<< paluu etusivulle

16.10.2008

 

Puiden valmistautuminen talveen alkaa loppukesällä


Puun herkimpiä ja tärkeimpiä osia ovat neulaset ja kasvukauden loppuvaiheessa verson päähän ilmestyvät silmut. Silmu kätkee sisäänsä neulasaiheet, seuraavan vuoden kasvun. Jotta puu selviää talven yli, puun karaistumisen täytyy käynnistyä solutason muutoksilla.

 

Vesi väistyy, suojaavat aineet saapuvat


Kun lämpötila laskee nollan alapuolelle, vedestä muodostuu jääkiteitä. Jääkiteet olisivat puun herkälle solukolle kohtalokkaita ellei solujen vesipitoisuus laskisi talvea vasten.

 

Soluihin kertyy veden sijasta sokereita, proteiineja, solukalvoja suojaavia aminohappoja, kuten proliineja, sekä jäätymisenestoaineita, dehydriinejä. Lisäksi soluissa tapahtuu biokemiallisia muutoksia, jotta myös solukalvot säilyvät toimintakykyisinä talven yli. Tyydyttyneet rasvahapot muuttuvat tyydyttämättömiksi, kansankielellä ”voi muuttuu margariiniksi”. Tämän ilmiön ansiosta solukalvot säilyvät ja muuttuvat notkeammiksi, vaikka sää muuttuu kylmäksi. Soluissa on tyydyttyneitä rasvahappoja talviaikana vähemmän kuin kasvukaudella.


Monipuolista tutkimusta

 

Keväällä karaistuminen purkautuu. Tällöin etenkin uusi vuosikasvu on herkkä matalille lämpötiloille.

 

Pakkaselle herkimmät kasvinosat eli juuret ovat maanpinnan alapuolella. Maan jäähtyessä ja jäätyessä juuret karaistuvat, mutta eivät siinä määrin kuin maanpäälliset kasvinosat. Juuret ovat suojassa, koska maan lämpötila ei suojaavan lumipeitteen vuoksi laske yleensä kovin alas. Joinakin vuosina lämpötila voi kuitenkin laskea ja aiheuttaa vaurioita juurille. Lisäksi jäätynyt routainen maa voi estää juurten vedenoton keväällä, jolloin neulaset jo haihduttavat. Tämä voi aiheuttaa vaurioita.

 

Puut ovat selvinneet myös kovista pakkasista


Vuosina 1985 ja 1987 Suomessa koettiin melkoisia paukkupakkasia, joita täydensivät edellisen kesän kipakat hallayöt. Talvea seuranneena keväänä kuuset karistivat ruskeat neulasensa – syynä lienee ollut nimenomaan epätavallisen kylmä talvi. Kaikeksi onneksi tärkeät silmut säilyivät, ja puut jäivät henkiin kuin ihmeen kaupalla. Näin epätavallisen ankaria talvia on onneksi harvoin. Vaikka puu näennäisesti toipuisi kovistakin pakkasista, vaikuttavat ankarat sääolosuhteet vielä usean vuoden ajan puun kasvuun.

 

 

Puiden kylmänkestävyyttä voi testata itsekin. Esimerkiksi männyn taimen pakkasenkestävyyttä havainnollistetaan kylmäkäsittelyllä, joka voidaan tehdä joko kertakokeena tai esimerkiksi koulussa koesarjana pitkin lukuvuotta. Männyn valmistautumisesta talveen ja monista muista mielenkiintoisista luontoilmiöistä löytyy lisätietoja Metlan laatimasta Tutkimusretkelle metsään (pdf) opetuspaketista.

 

 

Lisätietoja:

  • Professori Marja-Liisa Sutinen, Metla/Rovaniemi, p. 010 211 4478, marja-liisa.sutinen @ metla.fi
  • Vanhempi tutkija Tapani Repo, Metla/Joensuu, p. 010 211 3136, tapani.repo @ metla.fi

<< paluu etusivulle

© Metsäntutkimuslaitos (Metla), PL 18, 01301 VANTAA ,p. 010 2111
www.metla.fi | Liity tai poistu uutiskirjeen jakelusta verkkolomakkeella
Lähetä palautetta | Toimitus: Merja Lindroos, etunimi.sukunimi @ metla.fi