Metsästä hyvinvointia

Professori Artti Juutinen: Ympäristöhyödykkeille voidaan määrittää hinta

Professori Artti Juutinen.

Tyypillisesti metsien eri käyttömuotojen välillä on ristiriita siten, että puun­tuo­tan­non lisääminen vähentää ympäristöhyödykkeiden määrää tai heikentää niiden laatua. Taloudellinen hyvinvointianalyysi korostaa, että metsien eri käyttömuo­dois­ta aiheutuvia hyötyjä ja kustannuksia on punnittava, kun tehdään päätöksiä metsien käytöstä. Tavoitteena on mitoittaa eri hyödykkeiden tuotanto oikealle tasolle ja löytää niiden tehokkaimmat tuotantotavat.

Puuntuotantoon liittyvät kustannukset ja hyödyt voidaan arvioida markkinahintojen avulla, mutta metsien ympäristöhyödykkeet jäävät yleensä markkinoiden ulkopuo­lel­le. Ympäristöhyödykkeistä saatavat hyödyt kytkeytyvät kansalaisten arvos­tuk­siin. Tämän vuoksi hyötyjen ja kustannusten vertaaminen on vaikeaa, kun käy­tös­sä ei ole yhtenäistä mittaustapaa.

Taloustieteessä kehitetyillä menetelmillä voidaan kuitenkin saada tietoa kansa­lais­ten kokeman hyödyn rahamääräisestä arvosta. Tässä lähestymistavassa ympäristöarvoja mitataan rahassa, mutta oleellista ei ole raha sinänsä vaan arvojen yhteismitallistaminen. On luontevaa pyrkiä mittaamaan markkinattomien hyödykkeiden arvot rahassa, koska markkinoilla vaihdettavien hyödykkeiden arvot mitataan samalla tavoin.

Metsien ympäristöhyödykkeitä ovat esimerkiksi marjat, sienet, jäkälä, riista, maisema-arvo, virkistysarvo, hiilen­si­donta ja luonnon monimuotoisuus.

Miten ympäristöhyödykkeitä voidaan arvottaa?

Ympäristöhyödykkeen kokonaisarvon voidaan ajatella määräytyvän käyttöarvon, optioarvon ja olemassaoloarvon summasta. Käyttöarvo tarkoittaa ympäristöhyödykkeen käytöstä saatavaa arvoa. Suoria käyttöarvoja on esimer­kik­si marjoilla, sienillä ja riistalla. Maisema- ja virkistysarvot ovat myös suoria käyttöarvoja. Epäsuorista käyttö­ar­vois­ta mainittakoon esimerkkinä hiilensidonta. Optioarvo tarkoittaa arvoa, joka annetaan mahdollisuudelle käyt­tää ympäristöhyödykettä tulevaisuudessa. Olemassaoloarvo kuvastaa sitä, että ympäristöhyödyke, kuten luon­non monimuotoisuus, voi lisätä hyvinvointia ilman käyttäjähyötyjä.

Ympäristöhyödykkeiden arvottamiseen on kehitetty monenlaisia menetelmiä. Teknistieteiden puolella on kehi­tet­ty markkinahintoihin ja kustannuksiin perustuvia tekniikoita. Näissä arvoja mitataan esimerkiksi ympäristö­muu­tok­sen tuotantoon aiheuttaman vaihtelun, vaihtoehtoiskustannusten, annos-vastefunktioiden tai korvaus-, esto-, vähentämis- ja torjuntakustannusten kautta. Näillä menetelmillä saadaan yleensä esiin käyttöön liittyvä arvon komponentti mutta ei ympäristöhyödykkeen kokonaisarvoa.

Taloustieteen piiristä syntyneet arvottamismenetelmät voidaan jakaa kahteen pääluokkaan: preferenssien paljastamiseen ja preferenssien ilmai­se­mi­seen perustuviin menetelmiin. Ensin mainitussa ryhmässä käytetään hyväksi havaittavissa olevaa markkinainformaatiota, jonka avulla ihmisten käyttäytyminen pyritään liittämään jonkin ympäristöresurssin määrään tai laatuun. Tärkeimmät näistä ovat matkakustannusmenetelmä ja hedonisten hintojen menetelmä.

Matkakustannusmenetelmä on kehitetty erityisesti jonkin kohdealueen vir­kis­tyskäytön arvottamiseen. Perusajatus on, että kohdealueelle matkustavien kustannukset kertovat siitä, millaisen arvon he antavat käyntikerralle. Hedo­nis­ten hintojen menetelmän lähtökohtana on, että ympäristön laatuun liittyvien ja markkinoilla vaihdettavien tuotteiden hintojen kautta saadaan tietoa ympäristön laadun arvosta. Esimerkiksi asuntojen hintoihin vaikuttaa lähiympäristön laatu.

Preferenssien paljastamiseen perustuvat menetelmät mittaavat ympäristöhyödykkeen käyttöarvoa. Prefe­rens­sien ilmaisemiseen perustuvissa menetelmissä ideana on luoda ympäristöhyödykkeille hypoteettiset markkinat kysely- tai haastattelututkimuksissa. Tärkeimmät tähän ryhmään kuuluvista menetelmistä ovat ehdollisen arvot­tamisen menetelmä ja valintakoemenetelmä. Näillä menetelmillä saadaan selville ympäristöhyödykkeen koko­naisarvo. Vastaajilta kysytään suoraan, kuinka paljon he ovat valmiita maksamaan ympäristön laadun kohen­tu­misesta, tai kuinka paljon he vaativat korvauksia ympäristön laadun heikentymisestä.

Ehdollisen arvottamisen menetelmässä vastaajalle esitetään yleensä yksi valintatilanne, jossa kuvataan tar­kastelun kohteena olevan ympäristöhyödykkeen piirteet. Valintakoemenetelmässä vastaajalle esitetään sen sijaan useita valinta-asetelmia, joissa ympäristöhyödykkeen ominaisuudet vaihtelevat. Tämän menetelmän avulla saadaan yksityiskohtaista tietoa siitä, mistä tekijöistä ympäristöhyödykkeen arvo muodostuu. Prefe­rens­sien ilmaisemiseen perustuvien menetelmien oleellisimpia osia on tarkasteltavan hankkeen mahdollisimman selkeä kuvaus, jotta niiden voisi tulkita tuottavan samanlaista informaatiota kuin markkinoilla tapahtuvan vaihdannan.

Mihin arvottamistietoa voidaan käyttää?

Arvottamistutkimukset tuottavat päätöksenteon kannalta olennaista tietoa ympäristöhyödykkeiden arvoista, joita voidaan verrata ympäristöhyödykkeiden tuottamisen kustannuksiin. Kysely- ja haastattelumenetelmillä voidaan kartoittaa laajojen väestöryhmien ympäristöarvostuksia ja tunnistaa arvostuksiltaan erilaisia ryhmiä. Arvot­ta­mis­tietoa voidaan käyttää etenkin julkisessa päätöksenteossa kustannus-hyötyanalyysissä tai ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä. Taloudellinen arvottaminen on erityisen tarkoituksenmukaista valmistellessa ympäristö­hyö­dyk­keiden määrää tai laatua kohentavia julkisia hankkeita tai suunniteltaessa ympäristöhyödykkeisiin vaikuttavaa politiikkaa.

On syytä huomata, että ympäristöhyödykkeet arvotetaan aina päätöksenteossa. Usein päätöksentekijä arvottaa ne mielessään ilman varsinaista rahamääräarviota. Arvottamismenetelmien käyttö voisi antaa päätöksenteolle paremmat perusteet. Samalla päätöksenteon läpinäkyvyys kohentuisi.

Metsien ympäristöhyödykkeiden arvottamisen keskeisimmät haasteet liittyvät luonnon monimuotoisuuteen ja virkistyskäyttöön. Jatkossa etenkin virkistyskäytön ja siihen kytkeytyvän matkailun merkitys on korostumassa kansalaisten elintason nousun, vapaa-ajan lisääntymisen ja kaupungistumisen myötä. Virkistyskäytön rooli korostuu myös siihen mahdollisesti kytkeytyvien terveysvaikutusten vuoksi.

Artikkeli pohjautuu Päättäjien Metsäakatemian vuosikirjassa 2011 julkaistuun artikkeliin: Juutinen, A. 2012. Metsien monikäyttöä voidaan arvottaa.

Lisätietoja:

• Professori Artti Juutinen, p. 029 532 5341, artti.juutinen(a)metla.fi