Metla Metsätilastotiedote

Metsätilastotiedote 574, 4.5.2001

Puupolttoaineen käyttö energiantuotannossa vuonna 2000

Toimittaja: Esa Ylitalo

Metsähakkeen energiakäyttö rajussa nousussa – kuorta palaa kattiloissa eniten

Metsäntutkimuslaitoksen julkaisemassa uudessa tilastossa selvitetään, paljonko kiinteää puupolttoainetta Suomessa vuosittain käytetään energiantuotantoon. Tilasto kattaa lämpö- ja voimalaitoksissa sekä metsäteollisuudessa energiantuotantoon käytetyn metsä- ja puutähdehakkeen, purun, kuoren sekä muun kiinteän puupolttoaineen. Määrätietojen lisäksi selvitetään myös puupolttoaineiden ostohinnat.

Puupolttoaineen kokonaiskäyttö

Vuonna 2000 energiantuotantoon käytettiin kiinteää puupolttoainetta kaikkiaan noin 12 miljoonaa kiintokuutiometriä (taulukko 1). Käytetyn puupolttoaineen energiasisältö oli lähes 23 terawattituntia (TWh) eli noin 6 % Suomen vuoden 2000 eri energialähteiden kokonaiskulutuksesta (vrt. Energiaennakko 2000).

Merkittävimmät puupolttoainelajit olivat puun kuori ja erilaiset purut (pääasiassa sahanpuru ja kutterinlastu), jotka yhdessä kattoivat lähes 80 prosenttia kokonaiskäytöstä (kuva 1). Kuorta käytettiin yhteensä 7 miljoonaa kiintokuutiometriä (13 TWh) eli yli puolet kaikista puupolttoaineista. Erilaisten purujen käyttö oli hieman yli 2 miljoonaa kiintokuutiometriä (5 TWh). Puruja polttavia laitoksia oli myös lukumääräisesti eniten, noin 260. Perinteisesti lähes kaikki metsäteollisuudessa syntyvä kuori poltetaan, mutta osa puruista ja miltei kaikki teollisuuden puutähdehake käytetään massa- ja levyteollisuuden raaka-aineena.

Kolmanneksi suurin luokka "Erittelemätön puupolttoaine" kattoi 9 prosenttia  puuhun perustuvasta energiantuotannosta. Luokka koostuu erilaisista puupolttoainesekoituksista (raaka-aineena teollisuuden puutähdehake, kuori, sahanpuru ja kutterinlastu eri suhteissa), joita käyttäjät eivät pystyneet erikseen jaottelemaan. Metsähakkeen osuus puupolttoaineista oli 7 prosenttia. Metsäteollisuuden sivutuotteista valmistettuja pellettejä ja brikettejä käytettiin noin 21 000 tonnia.

Puupolttoainetta käytettiin eniten KaakkoisSuomen metsäkeskuksen alueella, kaikkiaan 21 prosenttia kokonaiskäytöstä (taulukko 2). Kaakkois-Suomessa poltettiin lähes kolmannes kaikesta kuoresta. Seuraavaksi suurinta käyttö oli Keski-Suomessa (10 %) ja Lounais-Suomessa (9 %). Näiden metsäkeskusten alueella on runsaasti metsäteollisuutta, mistä johtuen myös teollisuuden raakapuun käyttö on alueilla suurinta (Metsätilastollinen vuosikirja 2000).

Tilasto ei kata pientalojen (omakotitalot, maatilat, vapaa-ajan asunnot jne.) käyttämää polttopuuta eikä puunjalostusteollisuuden energiantuotantoonsa käyttämiä jäteliemiä (mm. mustalipeä). Viimeisimmän, lämmityskauteen 1992/93 kohdistuneen selvityksen mukaan (Salakari & Peltola 1995) pientaloissa poltettiin puuta kaikkiaan 5,6 miljoonaa kiintokuutiometriä vuodessa. Metsäteollisuuden jäteliemien käyttö oli vuonna 2000 noin 40 TWh (Energiaennakko 2000).

Metsähakkeen käyttö

Vuonna 2000 metsähaketta käytettiin energiantuotantoon kaikkiaan 0,932 miljoonaa kiintokuutiometriä (taulukko 3 ja kuva 2), mikä vastaa energiasisällöltään noin 160 000 öljytonnia. Tilasto kattaa vain kotimaista alkuperää olevan metsähakkeen. Metsähaketta käyttäviä laitoksia oli 250, joissa kului 0,790 miljoonaa kiintokuutiometriä eli 85 prosenttia metsähakkeesta. Loppu käytettiin pientalojen lämmitykseen, Työtehoseura ry:n arvion mukaan kaikkiaan 0,142 miljoonaa kiintokuutiometriä. Vuoteen 1999 verrattuna (Hakkila ym. 2001) metsähakkeen kokonaiskäyttö kasvoi kaikkiaan 25 prosenttia. Hallituksen vuonna 1998 käynnistämän Kansallisen metsäohjelman tavoitteena on nostaa energiapuun käyttö 5 miljoonaan kuutiometriin vuoteen 2010 mennessä.

Metsähakkeen jakautuminen eri raaka-ainelähteisiin on esitetty taulukossa 4. Hakkuutähteen eli hakkuualalta korjattujen oksien ja latvusten osuus metsähakkeen raaka-aineesta oli lähes puolet (48 %). Seuraavaksi eniten (26 %) käytettiin lähinnä taimikonhoidossa ja nuoren metsän harvennuksessa syntyvää karsimatonta kokopuuta. Erittelemättömän raaka-aineen osuus oli 11 prosenttia, sillä käyttäjät eivät kaikissa tapauksissa pystyneet ilmoittamaan millaista puuta oli haketettu.

Eniten metsähaketta käytettiin Keski-Suomen (17 %), Pirkanmaan (13 %) ja Etelä-Savon (11 %) metsäkeskuksien alueella (taulukko 2). Ahvenanmaalla metsähaketta ei käytetty lainkaan.

Puupolttoaineiden hinnat

Puupolttoaineiden keskihinnat on esitetty taulukossa 5. Metsähake maksoi vuonna 2000 ilman arvonlisäveroa käyttöpaikalle tuotuna 39 mk/i-m³ (51 mk/MWh). Teollisuuden puutähdehakkeesta maksettiin 33 mk/i-m³ (40 mk/MWh) ja puruista 24 mk/i-m³ (39 mk/MWh). Hinnaltaan edullisinta oli puun kuori, 22 mk/i-m³ (35 mk/MWh). Kierrätyspuulle, pelleteille ja briketeille, muulle ja erittelemättömälle puupolttoaineelle ei hintoja laskettu riittämättömän havaintomäärän vuoksi.

Kerätty hinta-aineisto oli määräaineistoon verrattuna suppea. Puupolttoaineiden käyttäjät eivät aina ilmoittaneet hintatietoja, koska kauppasopimuksissa oli sovittu hintojen salassapidosta. Lisäksi puutähdehakkeelle, purulle ja kuorelle ei usein saatu kelvollista hintaa, koska puupolttoaine syntyi oman teollisuusprosessin sivutuotteena, jota ei hinnoiteltu tai jolle määriteltiin vain yrityksen sisäinen, kirjanpidollinen hinta. Edellä esitetyt syyt aiheuttavat hintatilastoon edustavuusongelman ja hintoihin on syytä suhtautua varauksella.

Kuvat 1 ja 2

Metsäntutkimuslaitos, metsätilastollinen tietopalvelu , puh. (09) 857 051, fax (09) 8570 5717, email: etunimi.sukunimi@metla.fi

Metsätilastotiedotteeseen liittyvät tilastotaulukot saatavilla Metinfo tilastopalvelusta (maksullinen).
Metla Metsätilastotiedotteet: http://www.metla.fi/tiedotteet/metsatilastotiedotteet/
Tiedotteet: http://www.metla.fi/tiedotteet/