Metsä sijoituskohteena 1983–2003

Metsäomaisuuden tuotto miinuksella vuonna 2003

Metsäomaisuuden tuotto syntyy metsätaloudesta saatavista tuloista ja puuntuotantoon käytetyistä menoista sekä metsäomaisuuden arvonmuutoksesta, johon vaikuttavat puun hinnan ja määrän puutavara- lajeittaiset muutokset. Vuotuinen tuotto suhteutetaan hakkuuarvona laskettuun metsäomaisuuden arvoon.

Metsäomaisuuden tuotto sijoituskohteena -laskelmia on tarkennettu puuston arvon ja puuntuotannon kustannusten osalta verrattuna edelliseen tiedotteeseen (Metsätilastotiedote 651). Samalla aikaisemmin metsälautakunnittain tehdyt laskelmat muutettiin metsäkeskuskohtaisiksi. Laskentamenetelmistä kerrotaan tarkemmin laatuselosteessa sekä Laustin ja Penttisen (1998, 2004) julkaisuissa.

Metsäomaisuuden tuotto negatiivinen neljä kertaa 1983–2003

Metsäomaisuuden tuoton osatekijöistä nettotuloksen (metsätalouden tulot – kustannukset) ja puuston määrän muutoksen nimellistuottojen summa on pysynyt jatkuvasti 3–4 prosentissa (kuva 1). Metsäverotuksen siirtymäkauden vauhdittamat hakkuut ovat näkyneet hakkuutulojen kasvavana osuutena tuotoista. Kokonaistuoton yli 40 prosenttiyksikön vaihtelun ovat aiheuttaneet kantohintojen muutokset ja niiden vaikutus pystypuuston hakkuuarvoon. 1990-luvun puolivälistä alkanut tasaisten 5–10 prosentin tuottojen kausi katkesi 2000-luvulle tultaessa, ja viime vuosina tuotto on vaihdellut –3 ja 8 prosentin välillä. Kokonaistuotto jäi negatiiviseksi neljänä vuotena: 1991, 1992, 2001 ja 2003 (kuva 1).

Metsänomistamisen sijoitusriski laskussa

Metsänomistamisen nimellistuotto oli keskimäärin 5 ja reaalituotto 2 prosenttia ajanjaksolla 1983–2003 (taulukot 1 ja 2). Ensimmäisellä, 1990-luvun lamaan päättyneellä 10-vuotiskaudella reaalituotto jäi negatiiviseksi, mutta oli vuosina 1993–2003 keskimäärin 6 prosenttia (kuva 2). Samalla nimellistuottojen perusteella laskettu riski (vuosittaisen kokonaistuottoprosentin keskihajonta) putosi 12 prosentista 6 prosenttiin, sillä kantohintojen vaihtelut tasoittuivat verrattuna aikaisempiin vuosiin.

Sijoitustuottovertailussa metsänomistaminen jäi viimeiseksi muita vertailussa mukana olleita sijoitusluokkia huonomman alkujakson (1983–1992) takia (kuva 2, taulukot 1 ja 2). Lamaan päättyneellä alkujaksolla metsänomistuksen reaalituotto (–1,6 %) jäi 3–14 prosenttiyksikköä huonommaksi kuin muilla sijoitusvaihtoehdoilla, mutta oli toisella jaksolla samaa suuruusluokkaa (6–9 %) kuin muilla keski- ja matalariskisillä sijoitusluokilla. Viimeisellä 10-vuotiskaudella metsänomistuksen sijoitusriski (6,5 %) oli vertailussa mukana olevista ryhmistä asuntosijoittamisen jälkeen toiseksi matalin.

Metsäkeskuksittaiset tuotot 3,5–6,0 prosenttia

Vuonna 2002 puutavaran kantohintojen nousun vaikutus aiheutti yli puolet 8 prosentin nimellisestä kokonaistuotosta (taulukko 3). Erot eri metsäkeskusten välillä olivat suuret; Rannikon metsäkeskuksessa tuotto jäi heikon hintakehityksen takia pariin prosenttiin, kun se neljässä metsäkeskuksessa nousi yli 10 prosentin. Runsaiden tukkipuuhakkuiden takia metsän arvo väheni kuuden metsäkeskuksen alueella. Vuonna 2002 yksityismetsien pystypuuston hakkuuarvo joulukuun kantohinnoilla arvioituna oli noin 38 miljardia euroa.

Vuonna 2003 puutavaran hintojen aleneminen pudotti nimellisen kokonaistuoton yli 2 prosenttia miinukselle, vaikka hakkuutuloista saatu tuotto nousi edellisvuodesta. Kokonaistuottojen vaihtelu eri metsäkeskusten välillä oli selvästi pienempää kuin edellisenä vuonna ja metsän arvon muutos oli edelleen negatiivinen kuudessa metsäkeskuksessa. Vuonna 2003 yksityismetsien pystypuuston hakkuuarvo joulukuun kantohinnoilla aleni noin 36 miljardiin euroon kantohintojen laskun takia. Vuoden 2003 tulokset ovat ennakkotietoja.

Metsäntutkimuslaitos, metsätilastollinen tietopalvelu , puh. 010 211 2139, fax 010 211 2104, email: etunimi.sukunimi@metla.fi
Metsätilastotiedotteeseen liittyvät tilastotaulukot saatavilla Metinfo Tilastopalvelusta (maksullinen).