Mitä tiheämpi taimikko sitä aikaisempi ensiharvennus

Harvennus on hyvä ajoittaa siten, että siinä voidaan poistaa runkoja, jotka ovat hiljattain ylittäneet tietyn arvokynnyksen (esim. kuiturungosta tukkipuuksi tai yhden tukin rungosta kahden tukin rungoksi).

Ensiharvennuksen lykkääminen pienentää korjuun kustannuksia, ja sen takia ensiharvennusta yleensä lykätään lähelle hetkeä, jonka jälkeen alkaa syntyä ylitiheydestä aiheutuvaa luonnonpoistumaa. Matalalla korolla varhaisen ensiharvennuksen positiiviset vaikutukset puuston kasvuun ovat ensiharvennuksen kantorahatuloja merkityksellisempiä.

Laskelmissamme käytetyillä hintasuhteilla ja korjuun kustannuksilla energiapuukorjuu on ilman tukiakin varteenotettava vaihtoehto ainespuukorjuulle, jos ensiharvennus on puuston kehityksen parantamiseksi järkevä tehdä jo 10–12 m valtapituusvaiheessa.

Kuusikoissa harvennuksissa jätetään korkeillakin koroilla reilusti lakirajat ylittävä pohjapinta-alan taso. Ensiharvennus on 1% korolla alaharvennus ja 3 ja 5% koroilla yläharvennus. Myöhemmät harvennukset ovat yläharvennuksia.

Jos harvennusvoimakkuudelle ei aseteta rajoitteita, harvennukset voimistuvat kiertoajan loppua kohden korkeilla koroilla, mikä johtaa kiertoajan loppua kohden laskevaan pohjapinta-alan tasoon. Voimakkaisiin harvennuksiin voi kuitenkin liittyä tuuli- ja lumituhoriskejä, joiden takia ne on tässä tarkastelussa suljettu pois asettamalla harvennuksille maksimivoimakkuus.

Tutkimus havainnollistaa miten puuvalinnan joustavuuden lisääminen voi tehdä voimakkaat harvennukset ja kiertoajan loppua kohden laskevan leimausrajan optimaaliseksi suomalaisissa kuusikoissa. Voimakkaat harvennukset ovat silloin luonteeltaan poimintahakkuita, joissa pyritään poistamaan mahdollisimman tarkkaan metsikön suurimmat puut.

Tiettyyn kokoluokkaan kohdistuvat poimintahakkuut kuitenkin ovat kuitenkin jossain määrin ristiriidassa puiden tasaisesta tilajakaumasta. Optimointitulosten mukaan varsinkin ensiharvennus kannattaa lykätä lähelle hetkeä, jonka jälkeen puustoa alkaisi kuolla itseharvenemisen takia tai puiden läpimitan kasvu merkittävästi pienenisi kilpailun takia. Ensiharvennusta samoin kuin myöhäisempiä harvennuksia kannattaa siten lykätä vain, jos samalla voidaan varmistua harvennuksessa jätettävien puiden elpymis- ja kasvukyvystä.

Lisätietoja:

• professori Olli Tahvonen , p. 010 211 2210, olli.tahvonen @ metla.fi

• Kari Hyytiäinen, Olli Tahvonen & Lauri Valsta. Taloudellisesti optimaalisista harvennuksista ja kiertoajoista männylle ja kuuselle. Metlan työraportteja 143

< paluu etusivulle