Mahla nousee nyt puihin

 

Mitä mahla on?

Mahla on 99-prosenttisesti vettä. Koivun mahlassa on alle yksi prosentti eri sokereita: fruktoosia, glukoosia ja joskus hyvin pieniä määriä sakkaroosia. Lisäksi mahlassa on hedelmähappoja, lähinnä omenahappoa. Mahlassa on myös vähän kaliumia, kalsiumia, magnesiumia, mangaania sekä aminohappoja, proteiineja ja C-vitamiinia. Koivusokerinakin tunnettua ksylitolia mahlassa ei ole. Koivun sisältämä ksylitoli sijaitsee puuaineksessa, tarkemmin sen hemisellulloosa-nimisessa osassa.

 

 

Mahla virtaa kasvukauden alussa monien pohjoisten lehtipuiden, kuten koivun, tammen ja vaahteran, vettä ja siihen liuenneita ravinteita kuljettavissa johtosolukoissa. Virtaus alkaa kun maa sulaa pintaosistaan, ja päättyy kun lehdet ovat puhjenneet hiirenkorvalle. Koivulla mahla-aika kestää siis 3-5 viikkoa huhti-toukokuussa.

 

Mahlavirtauksen myötä oksien aukeavat lehtisilmut saavat vettä ja ravinteita. Ravinteet ovat varastoituneet puun juuristoon edellisenä syksynä lehtien kellastuttua, ja nyt niitä tarvitaan lehtien kasvattamiseen.

 

Isosta koivusta voidaan valuttaa yli 10 litraa mahlaa vuorokaudessa. Rauduskoivu on hieskoivua parempi mahlapuu, sillä se on yleensä kookkaampi ja latvukseltaan tuuheampi puu.

 

 

 

Keruu ei juuri vahingoita puuta, mutta vaatii luvan

 

Mahlaa on perinteisesti kerätty monin tavoin, esimerkiksi katkomalla oksia, mutta juoksutus runkoon poratusta reiästä on nykyisin suosituin keino. Koivun runkoon? porataan noin 3-4 cm syvyinen reikä, jonka halkaisija on suunnilleen 1 cm. Tähän reikään asetetaan valutusholkki ja sen jatkoksi muoviletku, jota pitkin mahla valuu keräysastiaan. Mahlan keruu ei kuulu jokamiehenoikeuksiin, joten sitä varten on oltava maanomistajan lupa.

 

 

Mahlan voiidaan kerätä myös oksantyngistä valuttamalla, mutta reiän poraaminen runkoon on suosituin keruutapa.

 

 

Vaikka mahlaa voidaan saada yhdestä puusta jopa satoja litroja koko keruuajalta, keruu ei häiritse puun kasvua, jos keruureikiä tehdään vain yksi kerrallaan. Rei’istä aiheutuu kuitenkin usein laatuvikaa, sillä reiät toimivat lahoa ja värivikaa aiheuttaville mikrobeille reitteinä puuhun. Tällainen värivaurioinen koivutukki ei sovellu vanerin valmistukseen (. Hyvälaatuisia vanerikoivuja ei metsänomistajan siten kannata ryhtyä porailemaan, vaan keskittää mahlankeruu puihin, jotka ovat elinvoimaisia, mutta heikompilaatuisia. Varmaa tietoa ei sen sijaan ole siitä, mitä puulle tapahtuu jos mahlaa valutetaan useina vuosina peräkkäin.

 

 

Juomia, kosmetiikkaa ja siirappia

 

Mahlaa juodaan sellaisenaan, ja sitä voi käyttää esimerkiksi siman, oluen tai vaikkapa kuohuviinin valmistukseen. Mahla sopii myös nesteeksi leivontaan, sillä hiiva viihtyy hyvin siinä. Nykyisin mahlan käyttö kosmetiikkateollisuudessa on lisääntymässä.

 

Mahla on herkästi pilaantuvaa, se säilyy jääkaapissakin vain noin vuorokauden. Myös mahlankeruussa käytetty valutusastia kannattaa sijoittaa puun varjoisalle puolelle ja mahdollisuuksien mukaan ympäröidä lumella, jotta säilyminen paranisi.

 

Muutamien Pohjois-Amerikassa kasvavien vaahteralajien mahla on paljon sokeripitoisempaa kuin koivun. Sokerivaahteran mahlassa voi olla sokereita jopa 2-3 prosenttia. Siitä valmistetaankin vaahterasiirappia keittämällä, jolloin vaahteran mahlasta saadaan haihtumaan vettä ja jäljelle jää makea siirappi. Pohjois-Amerikassa valmistetaan siirappia myös koivun mahlasta, ja Suomessakin valmistusta on tutkittu Turun yliopistossa.

 

 

 

Lisätietoja:

  • Erikoistutkija Pirkko Velling, Metla, p. 0 10 211 5510 tai 029 532 5510, pirkko.velling@metla.fi

  • Vanhempi tutkija Anneli Viherä-Aarnio, Metla, p. 029 532 5512 tai 029 532 5512, anneli.vihera-aarnio@metla.fi


<< paluu etusivulle

 

© Metsäntutkimuslaitos (Metla), PL 18, 01301 VANTAA ,p. 029 532 2111
www.metla.fi | Liity tai poistu uutiskirjeen jakelusta verkkolomakkeella
Lähetä palautetta | Toimitus: Sanna Melin, etunimi.sukunimi @ metla.fi