Lumi on myös suoja

 

Vaikka raskaat lumikuormat voivat aiheuttaa vahinkoja puille, lumi on myös tärkeä suoja talven kylmyyttä vastaan. Ohuen lumipeitteen ja kovan pakkasen yhdistelmä voi vahingoittaa puiden juuria, kukanaiheita ja varpuja. Pakkasen ja roudan lisäksi puita stressaa jäätyneen maan kuivuus. Maaperän kylmyys myös hidastaa lahoamista, mikrobitoimintaa ja ravinteiden kiertoa. Routa myös hidastaa puiden kasvuun lähtöä keväällä.

Routa toimii mekaanisena tukena puille: Talvimyrskyissä ei yleensä kaadu puita juurineen, toisin kuin sulan maan aikaan. Tänä vuonna paksu lumipeite on vähentänyt maan routimista Etelä-Suomessa.

 

Routa on osa keskimääräistä vuoden kiertoa pohjoisella pallonpuoliskolla: sitä esiintyy 55 prosentilla maapinta-alasta osan vuotta, ja peräti 24 prosenttia on ikiroudassa.

 

Suomessa roudan syvyys on yleensä enintään kaksi metriä. Lapissa routa voi ulottua syvemmällekin, jopa kolmeen metriin, eikä maa ehdi sulaa lainkaan joka vuosi kaikissa paikoissa. Varsinaista ikiroutaa, eli routaa joka säilyy sulamatta vähintään kaksi vuotta, esiintyy maassamme Lapin palsasoilla.

 

Routa ei seuraa pakkasta välittömästi

 

- Maaperän vedellä on hyvin suuri kapasiteetti sitoa lämpöä, joten kestää useampia viikkoja ennen kuin maan lämpötila laskee alle nollan, kertoo vanhempi tutkija Tapani Repo Metlasta.

 

Maaperän lämpötila riippuu paitsi ilman lämpötilasta, myös lumen syvyydestä. Lumi eristää tehokkaasti, ja routa onkin yleensä paksumpi Länsi-Suomessa kuin lumisemmassa Itä-Suomessa.

 

Havupuiden maanpäälliset osat kestävät keskitalvella jo jopa -70 Cº pakkasia, vaikka loppukesällä taimet voivat vaurioitua vain parin asteen hallasta. Talven kylmyys onkin vaarallisempaa juurille, jotka eivät kestä kovin hyvin kylmää. Kun maaperän lämpötila laskee alle -10 Cº, hienojuuriin alkaa syntyä vaurioita. Onneksi maaperän lämpötila laskee näin alas vain harvoin - juuret ovat yleensä routaisessakin maassa lumen suojaamina. Juuristovaurioita aiheuttavaa maaperän jäähtymistä voi tapahtua lähinnä silloin, kun on kova pakkanen mutta ei lunta. Tarpeeksi vakavat juuristovauriot näkyvät seuraavana kesänä esimerkiksi puun harsuuntumisena tai neulasten karisemisena.

 

Pakkanen voi kuitenkin aiheuttaa puunrunkojen sisällä pieniä, enintään muutaman millimetrin halkeamia. Ilman lämpötilan muuttuessa rungon eri solukerrokset jäätyvät ja lämpölaajenevat eri nopeudella, jolloin runko jännittyy ja halkeilee. Puut voivat siten paukkua pakkasella. Pakkashalkeamien riski on huomattava, kun lämpötilavaihtelut ovat suuria esim. kevätauringon lämmittäessä jännittynyttä puunrunkoa.

 

- Muutaman millimetrin pituiset halkeamat näkyvät jo rungon poikkileikkauksessa, Tapani Repo kertoo.

 

Myös metsän kenttäkerroksen kasvit kärsivät kun on pakkasta, mutta maassa ei ole lumipeitettä. Vähän lumen ja pakkasen yhdistelmän esiintyminen näkyy jopa kasvilajistossa. Puolukka on mustikkaa yleisempi siinä osassa Suomea, jossa vähän lumen riski yli 32 C º pakkasella on suurin.1

 

Talvi on kuivaa aikaa

 

- Kun maa on jäässä, nestemäistä vettä on vähän saatavilla. Kasvien juuret eivät myöskään pysty ottamaan vettä kylmästä maasta, Tapani Repo sanoo.

 

Maan jäätyminen on puille kuivuusstressi, vaikka puut eivät talvella tarvitsekaan vettä yhtä paljon kuin kasvukaudella. Myös havupuiden neulaset ovat talvella kuivempia kuin sulan maan aikaan, sillä jäätyminen kuivattaa solukoita. Kun soluvälit jäätyvät, solut kuivuvat. Keväällä kasvun käynnistyessä vettä tarvitaan enemmän. Lumen sulaessa vettä pääsee maaperään siinä olevien huokosten kautta.

 

- Viivästyttämällä maaperän sulamista on koeolosuhteissa saatu aikaan puiden kasvuun lähdön viivästymistä ja puiden kuolemista, toteaa Tapani Repo.

 

1 Solantie, Reijo 2009: Lumipeite metsäekologian kannalta nyt ja tulevaisuudessa. II Talvitutkimuspäivät Kolilla 26-27.11.2009: Ohjelma ja esitelmien ja postereiden tiivistelmät.

http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2009/mwp138.htm

 

 

 



Lisätietoja:
  • Vanhempi tutkija Tapani Repo, tavattavissa maanantaista 31.1. alkaen, p. 029 532 3136,
    tapani.repo @ metla.fi

<< paluu etusivulle
© Metsäntutkimuslaitos (Metla), PL 18, 01301 VANTAA ,p. 029 532 2111
www.metla.fi | Liity tai poistu uutiskirjeen jakelusta verkkolomakkeella
Lähetä palautetta | Toimitus: Sanna Kettunen, etunimi.sukunimi @ metla.fi