Energiapuuta suometsistä – vaikuttaako korjuu ravinteiden riittävyyteen ja puuston kasvuun?

 

Alan tutkimusta vielä harvakseltaan
EU on asettanut Suomelle tavoitteen, jonka mukaan vuoteen 2020 mennessä kaikesta käyttämästämme energiasta 38 prosenttia on uusiutuvaa energiaa. Meillä tavoite saavutetaan pääasiassa metsäenergian ja puubiomassan avulla.

 

Suometsissämme on energiapuureservi, jota ei ole tähän mennessä hyödynnetty kuin nimeksi. Myös energiapuututkimuksessa suometsät ovat olleet tausta-alalla. Nyt kun hakkuutähteiden korjuu turvemailta kiinnostaa laajemmin, on tilausta myös tuoreille tutkimuksille. Tietoa tarvitaan etenkin energiapuun korjuun vaikutuksista ravinteiden riittävyyteen ja puuston kasvuun suometsissä.

 

Vuonna 2007 alkaneessa Energiapuun korjuun vaikutus ravinteiden riittävyyteen ja ravinnehuuhtoumiin suometsissä -hankkeessa verrataan kokopuukorjuuta perinteiseen runkopuukorjuuseen. Myös kantojen noston vaikutusta ravinteiden huuhtoutumiseen ja riittävyyteen selvitetään.

 

Arviot energiapuun korjuun haitallisista vaikutuksista suometsien ravinnetalouteen pohjautuvat ravinnetaselaskelmiin. Päinvastoin kuin kivennäismailla, turvemailla ei olla huolestuneita typen tai orgaanisen aineen poistumisesta kokopuukorjuun myötä. Sen sijaan puustoon sitoutuvien ja turpeessa olevien ravinnemäärien perusteella on päätelty, että etenkin kaliumin ja boorin riittävyys saattaa vaarantua tehostetun puunkorjuun seurauksena. Erityisesti kaliumin pelätään loppuvan nevasyntyisillä ja paksuturpeisilla soilla, jos runkopuun lisäksi korjataan myös hakkuutähteitä ja kantoja. 

 

Koesarja mäntyvaltaisiin suometsiin
Metsäntutkimuslaitos on perustanut mäntyvaltaisiin suometsiin sarjan kenttäkokeita, joissa selvitetään tehostetun puunkorjuun vaikutusta puiden ravinnetilaan ja kasvuun. Tällä hetkellä on perustettu kuusi koetta ensiharvennusmänniköihin. 
 
Perinteisen ainespuukorjuun (tukki ja kuitu) lisäksi käsittelyihin sisältyvät kokopuukorjuu ja vielä ”tehostettu” kokopuukorjuu, jossa käsityönä kerätään kaikki hakkuutähdekin pois.  Hakkuualoille jääneen hakkuutähteen määrät on mitattu ja niihin sitoutuneiden ravinteiden määrät analysoitu.

 

Tutkimustuloksia puuston kasvusta ensimmäiseltä viisivuotisjaksolta hakkuun jälkeen on saatu kahdesta kokeesta Muhokselta ja Kannuksesta. Hakkuutähteen määristä ja ravinnesisällöistä tuloksia on saatu muiltakin kokeilta. 

 

Hakkuutähteitä koealalla kokopuukorjuun jälkeen. Kuva: Metla/Seppo Vihanta.	Yhdeltä hakkuualalta hakkuutähteet haravoitiin pois käsityönä. Kuva: Metla/Seppo Vihanta.

 

Ravinnetalous tasapainossa: hakkuutähteitä jää metsiin myös kokopuukorjuun jälkeen

Perinteisessä ainespuukorjuussa hakkuutähteitä jäi eri kokeille kuiva-aineena 9-15 tonnia hehtaarille.

 

Kokopuukorjuussa hakkualueille jäi vielä varsin runsaasti hakkuutähteitä.  Kun kokopuukorjuu tehtiin talviaikaan, hakkuutähteistä jäi eri kokeilla koealoille 34-66 prosenttia eli 3-8 tonnia hehtaarille.

 

Alajärven kokeessa eri harvennustavoilla jäljelle jääneen hakkuutähteen määrä.

Ainespuukorjuuseen verrattuna kokopuukorjuu vähensi hakkuu­tähteissä kasvupaikalle jääneen kaliumin määrää vain 4-15 kiloa hehtaarilla.

 

Ensimmäisen viiden vuoden aikana kokopuukorjuu ei ainespuukorjuuseen verrattuna pienentänyt neulasten kalium­pitoisuuksia eikä vaikuttanut puuston kasvuun. 

 

Silti hakkuutähteen korjuun vaikutuksia puuston kasvuun, ravinnetilaan ja ravinteiden huuhtoutumiseen on seurattava pidempään, ennen kuin voidaan antaa suosituksia turvemaiden energiapuukorjuun puuntuotos- ja ympäristövaikutuksista.

 

Lisätietoja:

• Erikoistutkija Jyrki Hytönen, p. 010 211 3405, jyrki.hytonen @ metla.fi

• Bioenergiaa metsistä -tutkimus- ja kehittämisohjelma

<< paluu etusivulle