Metla on osa Luonnonvarakeskusta 1.1.2015 alkaen. www.luke.fi
  SUOMEKSI     PÅ SVENSKA     IN ENGLISH     AUF DEUTSCH     ПО-РУССКИ     
 
Metla-etusivuTutkimusPalvelutJulkaisutMetinfo-metsätietopalvelutTutkimusmetsätTietoa MetlastaStrategiaYhteystiedot

Turvemaiden metsätalouden ja muun maankäytön tutkimus Lukessa

Sivukartta | Haku

Suomi - suomaa

Kuva: Jukka Laine

Suomi on Viron ohella maailman soisin maa. Valtakunnan metsien ensimmäisissä inventoinneissa noin 10 miljoonaa hehtaaria eli noin 30 prosenttia maapinta-alastamme luokiteltiin kasvillisuuden perusteella suoksi. Uusimman valtakunnan metsien inventoinnin (VMI11) mukaan metsätalouden maahan luettavaa ojittamatonta suota oli 4,1 miljoonaa ja metsänkasvun parantamiseksi ojitettua suota 4,7 miljoonaa hehtaaria.

Yli puolet suopinta-alastamme on ojitettu, Etelä-Suomessa yli kolme neljännestä. Noin 80 prosenttia maaperämme hiilestä on luonnontilaisten ja ojitettujen soiden (jatkossa ”turvemaiden”) turpeessa. Maailmanlaajuisesti turvemaita on noin 3 prosenttia maapinta-alasta ja ne sisältävät 33 prosenttia maaperän hiilestä.

Turvemaat ovat merkittävä luonnonvara

Suomessa metsätalous on merkittävin turvemaiden käyttömuoto. Lisäksi turvemaita on maatalouskäytössä ja niiltä korjataan turvetta erilaisiin käyttötarkoituksiin. Turvemaat ovat tärkeitä marjamaita ja riistan elinympäristöjä. Laajamittaiseen metsäojitukseen ryhdyttiin tilanteessa, jossa metsäteollisuus oli kasvanut voimakkaasti ja metsiä hakattiin nopeammin kuin ne kasvoivat. Suurin osa uudisojituksista tehtiin 1960-1970-luvuilla, joten hakkuumahdollisuudet turvemaametsissä ovat parhaillaan voimakkaassa kasvussa.

Ojitusinvestointeihin on kohdennettu huomattavasti sekä julkista että yksityistä rahoitusta. Näillä investoinneilla aikaansaatu tuotto on nyt vähitellen realisoitumassa. Turvemaapuustojen rahallinen arvo on noin 12 mrd € (VMI10-11 + MELA; mukana vain puuntuotannon maa ja vain metsämaa. Nykyään tiedämme kuitenkin myös, että turvemaiden metsätalouskäyttöön liittyy sellaisia haasteita, joita kangasmetsissä toimittaessa ei ole. Luken turvemaiden tutkimus keskittyy vastaamaan näihin haasteisiin. Ekosysteemien rakenteen ja toiminnan ymmärtäminen luo pohjan metsien viisaalle käytölle.

Vesiensuojelu

Laajamittaisten ojitusten aikaan käytetyt vesiensuojelun menetelmät osoittautuivat ajan myötä täysin riittämättömiksi; alussa niiden tarvetta ei edes ymmärretty. Luonnonvesien veden laadun seurantajärjestelmiä ei myöskään ollut riittävästi. Jälkikäteen on vaikea arvioida tarkasti uudisojitusten aiheuttamaa kiintoainekuormitusta, mutta se on ollut huomattava. Ravinnekuormitus on ollut selvästi vähäisempi. Edelleen yksi tärkeistä tutkimuslinjoistamme on vesiensuojelumenetelmien kehittäminen ja erilaisten metsänkäsittelytoimenpiteiden aiheuttaman vesistökuormituksen arviointi.

Kasvihuonekaasutaseet

Kasvihuonekaasujen vaihto maan ja ilmakehän välillä nousi 1980-90 –lukujen vaihteessa maailmanlaajuisesti tärkeäksi tutkimusteemaksi. Ilmakehässä olevien kasvihuonekaasujen (hiilidioksidi, metaani, typpioksiduuli eli ilokaasu jne.) pitoisuudet säätelevät maapallon lämpötaloutta. Ilman niitä täällä olisi jäätävän kylmää. Ihmisen toiminnan seurauksena lisääntyneet pitoisuudet uhkaavat kuitenkin parhaillaan johtaa sellaisiin lämpöilmaston muutoksiin, jotka ovat vaikeasti ennustettavia mutta monilta piirteiltään oletettavasti erittäin haitallisia. Turvemaiden hiilen kierron ja kasvihuonekaasutaseiden tutkimus on tärkeällä sijalla myös meidän toiminnassamme. Erityisesti selvitämme turvemaiden maankäytön ja erilaisten toimenpiteiden vaikutuksia kasvihuonekaasutaseisiin.

Korjuun haasteet ovat ratkaistavissa

Turvemaiden nuorten kasvatusmetsien ongelma on ollut harvennushakkuiden heikko kannattavuus, jonka syynä on hakkuukertymien ja runkojen pienuus ja muut, lähinnä maaperän huonosta kantavuudesta johtuvat korjuukustannustekijät. Harvennushakkuiden kannattavuuteen voidaan kuitenkin vaikuttaa säätelemällä hakkuun ajankohtaa ja hakkuussa poistettavan puuston määrää ja laatua sekä kehittämällä puunkorjuun menetelmiä ja logistiikkaa.

Uudistamisen menetelmät

Uudistuskypsien turvemaametsien pinta-ala lisääntyy jatkuvasti. Nykyiset turvemaiden uudistamismenetelmät on sovellettu kivennäismailta. Ne toimivat osittain hyvin, mutta käytännön kokemusten perusteella turvemailla olisi tarpeen laajempi uudistamisen menetelmävalikoima Siksi on tärkeää selvittää, miten uudistamismenetelmän valinta olisi toteutettava eri ravinteisuustasojen soille. Uudistumistuloksen lisäksi oleellinen kysymys on toimenpiteen taloudellinen kannattavuus. Uudistamisinvestoinnin kannattavuusraja on ylipäätään selvitettävä nykyistä tarkemmin. Lisäksi turvetuotannosta vapautuvat suonpohjat ja turvepellot tarvitsevat omat metsitys- ja hoito-ohjeensa.

Kaikki ojitusalueet eivät ole jatkokasvatuskelpoisia

Kasvatuskelvoton jäkäläturvekangas Ilomantsissa. Kuva: Juha-Pekka Hotanen

Ojitusalueiden joukossa on kohteita, joilla jatkoinvestoinnit eivät ole taloudellisesti perusteltavissa. On tarpeen kehittää tunnukset, joiden avulla nämä alueet voidaan erottaa investointikelpoisten joukosta. Tällaisia ovat esimerkiksi kohteet, joilla metsänkasvatusta ei kannata jatkaa liian alhaisen puun tuotoksen vuoksi. Kannattavuustarkastelut riippuvat voimakkaasti käytetyistä oletushinnoista ja korkotasoista; siksi absoluuttisia kannattavuusrajoja on vaikea määritellä.

Nykyisen tietämyksen (VMI11) perusteella puuntuotannon maalla olevia heikkotuottoisia ojitettuja soita on kaikkiaan noin 0,84 miljoonaa hehtaaria. Näistä 0,55 miljoonaa hehtaaria ei täytä metsämaan määritelmää. Tämän rajan huonommalle puolelle jäävillä kohteilla ei metsälain uudistuksen myötä ole enää uudistamisvelvoitetta, vaikka niiden puusto hakattaisiin esimerkiksi energiapuuksi.

Etenkin Länsi-Suomessa on verrattain runsaasti ojitettuja soita, joilla puuston kasvua rajoittaa voimakas kaliumin puute. Korjaamalla näiden kohteiden ravinnetaloutta niin sanotuilla terveyslannoituksilla voidaan saada aikaan merkittävä puuntuotoksen lisäys. Kohteiden tunnistaminen ja lannoituksen liittäminen niiden käsittelyketjuihin oikea-aikaisesti ja vesistökuormitusta lisäämättä on merkittävä suometsätalouden käytännön ongelma. Lisäksi on selvitettävä, onko metsätalouden harjoittaminen näillä kohteilla ylipäätään mahdollista ilman toistuvia lannoituksia.

Soiden monimuotoisuus ja ennallistaminen

Soiden laajamittainen talouskäyttö on heikentänyt suoluonnon monimuotoisuutta ja edesauttanut monien lajien uhanalaistumista. Noin puolet suoluontotyypeistämme on arvioitu valtakunnallisesti uhanalaisiksi. Soilla esiintyvästä 420 uhanalaisesta lajista puolet elää ensisijaisesti letoilla. Uhanalaisista suolajeista suurin osa on kasveja, joko putkilokasveja tai sammalia. Lisäksi soilla on runsaasti uhanalaisia perhoslajeja. Ojitus ja turpeenotto ovat merkittävin suolajiston uhanalaisuuden syy ja uhkatekijä.

Suoluonnon tilaa voidaan aktiivisesti parantaa ennallistamisen avulla. Soiden ennallistamisella tarkoitetaan toimenpiteitä, joiden avulla ihmistoiminnan vuoksi muuttuneen suoekosysteemin rakenne ja toiminta pyritään palauttamaan kohti luonnontilaa. Tavoitteena on elinympäristöjen laadun parantaminen sekä lajien uhanalaistumiskehityksen hidastaminen tai pysäyttäminen. Luonnontilaisten soiden merkitystä erilaisten ekosysteemipalveluiden tuottajana korostetaan nykyisin monimuotoisuuden turvaamisen ohella.

EU:n biodiversiteettistrategian 2020 tavoitteena on pysäyttää monimuotoisuuden heikkeneminen vuoteen 2020 mennessä. Eräs tavoitetta tukeva toimenpide on ennallistaa 15% taantuneista ekosysteemeistä. Suomessa soiden ennallistamista on toteutettu pääasiassa luonnonsuojelualueilla. Suojelualueilla sijaitsevien ennallistettujen tai ennallistettavissa olevien soiden yhteispinta-ala on vain muutama prosentti koko maan suopinta-alasta. Siksi on tarpeen arvioida, kuinka suuri osa suojelualueiden ulkopuolella sijaitsevista metsänkasvatuskelvottomista soista tulisi jatkossa ennallistaa ja kuinka ennallistamiskohteet valitaan. Toisaalta metsänkasvatuskelvottomat suot ovat yleensä lähtökohtaisesti niukkaravinteisia, eikä yksin niiden ennallistamisella päästä kaikilta osin merkittävään monimuotoisuuden lisääntymiseen.

  Päivitetty: 10.09.2015/AJok | Copyright Luke | Palaute