Tietoa riistan elinympäristöistä metsien käsittelyyn
Kanalintukannat ovat Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) pitkäaikaisten seurantojen mukaan laskeneet 1960-luvulta lähtien aina viime vuosiin asti. Yhtenä syynä kantojen laskuun on pidetty metsien käsittelyistä johtuvia elinympäristöjen muutoksia. Kanalinnuista metso, teeri, pyy ja riekko elävät niin sanotuissa talousmetsissä. Metsien käsittelyllä on siten vaikutusta siihen, millaisia kanalintujen ja muunkin riistan elinympäristöt ovat ja millaisiksi ne kehittyvät jatkossa.
Metlassa on tehty riistan elinympäristöihin liittyvää tutkimusta yhteistyössä etenkin RKTL:n, mutta myös useiden yliopistojen kanssa 1980-luvulta saakka. Tutkimusten tavoitteena on ollut tuottaa tietoa riistan kannalta tärkeistä metsien ja metsämaisemien rakennepiirteistä metsien käsittelyä varten. Tieto elinympäristöistä voidaan edelleen muotoilla metsänkäsittelyohjeiksi tai pisimmilleen vietynä laskennallisiksi tavoitteiksi metsäsuunnitteluun.
RKTL:n kokoaman ja koko maan kattavan riistakolmiolaskennan riistahavaintoja alettiin hyödyntää elinympäristötutkimuksissa jo 1990-luvun alussa. Kun havainnot sijoitetaan paikkatietojärjestelmän avulla metsiä ja muuta maankäyttöä kuvaavien aineistojen päälle voidaan tarkastella sitä, millaisissa metsäympäristöissä lajit esiintyvät.
Yhdessä valtakunnan metsien inventoinnin tarpeisiin tuotetun monilähde-VMI –aineiston kanssa riistakolmioaineistoja voidaan hyödyntää jopa koko maan kattavissa tutkimuksissa. Kuvioittaisia metsäsuunnitteluaineistoja, muun muassa Metsähallituksen kuvioaineistoja, on hyödynnetty puolestaan tutkimuksissa, joilla on haluttu pureutua tarkemmin metsien puuston ja muiden rakennepiirteiden merkitykseen riistan elinympäristöissä.
Miten riistan elinympäristövaatimukset voidaan huomioida metsätaloudessa?
Riistalajit tarvitsevat elinympäristökseen yksittäistä metsikköä laajempia alueita. Niinpä tutkimuksissa tarkastellaankin lajista riippuen elinympäristöjä, joiden koko on kymmenistä jopa tuhansiin hehtaareihin. Hyvä esimerkki on metson soidinpaikka, jossa yksittäisten metsokukkojen päiväreviirit ulottuvat noin kilometrin päähän soitimen keskustasta. Soidinpaikka ja sen ympäristö tulisikin pitää tarpeeksi peitteisenä, jotta se kelpaa metsolle. Vaikka metsoa on perinteisesti pidetty vanhojen metsien lajina, viimeaikaisten tutkimusten mukaan sille näyttäisivät kelpaavan jo nuoret kasvatusmetsät, joissa puiden rinnankorkeusläpimitta on enemmän kuin 13–14 cm. Lisätietoa kaivataan kuitenkin edelleenkin siitä, miten esimerkiksi ensiharvennus vaikuttaa nuorten metsien laatuun metson kannalta.
Metsästys on suosittua
Metsästys on yksi perinteisimmistä metsien käyttömuodoista ja Suomessa on nykyäänkin noin 300 000 metsästyskortin haltijaa. Koko väestöstä metsästäjiä on noin 6 %, mutta joissakin Pohjois- ja Itä-Suomen kunnissa liki kolmannes väestöstä metsästää.
Riistalajeista etenkin kanalinnut, metso, teeri, riekko ja pyy, ovat arvostettua saalista ja monille juhlapäivien ruokaa. Nykyään kanalinnuilla ei ole juurikaan merkitystä ravinnon lisänä ja kanalintumetsästyksen viehätys perustuneekin enemmän syksyisissä metsissä samoiluun koiran kanssa tai ilman.
Yksittäisten metsien käsittelyssä kanalintujen elinympäristövaatimukset on suhteellisen helppo ottaa huomioon. Esimerkiksi metsien harvennuksissa tai energiapuun korjuussa tulisi jättää muutamia harventamattomia ja hakkaamattomia alikasvos- ja puuryhmiä hehtaarille. Kun nämä muutamasta alikasvospuusta noin aariin kokoiset riistatiheiköt sijoitetaan esimerkiksi pienten soistumien, säästöpuuryhmien, suon ja kankaan vaihettumisvyöhykkeiden tai muiden metsikön reuna-alueiden yhteyteen ne liittyvät luontevasti osaksi muutakin monimuotoisuuden huomioon ottamista metsätaloudessa.
Riistan huomioon ottavat toimenpiteet eivät vaikuta juurikaan metsätaloudesta saatavaan tulokseen, mutta niillä voidaan ylläpitää ja ajan mittaan kohentaa kanalintujen ja monien muiden riistalajien kannalta tärkeitä metsien rakennepiirteitä.
Maa- ja metsätalousministeriön johdolla valmisteltiin pari vuotta sitten kanalintujen hoitosuunnitelmaa, jolla pyritään muun muassa turvaamaan kanalintujen elinympäristöt myös tulevaisuudessa. Hankkeessa toimivat tutkijat ovat osallistuneet metsien käsittelyn ja metsäsuunnittelun asiantuntijoina suunnitelman työstämiseen.
Lisätietoja
- Tutkija Ari Nikula, p. 040 801 5568, ari.nikula @ metla.fi
- Miettinen, Janne 2009. Capercaillie (Tetrao urogallus L.) habitats in managed Finnish forests – the current status, threats and possibilities. Dissertationes Forestales 90. Väitöskirja. Ladattavissa osoitteesta http://www.metla.fi/dissertationes/df90.pdf
- Sirkiä, Saija 2010. Effects of large-scale human land use on Capercaillie (Tetrao urogallus L.) populations in Finland. Faculty of Biological and Environmental Sciences. University of Helsinki. Väitöskirja. Ladattavissa osoitteesta https://helda.helsinki.fi/handle/10138/22360
< Takaisin etusivulle