Metla Metsätilastotiedote

Metsätilastotiedote 651, 3.12.2002

Metsä sijoituskohteena 1972–2001

Toimittajat: Markku Penttinen, Antrei Lausti

Metsänomistamisen tuotto sijoituksena hiipui vuonna 2001

Metsäntutkimuslaitoksen julkaisemassa uudessa tiedotteessa selvitetään metsänomistamisen tuottoa sijoituksena vuosina 1972–2001. Tuotto lasketaan tässä yhteydessä koko yksityismetsätaloudelle jaoteltuna hakkuiden, puutavaran hintojen ja metsän arvon muutosten sekä metsänhoitokustannusten osuuksiin. Vuoden 2001 tulokset esitetään metsäkeskuksittain. Metsänomistamisen tuottoa ja riskiä verrataan muihin sijoituskohteisiin, kuten asuntoihin, liikekiinteistöihin (toimistoihin), osakkeisiin, joukkovelkakirjalainoihin ja valtion obligaatioihin.

Metsänomistamisen tuoton ja sen osatekijöiden vaihtelu 1972–2001

Metlassa on tutkittu metsäsijoittamisen toimialakohtaista tuottoa ja riskiä vuosina 1972–2001. Laskelmat perustuvat yksityismetsien metsävaratietoihin sekä puukauppa- ja metsänhoitotilastoihin. Metsäomaisuuden pääoma-arvona käytetään yksityismetsien puustotietojen ja pystykauppojen kantohintojen perusteella laskettua hakkuuarvoa. Näin saatava omaisuuden arvottaminen antaa sijoitustuoton alarajan. Kun hakkuuarvoihin tehdään 15 prosentin vähennys, saadaan sijoitustuoton korjattu arvo. Vähennys tehdään, koska metsänarvotutkimusten mukaan toteutuneisiin kantohintoihin perustuva hakkuuarvo yliarvioi metsäkiinteistön markkina-arvoa 15–20 prosenttia (Hannelius 2000). Puuston määrän muutos lasketaan hakkuumäärän ja keskimääräisen nettokasvun perusteella. Tulokset lasketaan ennen hallinto- ja ulkopuolisen pääoman kuluja ja veroja.

Metsänomistaminen antoi vuosina 1972–2001 keskimäärin 2,8 %:n reaalituoton kantohinta-, kustannus- ja puustotietojen perusteella. Jos hakkuulaskelmia korjataan 15 %:n vähennyksellä, sijoitustuoton korjatuksi arvoksi saadaan 3,3 % (ks. laatuseloste). Metsä on tarjonnut paremman tuoton kuin valtion obligaatiot, mutta jäänyt selvästi jälkeen muun muassa osakesijoittamisesta. Metsäsijoittaminen on tuotto- ja riskiluokaltaan keskitasoa kuten kiinteistösijoittaminen yleensäkin (taulukko 1).

Muissa sijoituskohdeluokissa ei sovelleta mitään omaisuusarvon korjausta. Metsäomistamisen sijoitustuotto syntyy metsänhoito- ja perusparannustöiden kustannuksilla vähennetyistä hakkuutuloista, puuston määrän ja laadun muutoksesta johtuvasta puustopääoman arvon muutoksista sekä kantohintojen muutoksesta. Jotta metsänomistamista voidaan vertailla muihin sijoituskohdeluokkiin, tarkastellaan jatkossa ainoastaan metsänomistamisen korjaamatonta sijoitustuottoa. Sijoituksen nimellistuotto saadaan, mikäli inflaatio jätetään ottamatta huomioon.

Vuosina 1972–2001 metsänomistamisen korjaamaton keskimääräinen nimellistuotto oli 8,9 %. Se jakautui komponentteihin seuraavasti: hakkuut 3,1 %, kantohintojen muutos 5,1 %, metsän arvon muutos 1,1 % ja metsänhoitokustannukset –0,4 %. Kantohintojen muutos on jäänyt hieman keskimääräisen inflaation (6,1 %) alapuolelle.

Kantohintojen vaihtelusta puhdistettu hakkuiden ja metsän arvon muutoksen summa on vuodesta toiseen melko vakio (kuva 1). Viime vuosina hakkuiden osuus on noussut ja puuston arvon kasvu on vastaavasti hiipunut. Kantohintojen muutoksen vaikutus on ollut suurimmillaan lähes 39 prosenttia (1973) ja alimmillaan –24 prosenttia (1991)

Metsänomistamisen tuoton suhdannehuiput ja -pohjat ovat seuranneet metsäteollisuusosakkeiden tuottoa noin vuoden viiveellä (kuva 2). Lama 1990–luvun alussa näkyy selvänä tuoton laskuna, joka laskennallisen metsäomaisuuden kohdalla johtui kantohintojen rajusta putoamisesta. Metsän ja asuntojen tuottokehitys on yllättävän samanlaista (kuva 2).

Metsänomistamisen tuotot ja niiden osatekijät metsäkeskuksittain vuonna 2001

Vuonna 2001 osakemarkkinoilta saatu sijoitustuotto oli keskimäärin –37 %. Metsänomistamisen sijoitustuotto oli samaan aikaan selvästi osakkeiden tuottoa parempi. Metsäomistamisen sijoitustuotto jäi kuitenkin metsäomaisuuden laskennallisen arvon hienoisesta alenemisesta johtuen lievästi negatiiviseksi (taulukko 3).

Metsänomistamisen sijoitustuotto oli vuonna 2001 korkein Rannikon metsäkeskuksen eteläpuoliskolla, mutta sielläkin reaalituotto jäi hieman negatiiviseksi, ja matalin Hämeen-Uudenmaan metsäkeskuksessa. Erot eri metsäkeskusten keskiarvotuotoissa olivat kuitenkin melko pieniä, sillä niissä metsäkeskuksissa, joissa hakkuutulot ja puuston kasvu ovat korkeat myös puustopääomat ovat korkeat ja päinvastoin (taulukko 3).

Kuvat 1 ja 2

Metsäntutkimuslaitos, metsätilastollinen tietopalvelu , puh. (09) 857 051, fax (09) 8570 5717, email: etunimi.sukunimi@metla.fi
Metsätilastotiedotteeseen liittyvät tilastotaulukot ovat saatavilla Metinfo Tilastopalvelusta (maksullinen).

Metla Metsätilastotiedotteet: http://www.metla.fi/tiedotteet/metsatilastotiedotteet/
Tiedotteet: http://www.metla.fi/tiedotteet/