Merkittävimmät puupolttoainelajit olivat puun kuori ja erilaiset purut (pääasiassa sahanpuru ja kutterinlastu), jotka yhdessä kattoivat lähes 80 prosenttia kokonaiskäytöstä (kuva 1). Kuorta käytettiin yhteensä 7 miljoonaa kiintokuutiometriä (13 TWh) eli yli puolet kaikista puupolttoaineista. Erilaisten purujen käyttö oli hieman yli 2 miljoonaa kiintokuutiometriä (5 TWh). Puruja polttavia laitoksia oli myös lukumääräisesti eniten, noin 260. Perinteisesti lähes kaikki metsäteollisuudessa syntyvä kuori poltetaan, mutta osa puruista ja miltei kaikki teollisuuden puutähdehake käytetään massa- ja levyteollisuuden raaka-aineena.
Kolmanneksi suurin luokka "Erittelemätön puupolttoaine" kattoi 9 prosenttia puuhun perustuvasta energiantuotannosta. Luokka koostuu erilaisista puupolttoainesekoituksista (raaka-aineena teollisuuden puutähdehake, kuori, sahanpuru ja kutterinlastu eri suhteissa), joita käyttäjät eivät pystyneet erikseen jaottelemaan. Metsähakkeen osuus puupolttoaineista oli 7 prosenttia. Metsäteollisuuden sivutuotteista valmistettuja pellettejä ja brikettejä käytettiin noin 21 000 tonnia.
Puupolttoainetta käytettiin eniten KaakkoisSuomen metsäkeskuksen alueella, kaikkiaan 21 prosenttia kokonaiskäytöstä (taulukko 2). Kaakkois-Suomessa poltettiin lähes kolmannes kaikesta kuoresta. Seuraavaksi suurinta käyttö oli Keski-Suomessa (10 %) ja Lounais-Suomessa (9 %). Näiden metsäkeskusten alueella on runsaasti metsäteollisuutta, mistä johtuen myös teollisuuden raakapuun käyttö on alueilla suurinta (Metsätilastollinen vuosikirja 2000).
Tilasto ei kata pientalojen (omakotitalot, maatilat, vapaa-ajan asunnot jne.) käyttämää polttopuuta eikä puunjalostusteollisuuden energiantuotantoonsa käyttämiä jäteliemiä (mm. mustalipeä). Viimeisimmän, lämmityskauteen 1992/93 kohdistuneen selvityksen mukaan (Salakari & Peltola 1995) pientaloissa poltettiin puuta kaikkiaan 5,6 miljoonaa kiintokuutiometriä vuodessa. Metsäteollisuuden jäteliemien käyttö oli vuonna 2000 noin 40 TWh (Energiaennakko 2000).
Metsähakkeen jakautuminen eri raaka-ainelähteisiin on esitetty taulukossa 4. Hakkuutähteen eli hakkuualalta korjattujen oksien ja latvusten osuus metsähakkeen raaka-aineesta oli lähes puolet (48 %). Seuraavaksi eniten (26 %) käytettiin lähinnä taimikonhoidossa ja nuoren metsän harvennuksessa syntyvää karsimatonta kokopuuta. Erittelemättömän raaka-aineen osuus oli 11 prosenttia, sillä käyttäjät eivät kaikissa tapauksissa pystyneet ilmoittamaan millaista puuta oli haketettu.
Eniten metsähaketta käytettiin Keski-Suomen (17 %), Pirkanmaan (13 %) ja Etelä-Savon (11 %) metsäkeskuksien alueella (taulukko 2). Ahvenanmaalla metsähaketta ei käytetty lainkaan.
Kerätty hinta-aineisto oli määräaineistoon verrattuna suppea. Puupolttoaineiden käyttäjät eivät aina ilmoittaneet hintatietoja, koska kauppasopimuksissa oli sovittu hintojen salassapidosta. Lisäksi puutähdehakkeelle, purulle ja kuorelle ei usein saatu kelvollista hintaa, koska puupolttoaine syntyi oman teollisuusprosessin sivutuotteena, jota ei hinnoiteltu tai jolle määriteltiin vain yrityksen sisäinen, kirjanpidollinen hinta. Edellä esitetyt syyt aiheuttavat hintatilastoon edustavuusongelman ja hintoihin on syytä suhtautua varauksella.
Metsäntutkimuslaitos, metsätilastollinen tietopalvelu , puh. (09) 857 051, fax (09) 8570 5717, email: etunimi.sukunimi@metla.fi
Metsätilastotiedotteet: http://www.metla.fi/tiedotteet/metsatilastotiedotteet/