Lumipeite pitää maan sulana kovillakin pakkasilla ja sulamisvesi ei jäädy nollassa

Lumen sulamisvesi vajosi osittain jäätyneeseen maahan siten, että maaveden määrä kasvoi merkittävästi kahdesta kuuteen viikkoon ennen kuin maalämpötila nousi nollan yläpuolelle. Maalämpötila saavutti nolla °C:n viikko lumen häviämisen jälkeen.

aan lämpötilasta, kuten aiemmin on yleisesti luultu. Tällä tiedolla on käyttöä arvioitaessa ja mallitettaessa ilmaston muutosta. Myös lumipeitteen määrällä ja ajoittumisella on suuri merkitys muuttuvassa ilmastossa.

Yhteyttämisen ja kasvun käynnistyminen riippuu ensisijaisesti ilman lämpötilasta eikä m

Lumen sulamisen ajoittuminen on puun kasvun kannalta kriittinen tekijä pohjoisessa, mutta raja-arvot veden saatavuuden ja maalämpötilan suhteen ovat huonosti tunnettuja. Tutkimuksessa seurattiin lumen paksuutta, ilman ja maan lämpötilaa sekä vesipitoisuutta maassa, hieskoivun pintapuussa ja juurissa Suomen Lapissa vuosina 1999-2003.

Poikkeuksellisen kylmän jakson aikana tammikuussa 1999 (Tilma=-49°C) maalämpötila (10 cm:n syvyydessä) laski -26°C:een lumettomalla paikalla, mutta 50 cm:n lumipeitteen alla maalämpötila laski vain -0.5 °C:een.

Lumen sulamisvesi vajosi osittain jäätyneeseen maahan siten, että maaveden määrä kasvoi merkittävästi kahdesta kuuteen viikkoon ennen kuin maalämpötila nousi nollan yläpuolelle. Maalämpötila saavutti nolla °C:n viikko lumen häviämisen jälkeen.

Koivun rungon vesipitoisuuden kasvu oli samanaikainen ilman lämpötilan nousun kanssa. Vesipitoisuuden vuodenaikainen vaihtelu koivun juuri-runko-systeemissä oli systemaattinen mittausjakson aikana. Korkeat vesipitoisuudet myöhäistalvella-alkukeväästä indikoi mahlan virtausta ja syksyllä tapahtuva vesipitoisuuden kohoaminen ravinteiden varastoitumista juuristoon.

Lisätietoja:

• Erikoistutkija Marja-Liisa Sutinen, p. 010 211 4478, marja-liisa.sutinen@metla.fi

• Significance of Snowpack for Root-zone Water and Temperature Cycles in Subarctic Lapland. Arctic, Antarctic and Alpine Research 41(3): 373-380.