Metsä sijoituskohteena 1983-2011

Puuntuotannon sijoitustuotto jäi alle 2 prosentin vuonna 2011

Vuonna 2011 yksityismetsien puuntuotannon reaalinen sijoitustuotto oli 1,8 prosenttia, mikä oli selvästi vähemmän kuin vuotta aikaisemmin ja 0,7 prosenttiyksikköä alle kymmenen edeltäneen vuoden keskiarvon. Syynä keskimääräistä huonompaan reaalitulokseen oli se, että kantohintakehitys ei pysynyt inflaation tahdissa. Tuotosta 3 prosenttiyksikköä kertyi liiketuloksesta ja prosenttiyksikkö puuston nettokasvun arvosta. Toisaalta kantohintojen reaalinen muutos joulukuussa 2011 vuodentakaiseen verrattuna pienensi tuottoa 2,1 prosenttiyksikköä.

Koko tiedote tilastotaulukoineen (pdf)

Vuonna 2011 yksityismetsien puuntuotannon nimellistuotto oli 3,9 prosenttia ilman vuoden aikana tapahtuneen kantohintojen muutoksen vaikutusta tuottoon (kuva 1, taulukko 1). Puunmyyntitulojen osuus kokonaistuotosta oli 3,7 prosenttiyksikköä, eli saman verran kuin kymmenenä edeltäneenä vuonna keskimäärin. Puuntuotannon kokonaiskustannusten vaikutus tuottoon oli –0,87 prosenttiyksikköä, josta puuntuotannon investointien osuus oli kolme viidesosaa lopun mentyä hallinto- ym. kuluihin. Valtion tukien osuus tuotosta oli 0,15 prosenttiyksikköä. Puuston nettokasvun arvon osuus tuotosta (0,9 %-yks.) laski hieman edellisvuodesta hakkuiden lisääntymisen takia mutta oli korkeampi kuin kymmenen vuoden keskiarvo (0,5 %-yks.).

Kantohintojen vuosimuutos laski reaalituottoa 2,1 prosenttiyksiköllä (kuva 2). Kantohintojen vuosimuutos vaikuttaa laskelmissa suoraan metsäomaisuuden arvona käytettävään pystypuuston hakkuuarvoon. Pystypuuston määrä on noin 30-kertainen hakkuiden ja nettokasvun summaan verrattuna, joten kantohintojen muutokset aiheuttavat ylivoimaisesti eniten vaihtelua puuntuotannon laskennalliseen sijoitustuottoon. Vuoden 2010 joulukuusta vuoden 2011 joulukuuhun ostomäärillä painotettu nimellinen keskimääräinen kantohinta nousi alle prosentin, kun samana aikana elinkustannusindeksin perusteella laskettu inflaatio oli 2,8 prosenttia.

Puuntuotannon reaalituotto oli vuonna 2011 alempi kuin vuosina 1993–2010 keskimäärin (kuva 3). Vuosina 1972– 1985 reaalituotto oli keskimäärin noin 3 prosenttia, ja ajanjaksoa leimasi nimelliskantohintojen suuri nousu ja toisaalta korkea inflaatio. Rahoitusmarkkinoiden vapauttamisesta alkaneella ja lamaan päättyneellä ajanjaksolla 1986–1992 puuntuotannon reaalituotto oli selvästi negatiivinen kantohintojen laskun takia. Laman pohjalta alkanutta metsäverotuksen siirtymäkautta (1993–2005) leimasi matala inflaatio ja puuntuotannon hyvä, lähes 5 prosentin reaalituotto sekä se, että puuston nettokasvun arvon muutos oli keskimäärin nollan tuntumassa. Vuosina 2006–2009 vuotuiset vaihtelut olivat suuria. Reaalituotto oli keskimäärin vajaat 3 prosenttia, ja nettokasvun arvon osuus tuotosta palasi metsäverotuksen siirtymäkautta edeltäneelle tasolle, vajaaseen prosenttiyksikköön. Koko ajanjaksolla 1972–2011 puuntuotannon nimellistuotto oli keskimäärin 7,7 ja inflaatio 5,0 prosenttia vuodessa, joten reaalituotoksi jäi 2,7 prosenttia.

Vuosi 2011 oli heikko osakkeisiin varojaan sijoittaneille. Kaikkien Suomessa pörssinoteerattujen osakkeiden nimellistuotto jäi yli 30 prosenttia miinukselle, ja kolmen suurimman metsäteollisuusyrityksen osakkeiden tuotto oli tätäkin huonompi, yli 40 prosenttia miinuksella (taulukko 2). Vanhojen vapaarahoitteisten osakehuoneistojen sijoitustuotto jäi nollaan. Selvästi paras tuotto saatiin valtion obligaatioista (+7,8 %). Puuntuotanto oli toinen viidestä tarkastelun kohteena olleesta sijoitusluokasta, jonka nimellistuotto oli positiivinen (+4,6 %). Elinkustannusindeksin perusteella laskettu inflaatio oli 2,8 prosenttia.

Rahoitusmarkkinoiden vapauttamisesta (1986) alkaneella ajanjaksolla sijoituslajien kumulatiivinen reaalinen tuottoindeksi on kehittynyt parhaiten osakemarkkinoilla, jossa tuottoindeksi oli 3,2–kertainen (pisteluku 316) alkutilanteeseen verrattuna (pisteluku 100) (kuva 4). Puuntuotanto jäi tässä vertailussa peränpitäjäksi indeksin pisteluvulla 164. Kun tarkastelu rajataan 2000-luvulle, muuttuu sijoituslajien järjestys oleellisesti. Paras tuotto saatiin sijoitusasunnoista, joiden pisteluku on noussut 2000-luvulla 81 pistettä, ja seuraavaksi parhaat tuotot sai valtion obligaatioista (pisteluku +41) ja puuntuotannosta (pisteluku +28). Osakemarkkinoilla tuottokehitys oli huono, sillä sekä metsäteollisuusyhtiöiden (pisteluku –55) että Helsingin pörssissä noteerattavien osakkeiden (pisteluku –64) tuottoindeksi oli alempi kuin vuonna 2000, jolloin pörssikurssit olivat ´IT-kuplan´ takia poikkeuksellisen korkealla tasolla.

Puuntuotantoon sijoittamisen nimellisriski (tuottojen keskihajonta) oli vuosina 1972–2011 keskimäärin 13 prosenttia (taulukko 3). Puuntuotannon riski on alentunut rahamarkkinoiden vapauttamisen (1986) jälkeen, mutta etenkin osakesijoittamisen riskit ovat nousseet. Kun tuottomittarina käytetään ns. Sharpen lukua ja riskittömänä tuottona valtion obligaatioiden tuottoindeksejä, vaihtelevat Sharpen luvut eri sijoituslajeissa –0,3 ja +0,6 välillä. Puuntuotannossa Sharpen luvun vaihteluväli oli –0,3 – +0,3. Sijoittajan näkökulmasta katsottuna parhaita sijoituskohteita ovat sellaiset, joiden Sharpen luku on korkea.