<< paluu etusivulle

29.12.2009

 

Sodanjälkeinen tarve tehostaa metsien kasvua johti puiden vuosisyklimallin kehittämiseen

 

Risto Sarvaksen tieteellisen työn kunniaksi järjestettiin juhlaseminaari, kun hänen syntymästään (1908) tuli kuluneeksi 100 vuotta. Seminaarin esitykset on nyt julkaistu teoksena Kutsumuksena metsätiede. Risto Sarvaksen 100-vuotisjuhlakirja.  

 

Metsäntutkimuslaitoksessa  professorina toiminut Risto Sarvas tutki metsää monipuolisesti:  metsänhoitoa, metsäpuiden genetiikkaa, metsänjalostusta ja dendrologiaa. Hänen töistään kansainvälisestikin hyvin tunnettuja ovat hänen puiden siemensatoja ja vuosirytmiä koskevat tutkimuksensa. Niiden lähtökohtana oli sodanjälkeisen Suomen käytännön tiedontarve.

 

Risto Sarvas maastolaboratoriossaan.
Kuva: Metla/Reino Saarnio

1950-luvun Suomessa metsäpuiden siemensatoja käsitteleville tutkimuksille oli tilausta: sota, sotakorvaukset ja jälleenrakennus olivat verottaneet metsiä, joten uudistettavaa metsäalaa oli paljon. Metsien tuottoa haluttiin kohottaa, ja tässä siemensatotutkimukset olivat keskeisiä. Sarvas tutki siementuotantoa yli 150 koealalla, ja halusi löytää selityksiä satotason vaihtelulle. Jos vaihtelun taustat tiedettäisiin, myös satoja voitaisiin ennustaa.

Tärkein edellytys hyvälle siemensadolle oli runsas ja onnistunut kukinta. Sarvas havaitsi, että kukinnan ajoitus oli merkityksellinen: kukinnan piti tapahtua sopivaan aikaan kasvukauden alussa ja samaan lajiin kuuluvien puuyksilöiden tuli kukkia samaan aikaan. Vain tällöin puut voivat risteytyä keskenään, sillä tuulipölytys on lyhytaikainen tapahtuma. Siitepöly kulkeutuu ilmavirtauksissa sattumanvaraisesti, ja tehokas pölytys vaatii tiheän siitepölypilven.

Kenttätutkimusten pohjalta tuli ilmi, että puulajit kukkivat kun tietty lämpösumma oli kertynyt, eli ne olivat saaneet kevään mittaan yhteensä vaaditun määrän lämpöä. Pohjois-Suomessa samalle puulajille riitti kukintaan pienempi lämpösumma kuin etelässä, mutta kukinnan käynnistyminen vei pohjoisessa suuremman osan kasvukaudesta kuin etelässä. Kuusen ja männyn kukintaan, samoin kuin siemenen tuleentumiseenkin, tarvittavalla lämpösummalla oli siis minimitaso. Pohjoisimmassa Suomessa siemensato onnistuikin vain poikkeuksellisen lämpiminä kesinä.

 

Uudet menetelmät ja uusi malli


Sarvaksen tutkimustuloksista kuusen ja männyn kukinnasta ja siemensadosta tuli klassisia. Havainnot muun muassa kukkimisesta, siitepöly- ja karikemittauksista ja siemen ten röntgenkuvista loivat uudenlaista kuvaa tutkittujen puulajien lisääntymisestä.

Risto Sarvaksen tutkimusten mukana fenologiaan, luonnon vuodenkierron tapahtumien tutkimukseen, tuli määrällinen, mitattu ulottuvuus. Aiemmin fenologiset tutkimukset olivat perustuneet silmämääräisiin havaintoihin luonnosta, yleisesti jonkun kehitysvaiheen esim. lehtien puhkeamisen alkamisesta. Sarvaksen tutkimuksissa yksi pääsky ei tehnyt kesää: koealoilla tehtiin tarkkoja mittauksia esimerkiksi siitepölyn määrästä ja säästä, ja mittaustuloksia lähestyttiin tilastollisten menetelmien avulla. Metsiköitä käsiteltiin populaationa, jotka voitiin kuvata keskiarvojen ja hajonnan tunnuksin.

Sarvaksen malli, jossa lämpösumma ja puun kehitysvaihe yhdistyivät, ei ollut ajatuksena uusi. Reaumur ja Linsser olivat esittäneet vastaavia ajatuksia jo 1700- ja 1800-luvuilla, mutta toisin kuin Sarvaksella, heillä ei ollut objektiivisia todisteita hypoteesiensa tueksi.


Tutkimukset laajenivat kukkimisajankohdasta koskemaan puiden koko vuosisykliä kasvukausineen ja lepovaiheineen. Vuosisyklimallia pidettiin 1970-luvun alussa, ennen Sarvaksen kuolemaa, liian teoreettisena, mutta myöhemmin sen pohjalta on versonut suuri määrä tieteellisiä julkaisuja ja käytännön sovelluksiakin. Sarvaksen kuoleman jälkeen on vuosisyklimallille tullut myös aivan uudenlainen keskeinen merkitys, sillä todennäköisen ilmastonmuutoksen vaikutuksia metsäluontoon alettu tutkia.

 

Lisätietoja:
  • Juttu perustuu professori emeritus Veikko Kosken artikkeliin kirjassa Kutsumuksena metsätiede. Risto Sarvaksen 100-vuotisjuhlakirja. Lisätietoa kirjasta tiedotteessa ja kotisivulla.

 

<< paluu etusivulle

© Metsäntutkimuslaitos (Metla), PL 18, 01301 VANTAA ,p. 010 2111
www.metla.fi | Liity tai poistu uutiskirjeen jakelusta verkkolomakkeella
Lähetä palautetta | Toimitus: Sanna Kettunen, etunimi.sukunimi@metla.fi