Metsä sijoituskohteena 1983-2010

Puuntuotannon sijoitustuotto yli 10 prosenttia vuonna 2010

Kaksi vuotta jatkunut metsätalouden alamäki päättyi vuonna 2010 ja yksityismetsien puuntuotannon reaalinen sijoitustuotto nousi yli 10 prosenttiin. Kantohintojen nousun osuus tuotosta oli 6,5, liiketuloksen 2,7 ja puuston nettokasvun arvon 1,2 prosenttiyksikköä. Nettokasvun osuus tuotosta oli kahden edellisen vuoden tavoin selvästi suurempi kuin 2000-luvulla, jolloin sen osuus oli keskimäärin 0,3 prosenttiyksikköä.

Vuonna 2010 yksityismetsien puuntuotannon tuotto oli 3,9 prosenttia ilman kantohintojen muutosta vuoden aikana (kuva 1, taulukko 1). Puunmyyntitulojen osuus kokonaistuotosta oli 3,4 prosenttiyksikköä, mikä oli 0,5 prosenttiyksikköä vähemmän kuin kymmenenä edeltäneenä vuonna keskimäärin. Puuntuotannon kokonaiskustannusten vaikutus tuottoon oli –0,85, josta puuntuotannon investointien osuus oli –0,49 ja hallinto ym. kulujen –0,36 prosenttiyksikköä. Valtion tukien osuus tuotosta oli 0,15 prosenttiyksikköä. Puuston nettokasvun arvon osuus tuotosta (1,2 %-yks.) pysyi kahden edeltäneen vuoden tavoin suurena verrattuna 2000-luvun keskiarvoon (0,3 %-yks.).

Kantohintojen vuosinousun vaikutus tuottoon oli reaalisesti 6,5 prosenttiyksikköä, mikä nosti puuntuotannon kokonaistuoton yli 10 prosenttiin (kuva 2, taulukko 1). Kantohintojen vuosimuutos vaikuttaa laskelmissa suoraan metsäomaisuuden arvona käytettävään pystypuuston hakkuuarvoon. Pystypuuston määrä on noin 30-kertainen hakkuiden ja nettokasvun summaan verrattuna, joten kantohintojen muutokset aiheuttavat ylivoimaisesti eniten vaihtelua puuntuotannon laskennalliseen sijoitustuottoon. Vuoden 2010 joulukuussa havutukkien reaaliset kantohinnat olivat 6–7 prosenttia vuodentakaista korkeammat ja muilla puutavaralajeilla kuusikuitupuuta lukuun ottamatta nousua oli ollut 9–11 prosenttia. Kuusikuitupuun hinta oli laskenut 2 prosenttia.

Puuntuotannon reaalituotto oli vuonna 2010 selvästi korkeampi kuin pitkien ajanjaksojen keskiarvot (kuva 3). Vuosina 1972–1985 reaalituotto oli keskimäärin noin 3 prosenttia ja ajanjaksoa leimasi nimelliskantohintojen suuri nousu ja toisaalta korkea inflaatio. Rahoitusmarkkinoiden vapauttamisesta alkaneella ja lamaan päättyneellä ajanjaksolla 1986–1992 puuntuotannon reaalituotto oli selvästi negatiivinen kantohintojen laskun takia. Laman pohjalta alkanutta metsäverotuksen siirtymäkautta (1993–2005) leimasi matala inflaatio ja puuntuotannon hyvä, lähes 5 prosentin reaalituotto sekä se, että puuston nettokasvun arvon muutos oli keskimäärin nollan tuntumassa. Vuosina 2006–2009 vuotuiset vaihtelut ovat olleet suuria. Reaalituotto oli keskimäärin vajaat 3 prosenttia ja nettokasvun arvon osuus tuotosta palasi metsäverotuksen siirtymäkautta edeltäneelle tasolle vajaaseen prosenttiyksikköön. Koko ajanjaksolla 1972–2010 puuntuotannon nimellistuotto oli keskimäärin 7,6 ja inflaatio 5,1 prosenttia vuodessa, joten reaalituotoksi jäi 2,5 prosenttia.

Vuosi 2010 oli sijoittajan kannalta hyvä, sillä kaikissa tarkastelluissa sijoituslajeissa tuotto oli selvästi positiivinen (taulukko 2). Metsäteollisuusosakkeiden nimellistuotto oli lähes 50 ja kaikkien osakkeiden 21 prosenttia. Puuntuotannossa nimellistuotto oli 13, sijoitusasunnoissa 10 ja valtion obligaatioissa 6 prosenttia. Elinkustannusindeksin perusteella laskettu inflaatio nousi 2,9 prosenttiin vuonna 2010.

Rahoitusmarkkinoiden vapauttamisesta (1986) alkaneella ajanjaksolla sijoituslajien kumulatiivinen reaalinen tuottoindeksi on kehittynyt parhaiten osakemarkkinoilla, jossa tuottoindeksi oli 3,5–kertainen (pisteluku 349) alkutilanteeseen verrattuna (pisteluku 100) (kuva 4). Puuntuotanto jäi tässä vertailussa peränpitäjäksi indeksin pisteluvulla 163. Kun tarkastelu rajataan 2000-luvulle, muuttuu sijoituslajien paremmuusjärjestys oleellisesti. Paras reaalituotto saatiin sijoitusasunnoista (pisteluku 184) ja seuraavaksi parhaat tuotot valtion obligaatioista (pisteluku 136) ja puuntuotannosta (pisteluku 126). Osakemarkkinoilla tuottokehitys oli huono, sillä sekä metsäteollisuusyhtiöden (pisteluku 89) että Helsingin pörssissä noteerattavien osakkeiden (pisteluku 68) tuottoindeksi oli alempi kuin vuonna 2000, jolloin pörssikurssit olivat ”IT-kuplan” takia poikkeuksellisen korkealla tasolla.

Puuntuotantoon sijoittamisen nimellisriski (tuottojen keskihajonta) oli vuosina 1972–2010 keskimäärin 13 prosenttia (taulukko 3). Puuntuotannon riski on alentunut rahamarkkinoiden vapauttamisen (1986) jälkeen, mutta etenkin osakesijoittamisen riskit ovat nousseet. Kun tuottomittarina käytetään ns. Sharpen lukua ja riskittömänä tuottona valtion obligaatioiden tuottoindeksejä, vaihtelevat Sharpen luvut eri sijoituslajien ja ajanjaksojen sisällä –0,3 ja +0,6 välillä. Puuntuotannossa Sharpen luvun vaihteluväli on –0,3 – +0,3. Sijoittajan näkökulmasta katsottuna parhaita sijoituskohteita ovat sellaiset, joiden Sharpen luku on korkea