Metsänhoito- ja metsänparannustyöt 2011

Metsänuudistamisala supistui 118 000 hehtaariin vuonna 2011

Metsänviljelyala jäi vuonna 2011 alle 100 000 hehtaarin, kun istutusala pieneni 76 000 hehtaariin ja kylvöala 23 000 hehtaariin. Taimikonhoidon pinta-ala kasvoi kahdeksalla prosentilla edellisvuodesta 165 000 hehtaariin. Hakkuiden pinta-ala supistui lähes viidenneksen.

Koko tiedote tilastotaulukoineen (pdf)

Metsänhoito- ja metsänparannustöiden määrät

Maanmuokkausala kasvoi edellisvuoden notkahduksen jälkeen 114 000 hehtaariin (+17 %). Nousua selittävät vuoden 2010 suurehkot uudistushakkuut ja myrskytuhoista johtuneet hakkuut, joista suurinta osaa päästiin muokkaamaan vasta vuonna 2011. Muokkausala jäi kuitenkin 8 000 hehtaaria kymmenen edellisvuoden keskiarvoa pienemmäksi. Työmenetelmistä mätästyksen osuus jatkoi hienoista kasvua: muokkausaloista 59 % mätästettiin, neljännes äestettiin ja loppuosasta suurin osa laikutettiin.

Vuonna 2011 metsänuudistamisala supistui ennätyksellisen pieneksi, 118 000 hehtaariin. Uudistamisalasta 100 000 hehtaaria viljeltiin ja 18 000 hehtaarilla tehtiin siemen- ja suojuspuuhakkuita. Sekä metsänuudistamis- että viljelyala olivat pienimmät vuodesta 1965 alkavassa aikasarjassa. Vuoden 2009 alhaiset avohakkuut selittävät varmasti osan istutusalan pienenemisestä 76 000 hehtaariin (-10 % edellisestä vuodesta) ja kylvöjen 23 000 hehtaariin (-5 %), mutta ilmeisesti maanmuokkausta tekevien yrittäjien puute vaikutti tilanteeseen osassa maata. Istutusalan supistuminen ei aiheuttanut muutoksia puulajisuhteissa: kuusen osuus istutuksista oli 68, männyn 28 ja muiden puulajien, lähinnä koivun, 4 prosenttia.

Taimikonhoidon ja nuoren metsän kunnostuksen yhteenlaskettu ala nousi edellisvuodesta hieman 235 000 hehtaariin (+2 %). Vaikka kokonaisala ei paljon muuttunutkaan, tapahtui työlajien painotuksissa muutoksia. Yksityismetsien taimikonhoidon ja nuoren metsän kunnostuksen kokonaisalasta taimikonhoidon osuus nousi 65 prosenttiin, kun se vuotta aiemmin oli 61 prosenttia. Teollisuuden ja valtion metsissä taimikonhoidon osuus on ollut kokonaisalasta jo pitkään lähellä 90 prosenttia. Kaikkiaan taimikoita hoidettiin 165 000 hehtaarilla ja nuoria metsiä kunnostettiin 70 000 hehtaarilla. Yksityismetsissä noin viidennes taimikonhoidosta oli taimikon varhaishoitoa ja teollisuuden metsissä noin kolmannes. Kasvatushakkuiden ennakkoraivauksien ala nousi lähes kolmanneksella edellisvuodesta 64 000 hehtaariin, uudistusalojen raivaukset sen sijaan vähenivät viisi prosenttia 47 000 hehtaariin.

Metsänlannoitusala nousi edellisvuodesta 49 000 hehtaariin (+8 %). Nousun taustalla oli lisääntynyt lannoitus valtion metsissä, joiden lannoitusala kasvoi samansuuruiseksi, 17 000 hehtaariksi, kuin yksityismetsien lannoitusala. Valtion metsissä lisättiin sekä terveys- että kasvatuslannoituksia. Yksityismetsissä terveyslannoitusten ala kasvoi neljänneksellä 12 000 hehtaariin, mutta kasvatuslannoitusten ala supistui 5 000 hehtaariin, mikä ala oli lähes puolet pienempi kuin vuotta aiemmin. Yhtiöiden metsissä lannoitusala pieneni kuusi prosenttia edellisvuodesta 14 000 hehtaariin.

Kunnostusojitusten määrä pysyi lähes samansuuruisena, 58 000 hehtaarina (-1 %) kuin vuotta aiemmin. Yksityismetsissä ojitusten vaikutusalue supistui noin 2 000 hehtaarilla, mutta teollisuuden ja valtion metsissä ala kasvoi puolestaan reilut 1 000 hehtaaria edellisvuodesta. Yksityismetsien vanhojen ojien kunnostuksen 46 000 hehtaarin alasta yli puolet sijaitsi Etelä- ja Pohjois-Pohjanmaan metsäkeskusten alueilla.

Metsäteiden perusparannukset lähtivät parin vuoden notkahduksen jälkeen hyvälle kasvu-uralle, kun vanhoja metsäteitä perusparannettiin kaikkiaan 3 753 kilometriä (+13 %) vuonna 2011. Vanhojen teiden kunnostuksista lähes puolet, 1 678 kilometriä, tehtiin Pohjois-Suomessa eli Kainuun, Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin metsäkeskusten alueilla. Perusparannettujen tiekilometrien määrä kasvoi kaikkien metsänomistajien mailla, mutta yksityismetsien perusparannusten tiemäärä, 2 100 kilometriä, oli viidenneksen vuotta aiempaa suurempi. Uusien teiden rakentaminen väheni 652 kilometriin (-12 %). Uusista teistäkin lähes puolet, 317 kilometriä, rakennettiin Pohjois-Suomessa.

Hakkuupinta-alat

Hakkuiden kokonaispinta-ala pieneni lähes viidenneksen vuotta aiemmasta 600 000 hehtaariin, mikä oli lähes sama kuin kymmenen edeltävän vuoden keskiarvo. Yksityismetsien hakkuuala jäi 438 000 hehtaariin (-23 %). Kasvatushakkuita tehtiin kaikkiaan 457 000 hehtaarin alalla (-14 %). Yksityismetsissä harvennushakkuut vähenivät, sen sijaan teollisuuden ja valtion metsissä harvennusten ala kasvoi. Uudistushakkuuala supistui kaikkiaan lähes viidenneksen 127 000 hehtaariin. Uudistushakkuut vähenivät kaikkien omistajaryhmien metsissä. Yksityismetsissä alat kuitenkin pienenivät suhteellisesti enemmän kuin teollisuuden ja valtion metsissä. Yksityismetsien avohakkuuala supistui lähes kolmanneksen edellisvuodesta 76 000 hehtaariin.

Muutokset hakkuualoissa johtuvat lähinnä muutoksista yksityismetsien hakkuissa. Hakkuut metsäteollisuuden ja valtion metsissä ovat olleet 2000-luvulla melko vakaita, tosin lievästi kasvavia. Yksityismetsien hakkuualoissa vaihtelut ovat sen sijaan lisääntyneet viimeisten viiden vuoden aikana. Kun vuosina 2006-2010 yksityismetsien keskimääräinen avohakkuiden pinta-ala oli 98 000 hehtaaria, oli ajanjakson suurin ala 140 000 hehtaaria vuonna 2007 ja pienin 60 000 hehtaaria vuonna 2009. Yksityismetsien hakkuutavoittaiset pinta-alatiedot perustuvat metsänkäyttöilmoituksissa ilmoitettuihin aloihin, koska tietoja toteutuneiden hakkuiden pinta-aloista ei ole saatavissa. Markkinahakkuiden perusteella vuosivaihtelut toteutuneissa hakkuissa eivät ole olleet aivan yhtä suuria kuin metsänkäyttöilmoitusten perusteella arvioituina. Suurista muutoksista hakkuupinta-aloissa seuraa kuitenkin, että hakkuita seuraavien metsänuudistamistoimenpiteiden vuotuisten määrien ennustaminen on entistä vaikeampaa.

Metsänhoito- ja metsänparannustöiden kustannukset Metsänhoito- ja metsänparannustöiden kokonais- ja yksikkökustannustiedot julkaistaan erillisessä metsätilastotiedotteessa viikolla 24, minkä jälkeen tiedot viedään myös Metinfo Tilastopalveluun (www.metla.fi /metinfo/tilasto/). Suoritetiedot viedään Metinfo Tilastopalveluun jo viikolla 20. Suorite- ja kustannustiedot julkaistaan eri aikaan, jotta suoritetiedot olisivat kaikkien tiedonkäyttäjien saatavilla mahdollisimman pian. Julkistamiskalenteri päivitetään vuosittain Metinfo Tilastopalveluun.