528, hannu.hokka(a)metla.fi
• Hökkä, H., Repola, J., Moilanen, M. & Saarinen, M. 2012. Seedling establishment on small cutting areas with or without site preparation in a drained spruce mire – a case study in northern Finland. Silva Fennica 46(5): 695-705 (pdf)
• Hökkä, H., Repola, J., Moilanen, M. & Saarinen M. 2012. Seedling survival and establishment in small canopy openings in drained spruce mires in Northern Finland. Silva Fennica 45(4): 633-645 (pdf)