Kevään etenemistä on seurattu aina - tiedolle on nyt uutta käyttöä

 

Kevään etenemistä on seurattu Suomessa aina: se on tärkeä asia niin maanviljelijöille kuin jäillä liikkujillekin. Kirjallisia tietoja kevään etenemisestä on yli 300 vuoden ajalta. Tornionjoen jäidenlähdön aika tunnetaan vuodesta 1693 alkaen, sillä torniolaiset löivät vetoa tapahtuman ajankohdasta. 1800-luvun puolivälissä Suomen tiedeseura aloitti kevään tapahtumien seurannan, ja Luonnontieteellinen museo jatkaa työtä edelleen. Myös Metla seuraa luonnon vuotuisia tapahtumia.

 

Kevään eteneminen luonnossa on sidoksissa lämpötilaan. Esimerkiksi eri puulajien silmujen puhkeamisen ajankohta riippuu ensi sijassa ilman lämpötilasta. Kun lämpöä on kertynyt tietyn ajan kuluessa tarpeeksi eli kun lämpösummaa on riittävästi, puiden kukinta alkaa tai lehdet puhkeavat. Se, että puiden kevättapahtumat ovat sidoksissa lämpötilaan, tarkoittaa myös että tapahtumien ajankohta antaa tietoa säästä ja ilmaston vaihteluista.

 

Havainnoida voi huvikseen tai työkseen

 

 

Helposti havaittavista kevään tapahtumista on vuosien mittaan kertynyt suuria määriä havaintoja Luonnontieteelliseen keskusmuseoon. Koivun kukkimisesta ja hiirenkorvien puhkeamisesta on yli 7000 havaintoa.

Kuva Erkki Oksanen / Metla

Suomen Tiedeseura aloitti fenologisten eli vuoden kiertokulkuun liittyvien tapahtumien seurannan 1846, ja 1960-luvulta alkaen seurantaa on tehty Luonnontieteellisen keskusmuseon kanssa. Seurantaan osallistuu vapaaehtoisia havainnoijia. Järjestelmällisemmän, kattavan seuraamisen lisäksi voi museon Internetissä toimivaan Hatikka-luontopäiväkirjaan tallettaa yksittäisiäkin havaintoja.

 

- Hatikka on yleinen luontokirja, sinne voi laittaa kaikenlaisia havaintoja muustakin kuin kevään ilmiöistä, kertoo seurantaa vetävä Juhani Terhivuo. Hatikasta löytyykin tietoja niin kalalajeista kuin talvilinnuistakin.

 

Suomen Tiedeseura aloitti fenologisten havaintojen keräämisen, koska haluttiin selvittää miten vuodenkierto etenee Suomen leveysasteilla. Koska havaintoja on tehty yli 160 vuotta, niitä on kertynyt valtava määrä. Suuressa havaintojoukossa harrastajille joskus sattuvat lipsahdukset eivät juuri vaikuta havaintojen käyttökelpoisuuteen tutkimuksessa.

 

- Uusi käyttö havainnoille on ilmastonmuutoksen tutkimuksessa, mitä alkuperäiset havainnoijat eivät olisi osanneet edes kuvitella, sanoo Juhani Terhivuo. Terhivuo koostaa vuosittain havainnoista myös raportin, joka julkaistaan Luonnontietellisen keskusmuseon fenologiatutkimuksen kotisivuilla.

 

Luonto-liiton kevätseurantaan osallistuu noin 1000 seuraajaa, ja ensi keväänä se järjestetään 50 kerran. Seuraajat ovat iältään 6-82 -vuotiaita. Seuranta kohdistuu erityisesti lajeihin, joita on helppo havainnoida, ja jotka ovat kevään merkkejä. Tällaisi ovat esimerkiksi kevätkasvit ja muuttolinnut. Kun perinnemaisema oli kevätseurannan teemana vuosi sitten, havainnoitiin myös keto-orvokkia, kuovia ja lehmiä laitumella.

 

Luonto-liiton seurannan tiedot toimitetaan Luonnontieteelliselle keskusmuseolle, ja liitto raportoi seurannasta. Internetissä voi seurata jo kuluvan kevään havaintoja.

 

- Seurantaan osallistuminen tuo konkreettista merkitystä osallistujien omalle luonnon tarkkailulle, kertoo Kevätseuranta-vastaava Titta Lassila Luonto-liitosta.

 

- Ensisijainen tavoite on saada ihmisiä luontoon. Kaikki voivat osallistua iästä, asuinpaikasta ja asiantuntemuksesta riippumatta, Lassila sanoo. Kaikista lajeista ei tarvitse olla havaintoa, jotta voi osallistua.

 

Luonto-liitossa toivotaan erityisesti perheiden sekä lasten ja nuorten lähtevän luontoon. Lapsille järjestetään oma, erillinen Kevättuuli-seuranta, johon osallistutaan ahkerasti liiton kerhoissa, kouluissa ja päiväkodeissa.

 

Metsäntutkimuksen tarpeiden takia Metlassa on seurattu muun muassa kasvien lehteentuloa ja muita vuoden kiertoon kuuluvia fenologisia tapahtumia 1960-luvulta asti. Vaikka havaintoja ei olekaan kertynyt yhtä paljon kuin Luonnontieteellisen museon seurannassa, havaintosarjalla on muita erityispiirteitä: Havainnot ovat ammattilaisten tekemiä, eli niissä ei ole virheitä, joita voi sattua harrastajille. Ne on tehty samoilla paikoilla jopa yli kolmenkymmenen vuoden ajan - vuodesta 2007 alkaen jopa samoista puista. Samat havaintopaikat ja tasaisuus ovatkin Metlan havaintojen vahvuus - tiedämme, että etelärinteillä puut lehtivät aikaisemmin kuin pohjoisissa notkoissa. Myös metsäpuiden siemensatoja sekä marja- ja siemensatoja seurataan Metlassa.

 

Metlan fenologia-seurannan havaintoja voi seurata Internetissä lähes reaaliajassa. Sivuilla on julkaistu myös kuvasarjoja kevään ja kesän tapahtumien etenemisestä eri vuosina, ja myöhemmin keväällä voi seurata kasvupannoilla varustettujen kuusien paksuuntumista.

 

Pitkät havaintosarjat ovat tutkimuksessa tärkeitä

Pitkään kestäneen seurannan takia tiedetään, että eri puulajien kukinnassa, lehtien puhkeamisessa ja muissa kevättapahtumissa on selvä trendi: ne ovat aikaistuneet 5 - 16 vuorokautta 150 vuoden aikana.

 

Tuottamisen lisäksi Metlan tutkijat myös käyttävät fenologia-aineistoja.

 

Pitkät aikasarjat kertovat paljon kasvien vuotuisesta kasvuvaihtelusta ja muuttuvista ympäristöoloista, joten fenologiset havainnot tarjoavat mahdollisuuden tutkia ilmaston muuttumista. Kun havaintojen määrä kasvaa ja sarja pitenee, voidaan paremmin selvittää onko kyse jatkuvasta trendistä vai väliaikaisesta vaihtelusta.

 

Pitkien sarjojen ja runsaan havaintomäärän merkitys syntyy siitä, että vuosien välinen vaihtelu on suurta: Koivun kukinnan alkamisaika voi vaihdella vuosittain jopa kuukaudella. Kun tietoa ajankohdasta on pitkältä ajalta ja havaintoja on paljon, voidaan aineistosta silti nähdä pitkän aikavälin muutoksia ja trendejä.

 

Luontoharrastajien ja tutkijoiden lisäksi hiljaisia, yksityisiä kevään etenemisen seuraajia lienee Suomessa viitisen miljoonaa. Kuka ei huomaa ensimmäisiä hiirenkorvia?

 

 

 

Lisätietoja:

 


<< paluu etusivulle

 

© Metsäntutkimuslaitos (Metla), PL 18, 01301 VANTAA ,p. 029 532 2111
www.metla.fi | Liity tai poistu uutiskirjeen jakelusta verkkolomakkeella
Lähetä palautetta | Toimitus: Sanna Kettunen, etunimi.sukunimi @ metla.fi