<< paluu etusivulle

29.12.2009

 

Pakkanen vaurioittaa taimen osia eri tavoin

 

Puiden taimet ovat herkempiä syksyn pakkasvaurioille kuin isommat puut: vuoden tai kahden ikäinen taimi karaistuu isoa puuta hitaammin, ja se voi saada hallavaurioita pienemmällä pakkasella ja myöhemmin syksyllä kuin iso puu. Yleensä lumipeite kuitenkin suojaa pieniä taimia hyvin.

 

Metlassa on seurattu kymmenen vuoden ajan puuntaimien pakkaskestävyyden kehittymistä erilaisissa kokeissa. Taimitarhassa tehdyissä kokeissa huomattiin, että kun ympäristön lämpötila laskee nollan ja viiden pakkasasteen välille, puun pakkaskestävyys paranee. Lämpötilan lisäksi taimien kylmän kestoon vaikuttivat niiden maantieteellinen alkuperä ja vuodenaika. Tutkimuksessa käytetyt taimitarhalla kasvaneet kuusen taimet karaistuvat hieman hitaammin kuin luonnontaimet, sillä ne ovat kasvaneet suojatuissa olosuhteissa.

 

Ajankohta vaikuttaa puuntaimien pakkasen kestoon, ja pakkasvauriot näkyvät eri tavoin syksyn eri vaiheissa. Taimet ovat herkimpiä kylmälle kasvukaudella , jolloin ne kestävät vain -1 - 2 Cº hallan. Pakkasenkestävyys alkaa lisääntyä elokuussa, ja lisääntyminen jatkuu marraskuuhun asti. Elokuun lopulla silmut, jotka ovat vielä osittain ehittymättömiä, vaurioituvat herkästi. Neulasten ruskea väri paljastaa tällöin vauriot muutamassa päivässä.

 

19.8., 9.9., 22.9. ja 28.10. pakkaselle altistetut kuusentaimet ja altistamaton taimi. Kuva on otettu 11.11. Syyskuussa altistuslämpötila oli -10 ºC ja lokakuussa -50 ºC. Kuva: Risto Rikala

 

Syyskuun puolivälin jälkeen seuraavana keväänä puhkeava silmu on jo kehittynyt ja ranka puutunut, ja kuun lopulla taimetkin kestävät jo -10ºC pakkasen. Lokakuun lopulla taimet ovat karaistuneet vielä paremmin, eivätkä pakkasen puremat neulaset enää rusketu - niiden väri kellastuu tai harmaantuu. Tällaisia vaurioita on vaikeampaa erottaa, ja ne voivat näkyä vasta usean viikon kuluttua vauriot synnyttäneestä pakkasesta tai vasta keväällä. Myöhään syksyllä silmun vaurioita ei enää näe päällepäin, vaikka silmu on sisältä vahingoittunut.

 

Loka-marraskuun vaihteessa taimien neulaset kestävät -30 ºC pakkasta ja ranka peräti -40ºC. Sydäntalvella havupuihin ei Suomen oloissa normaalisti tule pakkasvauriota. Juuristo tosin voi vaurioitua, jos maaperän lämpötila laskee alle -10ºC, mikä tarkoittaa käytännössä lumettomuutta ja kovaa pakkasta. Kuusi saavuttaa suurimman pakkasenkestonsa keskitalvella, jolloin puiden kestävyys vaihtelee myötäillen ilman lämpötiloja.

 

Karaistumiseen vaikuttavat valo, lämpötilan vaihtelut ja puun alkuperä

 

Vaikka karaistumisen kulku toistuu vuodesta toiseen liki samanlaisena, myös sääolot vaikuttavat siihen. Tänä syksynä syyskuu oli lämmin, ja lokakuussa oli muutamia lyhyehköjä pakkasjaksoja. Poikkeuksellisen lämmin syksy hidastaa taimien karaistumista. Teoriassa intiaanikesä loka-marraskuussa voisi aiheuttaa pakkasvaurioita heikentää erityisesti silmujen ja juurten pakkaskestävyyttä, mutta käytännössä vaihtelut lämpötiloissa ovat harvoin niin suuria ja nopeita että vaurioita ilmenisi.

 

Puun eri osat karaistuvat eri aikoihin. Vaikka syksy on ollut lämmin, taimienkin ranka kestää joulukuussa jo -30 - -40 ºC pakkasta, mutta silmut seuraavat sopeutumisessaan nopeammin ympäristön lämpötiloja. Jos sää kylmenee nopeammin kuin silmu ehtii karaistua, siihen tulee pakkasvaurioita. Koeolosuhteissa on huomattu, että silmujen pakkaskestävyys voi heiketä jo hyvin lyhyen lämpöjakson, vain muutaman tunnin, jälkeen.

 

Kuusentaimen terve kärkisilmu. Pakkasaltistuksessa osittain vaurioitunut kärkisilmu, jonka neulasaiheista osa on lähtenyt kasvuun. Täysin vaurioitunut silmu.
Kuvat: Pekka Voipio

 

 

Karaistumiseen vaikuttaa myös se, mistä puu on kotoisin: jos sen siemen on peräisin kasvupaikkaa etelämpää, se sopeutuu kylmään syksyllä hitaammin kuin pohjoisempaa alkuperää oleva puu ja on vaarassa paleltua syyshalloissa. Toisaalta tällainen puu herää keväällä hitaammin kasvukauteen ja on näin turvassa keväthalloilta.

 

Lisätietoja:
  • Erikoistutkija Risto Rikala, p. 010 211 4840, etunimi.sukunimi@metla.fi
  • Tutkija Jouni Partanen, p. 010 211 5176, etunimi.sukunimi@metla.fi


<< paluu etusivulle

© Metsäntutkimuslaitos (Metla), PL 18, 01301 VANTAA ,p. 010 2111
www.metla.fi | Liity tai poistu uutiskirjeen jakelusta verkkolomakkeella
Lähetä palautetta | Toimitus: Sanna Kettunen, etunimi.sukunimi@metla.fi