Marjasatoihin vaikuttavat lämpö, vesi ja pölyttäjät - ja myös ilmastonmuutos sekä hakkuut

 

Keskikesän helteet nopeuttavat marjojen raakilevaiheen edistymistä, ja pilvet ja sateisuus hidastavat kypsymistä. Toisaalta helle ja kuivuus voivat myös kutistaa marjat pieniksi ja pudottaa osan maahan, sillä marjojen kypsyessä mustikanvarpu tarvitsee kosteutta. Marjois sa on noin 80-90% vettä. Kuivuus laskee mustikan satotasoa erityisesti metsäkuvioilla, joiden puusto on nuorta ja harvaa.

 

Kylmyys ja tuulet ovat marjasadolle erityisen pahasta kukinta-aikaan osuessaan. Halla vie kukat, ja pölyttäjät eivät lennä kovissa tuulissa ja viileässä. Kovat tuulet ja sateet myös varistavat kukkia mustikoista ja suomuuraimista.

 

Viime vuonna Metlan valtakunnallisen marjasatotutkimusten koeruuduilta laskettujen kukkien perusteella odotettiin hyvää mustikkasatoa. Mustikkasadon valtakunnallinen keskiarvo jäi kuitenkin 14 kiloon hehtaarilla, mikä on lähellä alinta marjasatotutkimuksessa koskaan saatua keskisatoa (13,7 kiloa vuonna 2004). Ankaria halloja ei viime vuonna esiintynyt. Pääsyy sadon kutistumiseen oli se, kukinta-aikaan mustikkakasvustoissa liikkui liian vähän pölyttäjiä. Kylmässä säässä eri hyönteisryhmät pysyivät pesissään.

 

Samaan aikaan Savonlinnan Rönkönvaarassa sijainneiden koeruutujen mustikkasaalis oli peräti 174 kiloa hehtaarilla. Rönkönvaarassa liikkui enemmän pölyttäjiä kuin muualla, sillä koealueen yhteyteen oli sijoitettu kaksi kimalaispönttöä. Kontukimalaisten pölyttämiltä koeruu duilta saatu mustikkasato oli kaksitoista kertaa suurempi kuin valtakunnalliseen marjasatotutkimukseen kuuluneilta ruuduilta saatu sato. (Metsäntutkimuslaitoksen tiedote 8.4.2009: Pölyttäjien merkitys hyvälle marjasadolle on suuri).

 

Mustikan kukinnan alkamisesta marjojen kypsymiseen kuluva aika on yleensä noin 50-54 vuorokautta, mutta vuosien ja kasvupaikkojen välinen ero voi säistä riippuen lisätä tai vähentää keskimääräistä aikaa muutamilla päivillä.Puolukka tarvitsee kasvaakseen ja kypsyäkseen enemmän lämpöä, ja puolukan marjat ovat kypsiä noin 62–70 vuorokauden kuluttua kukinnasta. Puolukkakasvustoissa on usein samaan aikaan kypsiä marjoja, vihreitä raakileita ja joskus myös valkoisia kukkia. Eriaikaiseen kypsymiseen on syynä kukkaterttujen sijainti eri kerroksissa. Pölyttyneet ja eniten valoa saaneet raakileet ovat kypsyneet ensin, vaikka varjossa kehittyneet raakileet ovat vielä vihreitä. 

 

Ilmastonmuutos aikaistaa satoja mutta altistaa hallalle ja tuhohyönteisille

 

Marjat eivät jaksa tuottaa monta erityisen suurta satoa peräkkäin. Kasvin energiatila on normaalia heikompi huippusatojen jälkeisinä vuosina, joten silloin sadot jäävät pienemmiksi.

 

Kun ilmasto lämpenee, marjasadot aikaistuvat hieman, mutta samalla mustikan ja suomuuraimen kukintavaiheet altistuvat useammin alkukesän hallalle ja toukokuussa tyypillisille kylmille Jäämere ltä lähteville ilmavirtauksille. Puolukka kukkii kesällä sopivan myöhään, joten se ei ole aivan yhtä suuressa vaarassa.

 

 

Talvenkin säällä on vaikutusta marjasatoihin. Jos kylmää eristävä lumikerros on ohut tai sitä ei ole, mustikan kukkasilmut saattavat vaurioitua ankarassa pakkasessa. Moniin hyönteisryhmiin leudot talvet ja aikaiset keväät vaikuttavat eri tavoin. Erään kääriäis perhosen toukat vaurioittivat tänä kesänä useissa tutkimusmetsissä Itä-Suomessa joka kolmatta raakiletta ja kypsää marjaa. Eräät perhoslajit talvehtivat hyvin leutoina talvina, ja ne lähtevät keväisin varhain liikkeelle ja munivat mustikan kukkiin. Jos mustikan kukinta vielä aikaistuu, monet kukkia pölyttävät hyönteis lajit voivat kukinta-aikaan olla vielä maapesissään.

 

Mustikasta ovat riippuvaisia nisäkkäät ja metsäkanalinnut. Metsäkanalinnut käyttävät mustikkaa suojakasvina ja syövät mustikkakasvustojen suojassa hyönteisravintoa ja myöhemmin kypsyviä marjoja. Karhu voi syödä jopa 20 litraa mustikoita yhden vuorokauden aikana.

 

Ilmaston lämmetessä kuusi etenee kohti pohjoista ja mustikka seuraa sitä. Etelä-Suomen metsissä kasvaa tulevaisuudessa yhä enemmän lehtipuita. Lehtipuumetsässä kenttäkerros rehevöityy, mutta mustikka kaipaisi happamampaa maata. Puolukka on männyn seuralainen kuivahkoissa kangasmetsissä, ja sekin viihtyy happamilla ja hieman varjoisilla paikoilla.

 

Myös puunkorjuu vaikuttaa marjojen kasvuun. Mustikan versot eivät kestä avohakkuualojen suoraa auringonpaistetta eivätkä maaperän kuivumista. Jos metsässä tehdään maanmuokkaus, mustikan maavarret tuhoutuvat, ja paluu alkuperäiseen satotasoon saattaa kestää useita vuosia. Harvennushakkuu tiheän riukuvaiheen metsässä tuo metsään lisää valoa ja nostaa mustikkasatoja, mutta hakkuutähteet voivat vaikeuttaa poimintaa.

 

Puolukan varvusto voimistuu yleensä uudistushakkuun jälkeen, ja harvennushakkuut tuovat myös puolukkametsään kaivattua valoa. Maanmuokkaus vähentää puolukankin kasvustoja, ja kasvustolta menee toipumiseen yleensä muutama vuosi. Siementen itämisestä laskettuna puolukkakloonien iät saattavat olla satoja vuosia vanhoja. Ilmaversot elävät yleensä noin 5-vuotiaiksi asti, mutta 10-vuotiaitakin versoja on tavattu.

 

Lisätietoja:

 

<< paluu etusivulle

© Metsäntutkimuslaitos (Metla), PL 18, 01301 VANTAA ,p. 010 2111
www.metla.fi | Liity tai poistu uutiskirjeen jakelusta verkkolomakkeella
Lähetä palautetta | Toimitus: Sanna Kettunen, etunimi.sukunimi@metla.fi