Kustannustehokkain uudistamisketju Pohjois-Suomessa on auraus ja istutus paakkutaimilla

Eri uudistamisketjujen kustannustehokkuuden järjestys vaihteli merkittävästi sen mukaan tarkasteltiinko epävarmuustekijällä painotettua kustannusta, yksikkökustannusta vai hehtaarikohtaista kokonaiskustannusta.

Kustannustehokkuusvertailut rajoittuivat pelkästään uudistamisketjujen vertailuun eivätkä ne sisältäneet metsikön tuoton odotusarvon tarkastelua. Jatkossa vastaaviin eri uudistamisketjujen kustannusvertailuihin tulisi myös liittää tietoa maaperän ominaisuuksista. Kokemusten mukaan halvimman istutusketjun valinta johtaa usein 5-15 vuoden kuluttua tehtävään uudelleen tai täydennysviljelyyn.

Tässä tutkimuksessa verrattiin 1970-luvulla Pohjois-Suomessa männyn uudistamisessa käytettyjen uudistamisketjujen kustannustehokkuutta. Uudistusaloilla tehtyjen inventointien perusteella oli hyvin tiedossa taimettumistulos kullakin vaihtoehtoisella käsittelytavalla.

Tavoitteena oli tutkia, millaiseksi muodostuu hinnoiltaan erilaisten uudistamisketjujen järjestys, jos tarkasteluun otetaan mukaan epävarmuustekijä, joka kuvaa riittämät­tömän taimettumisen todennäköisyyttä. Selvitystä varten laskettiin tällä epävarmuustekijällä painotettu kustannus, jota verrattiin sekä uudistamisen yksikkökustannuksiin (€/elävä taimi) että koko uudistusalan kustannuksiin (€/ha). Lisäksi haluttiin tutkia, vaikuttaako metsätyyppi uudistamistulokseen riippumatta valitusta uudistamisketjusta.

Tutkituista uudistusaloista neljällä oli aikaisemmin kasvanut kuusta ja kolme alaa oli ollut mäntyvaltaista metsää. Kullakin 4,8 hehtaarin koealalla tehtiin neljä eri maanmuokkausta: kulotus, laikutus, äestys ja auraus. Näihin käsittelyihin kohdistettiin vielä kolme eri viljelytapaa: kylvö, paakkutaimilla istutus ja istutus paljasjuurisilla taimilla. Koealoille toistettiin kyseiset uudistamisketjut kolmena peräkkäisenä vuosina 1975, 1976 ja 1977. Viimeisessä inventoinnissa vuonna 1999 mitattiin puiden eloonjääminen, pituus ja latvakasvaimen pituus.

Hinta- ja työvoimakustannukset eri uudistamisketjuille koottiin männyn uudistamistutkimuksissa julkaistujen tietojen ja metsäkeskusten suositusten perusteella. Lisäksi kustannukset oletettiin samanlaisiksi sekä aikaisemmin kuusi- että mäntyvaltaisilla uudistuskohteilla.

Luontaisen täydentävän taimiaineksen osuudeksi arvioitiin 700 - 1600 tainta/ha viimeaikaisten samoissa ilmasto-olosuhteissa tehtyjen selvitysten perusteella. Luontaisen taimiaineksen ja viljelyn kautta syntyneen taimettumisen katsottiin yhdessä muodostavan riittävän ja kehityskelpoisen taimikon.

Lisätietoja:

• Tutkija Anssi Ahtikoski , p. 010 211 4416, anssi.ahtikoski @ metla.fi

• Ahtikoski, A., Alenius, V. & Mäkitalo, K. 2010. Scots pine stand establishment with special emphasis on uncertainty and cost-effectiveness, the case of northern Finland . New Forests 40(1): 69-84.

• Taimiuutiset 4/2009, sivu 9

< paluu etusivulle