Ainespuun minimilatvaläpimitan kasvattaminen lisää rajusti hakkuutähdekertymää

Jos kuitupuun hinta ja kysyntä alittavat energiapuun hinnan ja kysynnän, voitaisiin puun rungosta käyttää suurempi osa energiaksi. Teollisesti käytetyn ainespuun latvaläpimitan muutokset vaikuttavat suoraan paitsi rungosta saatavaan ainespuun määrään, myös hakkutähteen määrään – pääasiassa runkopuun muodossa. Latvaläpimitan muutoksen vaikutukset näkyvät selkeimmin pienten puustojen kohdalla, koska pienikin läpimitan muutos kapeassa rungossa voi siirtää viimeistä katkaisukohtaa merkittävästi. Vastaavasti koko latvusmassan määrään suhteutettuna latvaläpimitan muutoksen vaikutukset kutistuvat sitä pienemmäksi mitä suurikokoisempaan puustoon siirrytään.

Mallilaskelmilla on mahdollista arvioida hakkutähdekertymä

Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella erisuuruisten ainespuun latvaläpimittojen vaikutusta hakkuutähteen eli latvusmassan ja runkohukkapuun kertymään männyn ja kuusen hakkuissa. Tavoitteena on myös verrata mitattuja hakkuutähdekertymiä aiemmin biomassamalleilla laskettuihin arvoihin. Mallilaskelmat mahdollistavat hakkuutähdekertymän arvioinnin ennen hakkuuta ja siten voivat toimia metsäsuunnittelun työkaluna hakkuiden biomassataseita arvioitaessa.

Kuva : Tommi Räisänen

Puukohtaisilla biomassamalleilla laskettiin männyn ja kuusen maanpäällinen massa jaettuna runkoon, kuoreen, eläviin ja kuolleisiin oksiin sekä neulasiin. Koska tavoitteena on tutkia erisuuruisia katkaisuläpi­mittoja, biomassan pystysuuntainen jakautuminen täytyi myös määrittää tarkoitusta kehitetyillä jakaumamalleilla.

Yhdessä biomassamallien kanssa jakaumamallien avulla voidaan minkä tahansa puun biomassa määrittää mielivaltaisen runkokorkeuden ylä- tai alapuolella. Käytännön hakkuumittaukset tehtiin ensiharvennus­kypsissä mänty- ja kuusimetsiköissä, jotka olivat keskipituudeltaan noin 14 metriä ja läpimitaltaan 14 senttiä. Hakkuutyö suoritettiin hakkuukoneella, kaatamalla, karsimalla ja katkomalla yksi koepuu kerrallaan. Koepuut katkottiin neljän eri läpimitan kohdalta simuloiden eri ainespuun latvaläpimittoja, jotka olivat 12, 10, 8 ja 6 cm.

Jos koepuu oli läpimitaltaan ohuempi kuin jokin edellä mainituista latvaläpimitoista, luettiin koko puun biomassa kuuluvaksi hakkuutähteeseen kyseisellä latvaläpimitalla. Karsiutuneet oksat ja katkaisukohtien väliin jääneet runkopalat punnittiin. Yhteensä kokeessa kaadettiin ja mitattiin 155 mäntyä ja 150 kuusta.

Latvaläpimitan muutos vaikuttaa erityisesti runkopuun määrään

Ensiharvennuskuusikossa jokainen kahden sentin lisäys ainespuun latvaläpimittaan lähes kaksinkertaisti puukohtaisten latvakappaleiden massan. Myös männiköissä latvakappaleiden massan lisäys oli 50 - 60 prosenttia jokaista kahden sentin latvaläpimitan lisäystä kohti. Latvakappaleen lisäksi kokonaishakkuu­tähteeseen luettiin myös kaikki ainespuun latvaläpimitan alapuolella olevat oksat. Kokonaishakkuutähteen kertymään ainespuun latvaläpimitan suurentaminen ei vaikuttanut niin merkittävästi kuin pelkkien latvakappaleiden massaan, vaikkakin erot latvaläpimittojen välillä säilyivät edelleen merkittävinä.

	Kuva : Tommi Räisänen

Tutkitussa ensiharvennuksessa hehtaarikohtaisiksi kertymiksi laskettuna männyn hakkuutähdekertymä

pienimmällä 6 sentin latvaläpimitalla oli 6,3 tonnia hehtaarilla (kuivamassaa). Jokainen kahden sentin lisäys latvaläpimittaan kasvatti kertymää 25-51 prosenttia, jolloin se 12 sentin latvaläpimitalla oli 16.8 tonnia hehtaarilta.

Kuusella 6 sentin latvaläpimitta kerrytti ensiharvennuksessa 9,8 tonnia latvusmassaa ja runkohukkapuuta hehtaarilla. Kokonaistähteen kertymä kasvoi kuusella 13-28 prosenttia jokaista latvaläpimitan kahden sentin lisäystä kohti. Ainespuuta saatiin 12 sentin latvaläpimitalla 25 kuutiota männyllä ja 29 kuutiota kuusella. Ainespuun korjuu noin suurella latvaläpimitalla lienee varsin kannattamatonta tämän kokoluokan metsiköissä.

Tutkimuksen tarkoituksena ei ollut laatia yleispätevää ohjetta ihanteellisesta latvaläpimitasta, jolla voitaisiin maksimoida energia- tai ainespuun saantoja, vaan antaa taustatietoa latvaläpimitan muutoksen vaikutuksista ainespuuhakkuissa syntyvän hakkuutähteen määrään.

Mallilaskelmat ovat luotettavia metsikkötasolla

Vaikka käytetyt biomassamallit ovat puukohtaisia, ei niiden antama ennuste hakkutähteen määrästä kullakin latvaläpimitalla ollut kovin luotettava puutasolla tarkasteltuna. Sen sijaan kun puukohtaiset tulokset yleistettiin koskemaan suurempaa puujoukkoa – tässä tapauksessa hehtaarikohtaista hakkuutähdekertymää puiden läpimittaluokittain – ennusteiden tarkkuus parani huomattavasti.

Kuva : Tommi Räisänen

Hehtaarikohtaisen kokonaishakkuutähteen massa tutkituissa ensiharvennuskohteissa pystyttiin mallilaskelmilla ennustamaan kohtuullisen hyvin. Männyllä mallit antoivat 7-10 prosentin ja kuusella 4-6 prosentin yliarvion hakkuutähdekertymässä, käytetystä latvaläpimitasta riippuen. Kokonaistähteen määrässä yliarvio säilyi samansuuruisena kaikissa latvaläpimittatarkasteluissa ja siten mallilaskelmista saadut erot eri latvaläpimittojen välillä olivat yhdenmukaiset mitattuihin arvoihin verrattuna.

Tutkimuksen mukaan pienen puujoukon tai yksittäisten puiden biomassan määrää ja pystysuuntaista jakautumista ei voida kovin luotettavasti arvioida käytetyillä malleilla, mutta kun laskelmat yleistetään metsikkötasolle, mallien ennusteet parantuvat käytettävälle tasolle.

Lisätietoja:

• Tutkija Tommi Räisänen , p. 040 801 5234, tommi.raisanen @ metla.fi

• http://www.forestpower.net

< paluu etusivulle