<< etusivulle

 

12.4.2010
Puut tallentavat säätietoa
Lapissa, Rajajoosepin läheisyydessä kasvaa Suomen vanhin m änty. Se on yli 760-vuotias. Kuva: Hannu Herva.

Vuodet eivät ole veljeksiä keskenään. Lapin kesien keskilämpötilat saattavat poiketa peräkkäisinä vuosina huomattavasti toisistaan. Metsänrajaseudulla männyn kasvu voi kylmimpinä kesinä tyrehtyä kokonaan, mutta lämpimimpinä kesinä kasvu voi olla moninkertaista normaaliin verrattuna.

 

Männyn kasvusta saa hyvän käsityksen mittaamalla vuosilustojen leveyksiä, jotka selittävät noin kolme neljäsosaa sen kokonaiskasvusta. Metsänrajamännyn kasvuun vaikuttaa voimakkaimmin heinäkuun lämpötila. Se voidaan kuvata matemaattisella mallilla, joka voidaan kääntää myös toisinpäin: tällöin heinäkuun lämpötila arvioidaan lustonleveyden perusteella.

 

Nykyaikainen lämpömittari on ollut käytössä reilun 200 vuoden ajan. Sitä edeltäviltä ajoilta ilmastosta saadaan ilmaston vaihtelujen luontoon jättämistä merkeistä. Parhaita ovat vuotuisesti toistuvat tapahtumat kuten puun kasvu (puulustot), jäätiköiden lumikertymät (jäälustot), järvien pohjakerrostumat (järvilustot) sekä eräiden hiili- ja happi-isotooppien varastoituminen vuosikasvuihin. Nämä kertovat useimmiten kesäkauden lämpö- tai kosteusoloista.

 

Suomen vanhin puu yli 760-vuotias. Vuosilustojen ja ilmaston tutkimisessa päästään kauemmas taaksepäin päästään, jos eri aikoina, mutta osittain samanaikaisesti eläneiden puiden vuosilustot yhdistetään vuosilustokalenteriksi ja laaditaan ilmastomalli lustoleveyksien muuntamiseksi lämpötiloiksi.

 

Vuosilustokalenteri rakennetaan

 

Vanhimman puun ikää pidempien kalentereiden tekeminen perustuu ristiinajoittamiseksi (cross-dating) kutsuttuun tekniikkaan. Aineistoksi sopivat kelot, rakennushirret sekä muinaiset puunrungot eli megafossiilit. Lustokalenterin rakentaminen ei ole nopeaa eikä yksinkertaista: Lapin metsänrajamännyn 7544 vuotta pitkän kalenterin valmistumiseen meni vielä neljännesvuosisata.

 

1970-luvun alussa professori Matti Eronen kokosi männyn metsänrajaseudun pikku järvien rannoilta 60 megafossiilia radiohiiliajoitettavaksi. Vanhimmat puut osoittautuivat yli 7000 vuoden ikäisiksi. Radiohiiliajoitusten tarkkuus on vain noin ±100 vuotta, eli niitä käyttäen ei voi laatia tarkkoja lustokalentereita.

 

Tosi toimiin kalenterin rakentamisessa päästiin vasta 1980-luvulla, kun Olavi Heikkinen oli käynyt opiskelemassa ristiinajoitustekniikkaa ja lustoanalyysin tilastotiedettä Arizonan yliopistossa. Ristiinajoituksessa paikallistetaan osittain samanaikaisesti eläneiden puiden saman kalenterivuoden lustot, jolloin aiemmin kasvaneen puun lustot jatkavat sarjaa taaksepäin. Mitä vanhempia limittyviä lustoja sarjaan saadaan, sitä pidemmäksi se tulee.

 

Aukko ja kuinka se kurottiin umpeen

 

Muinainen puunrunko järven pohjassa. Kuva: Mauri Timonen

Lapin pitkän kronologian kokoaminen nykyhetkestä taaksepäin sujui ongelmitta aina vuoteen 165 eaa. asti. Lisäksi oli saatu valmiiksi yli 5000 vuoden pituinen, vanhempi sarjan osa, joka jäi kelluvaksi. Sarjojen välissä oli vuosia, joilta ei ollut lustonäytteitä. Radiohiiliajoitukset sijoittivat kelluvan sarjan ajanjaksolle 5500-370. Samaan aukko-ongelmaan oli törmätty myös Ruotsissa ja Keski-Euroopassa.

 

Aukko sarjojen välillä aiheutui ilmeisesti silloisen metsänrajan perääntymisestä, ja sen sulkemisesta tuli suuri haaste. Ongelmaa ratkoneeseen kansainväliseen projektiin osallistuivat Suomessa Metla ja Helsingin sekä Joensuun yliopistot. Aukon täyttämiseksi keskityttiin nykyisen männyn metsänrajan ja toisaalta 100 km etelämpänä sijaitseviin kohteisiin.

 

Projektin kolmena maastokesänä nostettiin aukon tuntumaan ajoittuvaa aineistoa yli 40 järvestä yhteensä 1500 näytteen verran. Vihdoin kolmantena kesänä löytyi Kompsiojärveltä puuttuva lenkki: rantamudasta esiin kaivetusta subfossiilirungosta leikattu näytekiekko KOM6724 ajoittui jaksoon 379 -181 eaa.

Tähän mutakasaan Sallan Hangasjärvellä kätkeytyy yli 7000-vuotinen männyn megafossiili. Kuva: Mauri Timonen

KOM6724 ja Utsjoen Ailigasjärven näyte FIL6201 (512-231 eaa.) menivät osin päällekkäin, ja ne liittivät erillään olleet 2150 ja 5000 vuoden lustosarjat toisiinsa. Asiaan saatiin vahvistus Ruotsista, jossa oli ajoitettu aukon reunaan sattunut näyte. Tulosten vertailu osoitti kiistattomasti, että aukko vihdoin oli ummessa.

 

 

 

Lisätietoja

  • Tutkija Mauri Timonen, p. 029 532 4472 tai 029 532 4472, mauri.timonen @ metla.fi
<< etusivulle
© Metsäntutkimuslaitos (Metla), Jokiniemenkuja 1, PL 18, 01301 VANTAA, p. 029 532 2111 | www.metla.fi
Toimitus: Sanna Kettunen, etunimi.sukunimi@metla.fi