Yksityismetsätalouden kannattavuusaineistot jakaantuvat kahteen pääluokkaan:
· alueittaisiin tilastoaineistoihin (lähteet: Tilastokeskus, Metla ja Mkk Tapio) sekä
· tilakohtaiseen aineistoon (lähde: Tilastokeskus, Maatilatalouden yritys- ja tulotilasto MYTT).
Aluejaon perusteena on metsäkeskukset. Suuraluejako Länsi-, Itä- ja Pohjois-Suomeen on esitetty laatuselosteessa kuvassa 6.
Bruttotulot (bruttokantorahatulot)
Bruttokantorahatulot olivat vuonna 2000 keskimäärin 123 €/ha. Nousua edellisvuodesta oli 2,6 prosenttia. Tulot nousivat Pohjois-Suomessa hieman enemmän (+3 %) kuin Etelä-Suomessa. Itä-Suomessa tulot olivat selvästi korkeimmat (178 €/ha) ja Pohjois-Suomessa alimmat (44 €/ha).
Vuonna 2001 tulot laskivat 110 €/ha:lta. Selvintä pudotus oli Länsi-Suomessa (-13 %) ja pienintä Pohjois-Suomessa (-2 %).
Kustannukset
Yksityismetsätalouden bruttokustannukset nousivat vuonna 2000 reaalisesti yhdellä prosentilla ja olivat 20 €/ha. Nousun aiheutui metsän uudistamiskustannusten lisääntymisestä (+12 %), joka on seurausta aikaisempien vuosien runsaista päätehakkuista.
Vuonna 2001 kokonaiskustannusten lievä nousu jatkui (+0,8 €/ha). Nousua aiheutui etenkin siitä, että nuorten metsien hoitokampanja lähti kunnolla käyntiin. Samalla tukien käyttö nousi 4,3 €/ha:lta (+19 %).
Nettotulot
Yksityismetsätalouden nettotulos oli vuonna 2000 ennen veroja keskimäärin 106 €/ha (+3 %). Pohjois-Suomessa nettotulot olivat 35 (+3,7 %), Itä-Suomessa 157 ja Länsi-Suomessa 131 €/ha. Vuonna 2001 tulot putosivat 94 €/ha:lta (-12 %), vähiten Pohjois-Suomessa (-4 %).
Yhteenvetolaskelmat
Kuvassa 1 ja on esitetty alueittaisten tietojen perusteella tehdyn yksityismetsätalouden katelaskelmat vuosille 2000 ja 2001. Kuva perustuu taulukoiden 1ja 2 tietoihin.
Vuosi 2002
Vuodesta 2002 näyttää tulevan hieman parempi kuin vuodesta 2001. Hakkuiden arvioidaan lisääntyvän pari prosenttia ja tulojen 3 (tarkemmin Metsäsektorin suhdannekatsaus 2002-2003).
Bruttotulot (puunmyyntitulot, korvaukset ja omaan käyttöön otettu puutavara)
Puun myyntituloverotuksen valinneilla maatilametsänomistajilla metsätalouden bruttotulot olivat 122 €/ha vuonna 2000. Varsinkin isot tilat hakkasivat edellistä vuotta vähemmän ja niillä tulot putosivat 13 prosenttia, kun taas alle 20 hehtaarin tiloilla tulot nousivat 15 prosenttia ja olivat 155 €/ha. Suuralueittain tulot laskivat Länsi-Suomessa (128 €/ha, -7 %), mutta nousivat Itä-Suomessa (143 €/ha, +2 %) ja Pohjois-Suomessa (38 € ha, +5 %). Pohjois-Suomen hyvä tulos perustui tilakokoluokassa 20–49,9 hehtaaria tapahtuneeseen 90 prosentin tulojen lisääntymiseen.
Pystykauppatulojen osuus kaikista tuloista kasvoi selvästi ja oli 77 prosenttia (+3 %-yks.), ja hankintakauppatulojen osuus kokonaistuloista vastaavasti aleni 21 prosenttiin. Hankintatulojen osuus oli vielä 1990-luvun puolivälissä MYTT -tiloilla noin kolmasosa. Pohjois-Suomessa hankintakauppatulojen osuus kokonaistuloista putosi 22 prosenttiin (-12 %-yks.); muualla maassa pudotus oli 2–3 prosenttiyksikköä. Hankintahakkuiden merkitys on muutenkin ollut vähenemässä: 1990-luvun puolivälissä neljäsosa yksityismetsien puusta tuli hankintahakkuista, vuonna 2000 vain 16 prosenttia (Metsätilastollinen vuosikirja 2001).
Menot
Vuosimenoihin ja poistoihin perustuvat vähennykset olivat keskimäärin 25 €/ha, missä oli 8 prosentin pudotus edelliseen vuoteen verrattuna.
Tilakokoluokittain hehtaarikohtaiset menot olivat korkeimmat alle 20 hehtaarin tiloilla (30 €/ha, +5 %). Muissa tilakokoluokissa menot olivat lähellä keskiarvoa. Selvimmin merkittävistä menoeristä putosivat palkkausmenot etenkin isoilla tiloilla (-43%). Vuosimenojen ”muiden menojen” osuus kokonaismenoista kasvoi 77 prosenttiin ja palkkauksen aleni 7 prosenttiin (- 2 %-yks.). Pääomatuloverotuksen vähennykset sisältävät hankintamyyntien puunkorjuukustannuksia, joiden arvioitu osuus menoista on suuruusluokaltaan neljäsosa.
Nettotulot puun myyntituloverotuksessa
Vuonna 2000 maataloutta harjoittavien metsänomistajien puhdas pääomatulo oli 97 €/ha (-3 %). Tulot laskivat molemmissa yli 50 hehtaarin tilakokoluokissa ja nousivat pienemmillä tiloilla. Pohjois-Suomessa puhdas pääomatulo nousi 27 €/ha:lta (+15 %).
Investoinnit
Puun myyntituloverotuksessa ilmoitetut investoinnit metsätalouden käyttöomaisuuteen (koneet, rakennukset, ojat ja tiet) olivat 3,8 €/ha eli nousua oli 11 prosenttia. Koneinvestoinnit lisääntyivät ja niiden osuus kokonaisinvestoinneista nousi 76 prosenttiin (+3 %-yks.).
Puukaupat
Vuonna 2000 puukauppatuloja oli saanut selvästi yli puolet (56 %, +1 %-yks.) puunmyyntituloverotuksen valinneista MYTT -tiloista. Puunmyyntitulot niitä saaneilla tiloilla olivat keskimäärin 12 300 euroa (-10 %). Keskimääräisten puukauppatulojen lasku johtui isojen tilojen edellisvuotta pienemmästä puukauppa-aktiivisuudesta. Pystykauppatuloja saaneita tiloja (34 %) oli hieman enemmän kuin hankintakauppatuloja saaneita tiloja (33 %.). Pystykauppatuloja saatiin keskimäärin 17 000 (-6 %) ja hankintakauppatuloja 5 800 (-24 %) euroa puukauppatuloja saanutta tilaa kohti.
Yhteenvetolaskelmat
MYTT-aineiston puun myyntituloverotuksen piirissä olevien tilojen tiedoilla on tehty kaksi laskelmaa. Kuvassa 2 on esitetty metsätalouden verotuksen puhtaan pääomatulon laskennan mukaiset tulokset. Kuvassa 3 esitetyt tulokset vastaavat kassavirtalaskelmaa, jossa huomioon otetaan vain tarkastelujakson aikana syntyvät tulot ja menot. Lisäksi tuloista on otettu erilleen oman puunkorjuutyön arvo. Suurimmat erot kassavirta- ja verotuslaskelman välillä syntyvät metsävähennyksestä sekä varausten ja poistojen avulla tehtävästä tulojen ja menojen jaksotuksesta. Kuvat perustuvat taulukon 4 tietoihin.
MYTT-aineistossa myyntituloverotustietoihin perustuvat bruttotulot (€/ha) olivat Länsi-Suomessa 17 %, Itä-Suomessa 25 % ja Pohjois-Suomessa 14 % pienemmät kuin kaikki yksityismetsänomistajat kattavan alueittaisen aineiston bruttokantorahatulot. Koko maassa MYTT-aineistolla lasketut tulot olivat yhtä suuret kuin alueittaisella aineistolla lasketut, sillä maatalouden tarpeita varten kerätyssä MYTT-aineistossa eivät matalatuottoiset pohjoisen alueet vaikuta yhtä paljon keskiarvoon kuin kaikki metsänomistajat kattavissa alueellisissa tilastoissa.
Tuloerot ovat odotettavia, sillä puunmyyntituloverotukseen siirtyminen oli sitä edullisempaa, mitä vähemmän aikoi hakata vuoteen 2006 kestävän metsäverotuksen siirtymäkauden aikana. Ilman eroa puunmyyntikäyttäytymisessä tulisi metsätalouden pääomatulojen olla korkeammat kuin vastaavassa tilanteessa saadut bruttokantorahatulot, sillä pääomatuloihin sisältyy hankintaleimikoiden puunkorjuukustannukset metsänomistajan oman työn arvoa lukuun ottamatta. Myös tulopohjassa ja vähennyksissä on eroja (ks. laatuseloste).
Menot
Alueittaisten tilastoaineistojen aineistojen ja verotustietojen perusteella lasketut menot eivät ole vertailukelpoisia (ks. laatuseloste).
Nettokatorahatulot ja puhdas pääomatulo
MYTT-aineiston perusteella laskettu puhdas pääomatulo (€/ha) oli vuonna 2000 Länsi-, Itä- ja Pohjois-Suomessa kolme neljäsosaa alueittaisilla aineistoilla lasketuista nettotuloista. Vuosina 1994-2000 MYTT-aineiston myyntituloverotiedoilla laskettu nettotulo on ollut Länsi-Suomessa 77 ja Itä- sekä Pohjois-Suomessa 72 prosenttia alueittaisilla aineistoilla lasketusta nettotuloksesta (kuva 5).
Vähennykset olivat pinta-alaverotuksen valinneilla keskimäärin 33 €/ha eli 22 % suuremmat kuin myyntituloverotuksen valinneilla, vaikka heillä vähennyksiin ei sisälly puunkorjuukustannuksia.
Pinta-alaverotukseen jääneiden maatilametsänomistajien verorasitus olisi huomattavasti korkeampi, mikäli he olisivat siirtyneet puunmyyntituloverotukseen. Keskimääräisestä puunmyyntiverotustulosta (97 €/ha) maksetaan pääomatuloveroa 28 €/ha, mitä vastaava tuloveroprosentti pinta-alaverotuksessa (tulo 48 €/ha) olisi 59.
HUOM! Kaikki Metlan puhelinnumerot ovat muuttuneet
v. 2003.
Metlan valtakunnallisen vaihteen numero on 010 2111. |
Metsäntutkimuslaitos, metsätilastollinen
tietopalvelu , puh. (09) 857 051, fax (09) 8570 5717, email: etunimi.sukunimi@metla.fi
Metsätilastotiedotteeseen liittyvät tilastotaulukot ovat saatavilla Metinfo
Tilastopalvelusta (maksullinen).