Myyrien talvi

 

Metsien myyrätuhot syntyvät talvella, mutta ne huomataan keväällä. Talvi on kriittinen aika myös myyräkannoille, sillä silloin niiden ravintovarat eivät uudistu eivätkä myyrät lisäänny.

 

- Kannan romahdus alkaakin talvella, jos on alkaakseen, sanoo varttunut tutkija Otso Huitu Metlasta.

 

Taimikkotuhojen syntyminen vaatii yleensä kuitenkin korkean myyräkannan. Tänä talvena kannat Suomen eteläpuoliskolla eivät ole kovin runsaita, joten kasviravintoa riittää myyrille. Mitä isompi myyräpopulaatio on, sitä nopeammin ravinto loppuu. Isoin haaste talvesta selviämisessä ei ole myyrien kannalta kylmyys itsessään, vaan se että niiden kasviravinto ei kasva silloin.

 

Myyrälajien ruokavalioissa ja tuhoissa on eroja

 

Peltomyyrä ja Pohjois-Suomessa lapinmyyrä aiheuttavat valtaosan metsien myyrätuhoista. Ne nakertavat talven aikana kuorta puunrunkojen lumen alle jääneessä osassa. Kesällä puunkuori ei maistu pelto- eikä lapinmyyrälle, sillä silloin on saatavilla heinää ja ruohoja. Kuori on toissijaista ravintoa, johon myyrät turvautuvat vasta pääravinnon huvetessa talvella. Pelkällä puun kuorella myyrät eivät selviä, koska kuoren haitta-ainepitoisuus on korkea.

 

Monin paikoin Lapissa on parhaillaan suurin myyrähuippu kolmeenkymmeneen vuoteen, joten metsätuhojen riski on tänä talvena selvä.

 

- Metsä-Lapissa myyrät syövät parhaillaan kovasti, mutta hangen päältä käsin ei voi tietää onko myyrähuippu jo taittunut, Otso Huitu kertoo.

 

Metsämyyrä on puolestaan erikoistunut silmujen syöntiin, ja se syö niitä jonkin verran vaikka muutakin ravintoa olisi saatavissa. Metsämyyrät kaluavat havupuiden taimien latvasilmuja ja -oksia talvella lumihangen yläpuolella. Se voi jyrsiä silmuja jopa neljä metriä korkeista männyn ja kuusen taimista.

 

Vesimyyrä on kerännyt maanalaisiin varastoihinsa talven varalle erilaisia kasvinosia, mutta jos varastot loppuvat, se myös syö puiden juuria. Vesimyyrä kaivaa käytäviään kesäisin vesien äärellä ja kosteissa paikoissa, mutta syksyn tullen se muuttaa kuivalle maalle.

 

Hangen alla myyrät voivat nakertaa taimia suojassa pedoilta ja pakkaselta.

Vakaa ja runsas lumipeite on myyrien etu. Hangen alla myyrät ovat turvassa useimmilta pedoilta, ja hyvänä eristeenä lumi pitää maanpinnan lämpötilan nollan tuntumassa jopa parinkymmenen asteen pakkasella. Myyräkantaa pienentää aina lumen toistuva sataminen, sulaminen ja jäätyminen, riippumatta kannan koosta. Silloin hanki ei suojaa ja maanpintaan muodostuu jääkerros - myyrien liikkuminen ja ravinnonhankinta hangen alla vaikeutuu.

 

 

Kannanvaihtelut ovat voimistuneet

 

Suomessa myyräkantojen vaihtelu on viime vuosina voimistunut, huippujen ja pohjien väliset erot ovat suurempia kuin aiempina vuosikymmeninä.

 

- Ruotsissa ja Norjassa myyrien kannanvaihtelut heikkenivät selvästi viimeisten 20-30 vuoden aikana, mutta joillain paikoilla sielläkin vaihtelut ovat lähteneet jälleen voimistumaan, Huitu kertoo.

 

Etelä-Norjan sopulikantojen säännöllinen vaihtelu on loppunut miltei kokonaan. Suomessa myyräkantojen vaihtelun voimistuminen on jatkunut puolentoista vuosikymmenen ajan, 1990-luvun lopun tasaisemman ajanjakson jälkeen. Syytä muutoksiin kantojen vaihtelun voimakkuudessa ei tiedetä vielä varmasti, mutta aihetta tutkitaan parhaillaankin.

 

Myyräkannat vaihtelevat 3-4 vuoden sykleissä, joita saavat aikaan petojen saalistus ja talviravinnon puute. Myyräkantojen syklisyys on riippuvaista vuodenajoista siten, että voimakkaimmat syklit tavataan alueilla, joilla vallitsee pitkä ja luminen talvi.

 

 



Lisätietoja:
© Metsäntutkimuslaitos (Metla), PL 18, 01301 VANTAA ,p. 029 532 2111
www.metla.fi | Liity tai poistu uutiskirjeen jakelusta verkkolomakkeella
Lähetä palautetta | Toimitus: Sanna Kettunen, etunimi.sukunimi @ metla.fi