Kuivuus kutisti sieni- ja marjasadon sekä rasittaa puita Etelä- ja Keski-Suomessa

 

Haperoita ja tatteja pitäisi jo olla ilmestynyt, mutta kuivuus viivästyttää niiden nousua maan pinnalle suuressa osassa maata Lappia lukuun ottamatta. Sienet tarvitsevat sadetta silloin, kun on aika kasvattaa itiöemiä eli poimittavia sienen lisääntymiselimiä, joita arkikielessä sieniksi kutsutaan.

 

Kangasmaat ovat nyt rutikuivia, ja humuksen sienirihmastot vaatisivat sadetta. Rihmastot eivät jaksa tehdä itiöemiä. Kuivassa rihmastot käyttävät kaiken energiansa pelkkään olemassaoloonsa, mutta toisaalta ne eivät myöskään kuole kuivuuteen. Kosteus on useimpien sienien keskeisin kasvutekijä. Jos nyt saataisiin kunnollinen, päivän mittainen sade, sienten lakkeja voisi alkaa nousta maan pinnalle viikkoa tai kahta myöhemmin.

 

Pelkkä helle ei ole vaikuttanut siihen, että emme juuri saa ruokasieniä tänä kesänä. Lämpötila metsänpohjan

Ratapölkkysieni tarvitsee kasvualustakseen puuta.
Kuva: Kauko Salo/Metla.

humuskerroksessa on aina sieni­rihmastolle sopiva. Suomessa on vain harvoja sieniä, joiden kasvuun lämpötila vaikuttaa ratkaisevasti. Yksi niistä on ratapölkkysieni, joka on saanut nimensä vanhasta kasvupaikastaan - puisista ratapölkyistä. Nykyisin rata­pölkkysienen tapaa yleisimmin männyn kannoista kuivana ja kuumana kesänä.

 

Kesäkuun puolella tehtiin jonkin verran sieni­havaintoja, mutta ne loppuivat sateiden mukana. Heinäkuussa on muutamin paikoin löydetty kantarelleja rantojen kosteista koivu­metsistä, mutta muuten sienihavainnot ovat olleet vähäisiä.

 

Pitkän kuivan jakson koettelemassa Etelä- ja Keski-Suomessa poimittavia sieniä voi etsiä sienilajien märimmistä kasvupaikoista, mutta jos sadetta ei tule, sienisato näyttää tällä hetkellä jokseenkin olemattomalta. Sienikautta on kuitenkin vielä jäljellä. Rouskujen aika on elokuussa, ja tietyt sienilajit nostavat itiöemänsä maasta vasta syksyllä.

 

Kuuma ja kuiva kesä rasittaa myös puita

 

Kuivassa ja kuumassa puut sulkevat ilmarakonsa pienentääkseen veden kulutustaan. Normaalisti vesi kulkeutuisi puuhun sienijuurten rihmastojen kautta, ja symbioosissa puiden kanssa elävät mykorritsasienet, joita ovat useimmat ruokasienemme, saisivat vaihdossa puulta sokereita. Kun yhteistoiminta ontuu, maan pinnalle ei jaksa nousta sienten lakkeja. Veden kierron häiriintyminen haittaa myös puiden kasvua, sillä niiden ravinteiden saanti vaikeutuu.

 

Puilla on kuitenkin selviytymiskeinoja: jos kuivuus yllättää koivun varhain kesällä, puu voi pudottaa lehtensä. Koivulla on jo heinäkuun alussa valmiina kasvusilmut odottamassa kevättä 2011, ja ne saattavat puhjeta uudestaan elokuussa, mikäli puu on jo kertaalleen pudottanut lehtensä. Heinäkuun loppupuolella koivujen lehtiä on ruskettunut lähinnä vain eteläisen ja läntisen rannikon kalliomailla.

 

Pitkä kuivuus voi johtaa myös männyn vanhimpien neulasten tavallista runsaampaan kellastumiseen. Heinäkuun loppupuolella lähinnä kuivilla kankailla neulasten kellastumista oli aiheuttamassa myös punavyökariste. Jälleen runsastuneen ja jo kasvukauden alusta Etelä-Suomessa näkyneen katajan ruskettumisen on aiheuttanut katajansurma (Stigmina juniperina), joka tappaa sekä neulasia, versoja että kokonaisia oksia.

 

Kasvuolosuhteet ovat olleet hyvin erilaisia eri puolilla maata. Lapissa kesä on ollut puiden kannalta erinomainen, sillä lämpöä ja kosteutta on ollut runsaasti. Männyt ovat kasvaneet paljon paksuutta, mutta pituuskasvussa tämän kesän suotuisat olot näkyvät vasta ensi vuonna, sillä männyn pituuskasvu määräytyy edellisenä kesänä. Kuusen pituuskasvu on ollut erittäin hyvä, sillä kuusi hyötyy kasvukesän lämmöstä. Etelä-Suomessa pitkään paksuutta kesän lopulle kasvava kuusi on saattanut männyn ohella kärsiä kuumasta ja kuivasta kesästä, jolloin vuosilustot lopulta jäävät oletettua kapeammiksi. Lämmin kuiva kesä on myös suosinut kirvoja ja muita puiden nesteitä imeviä tuhohyönteisiä, jotka lisääntyvät nopeasti. Erityisesti koivukirvoja on esiintynyt paljon, millä on yhteys toukokuussa koettuun hellejaksoon.

 

- Koivukirvoja on paikoin ollut niin paljon, että jalkakäytävät koivujen alla ovat tulleet tahmeiksi, kertoo tutkija Risto Jalkanen Metlasta. Kirvat imevät puiden nesteitä, mutta eivät käytä hyväkseen sokeria. Ne erittävät sokerilientä, joka tippuu puiden lehdille tai maahan. Koivun lisäksi myös haavassa ja tuomessa on tavattu runsaasti kirvoja Keski- ja Pohjois-Suomessa.

 

Kuivasta ja kuumasta on ollut puille myös etuja. Esimerkiksi männyn ja kuusen neulaset ovat kasvaneet tavallista suuremmiksi. Myös monien puiden tuholaissienten mahdollisuudet ovat keskikesällä olleet tavallista rajallisemmat, jolloin akuutteja tauteja tulee vähemmän ja myöhemmin. Näin myös vahingot puille jäävät vähäisemmiksi.

 

Myös marjasato on pudonnut kuivuuden takia

 

Tänä kesänä myös mustikoiden ja puolukoiden satotaso on laskenut kuivuuden takia. Puolukan kohdalla sadon jääminen pieneksi kuivuuden vuoksi on Suomen oloissa poikkeuksellista. Puolukka on varautunut hyvin kuivuuteen, sillä kasvi voi säädellä veden haihtumista lehtiensä kiiltävien ja vahaisten pintojen takia.

 

Mustikoista odotettiin vielä heinäkuun alussa keskinkertaista satoa, mutta kuivuuden takia sato jää pieneksi Etelä- ja Keski-Suomessa. Tämänhetkisen ennusteen mukaan mustikkaa saadaan noin 17 kiloa hehtaarilta, kun keskimääräinen vuotuinen satotaso liikkuu 20 kilon tienoilla. Mustikanpoimijoiden kannattaakin ensin suunnata viime­vuotisille hyville kasvupaikoille. Myös kosteat alueet kuten korpien ja kangasmetsien reunat, kuusikot ja rantametsät ovat kuivan kesän otollisimpia kasvupaikkoja mustikalle.

 

Kainuussa ja Lapissa on ollut kosteampaa, joten pohjoisen mustikkasadosta odotetaan kohtalaista.

 

 

Lisätietoja:

 


<< paluu etusivulle

© Metsäntutkimuslaitos (Metla), PL 18, 01301 VANTAA ,p. 029 532 2111
www.metla.fi | Liity tai poistu uutiskirjeen jakelusta verkkolomakkeella
Lähetä palautetta | Toimitus: Sanna Kettunen, etunimi.sukunimi @ metla.fi