Yksityismetsätalouden kannattavuusaineistot 1999

1999 oli vauhdikas vuosi yksityismetsätaloudessa – nettotulos 595 mk hehtaarilta

Johdanto

Luja vauhti yksityismetsätaloudessa jatkui vuonna 1999, vaikka bruttokantorahatulot (9,2 miljardia mk) putosivat pääasiassa hakkuumäärän pienenemisen takia hieman edellisvuodesta. Yksityismetsien hoitoon ja perusparannukseen käytettiin yli miljardi markkaa (+2 %), josta valtion myöntämää tukea oli 271 miljoonaa markkaa (-10 %). (Metsätilastollinen vuosikirja 2000).
Yksityismetsätalouden kannattavuusaineistot jakaantuvat kahteen pääluokkaan:
· alueittaisiin tilastoaineistoihin ja
· tilakohtaiseen aineistoon.
Alueellisissa tilastoaineistoissa tuloina käytetään Tilastokeskuksen määrittämiä bruttokantorahatuloja ja kustannuksina pääosin Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion Metsäntutkimuslaitokselle toimittamia metsäkeskuksittaisia tietoja.
Tilakohtaisena aineistona käytetään Tilastokeskuksen keräämää veroilmoitustietoihin perustuvaa Maatilatalouden yritys- ja tulotilastoa (MYTT). Aineistosta käsitellään erikseen puunmyyntituloverotuksen valinneet ja pinta-alaverotukseen jääneet tilat.
Aluejaon perusteena on metsäkeskukset. Suuraluejako Länsi-, Itä- ja Pohjois-Suomeen on esitetty laatuselosteessa kuvassa 5.

Alueittaiset tilastoaineistot

Alueittaisilla tilastoaineistoilla tehty katelaskelma metsäkeskuksittain on esitetty taulukossa 1.

Bruttotulot (bruttokantorahatulot)

Alueittaisten tilastoaineistojen mukaan 1999 olivat yksityismetsien bruttokantorahatulot 687 markkaa hehtaarilta (-2 %). Tulojen alenemisessa ei ollut juurikaan suuralueittaisia eroja.

Kustannukset

Yksityismetsätalouden bruttokustannukset olivat keskimäärin 112 mk/ha (+1 %). Lisääntyneet kustannukset johtuivat edellisvuotta vilkkaammasta nuorten metsien kunnostuksesta (+39 %), ojituksesta (+40 %) sekä metsänhoitomaksujen noususta (+17 %). Kustannukset nousivat Länsi-Suomessa (+5 %), kun taas muualla ne laskivat. Tuet olivat keskimäärin 20,5 mk/ha (-9 %), selvintä pudotus oli Pohjois-Suomessa (-18 %).

Nettotulot

Yksityismetsätalouden nettotulos oli keskimäärin 595 markkaa hehtaarilta (­3 %). Itä-Suomessa nettotulot olivat noin 880, Länsi-Suomessa 730 ja Pohjois-Suomessa vajaat 200 mk/ha.

Yhteenvetolaskelmat

Kuvassa 1 on esitetty alueittaisten tietojen perusteella tehdyn yksityismetsätalouden katelaskelman tulokset vuodelle 1999. Kuva perustuu taulukon 1 tietoihin.

Ennakkotietoja vuodelta 2000

Vuonna 2000 yksityismetsien markkinahakkuut olivat ennätykselliset 50 miljoonaa kuutiometriä. Kuusitukin kantohinnat nousivat selvästi, mutta muilla puutavaralajeilla ne pysyvät reaalisesti samalla tasolla kuin edellisenä vuonna tai jopa laskivat. Runsaiden hakkuiden ja kohtalaisen hintatason takia yksityismetsätalouden bruttokantorahatulot nousivat uuteen ennätykseen, yli 10 miljardiin markkaan. Kustannusten noususta huolimatta nettokantorahatulot olivat vuonna 2000 selvästi korkeammat kuin 1999.

Tilakohtainen aineisto

Yhteenveto maatilatalouden yritys- ja tulotilaston (MYTT) taustatekijöistä metsätalouden osalta on esitetty taulukossa 2.

Myyntituloverotuksen valinneet

Yhteenveto puunmyyntituloverotustietojen perusteella lasketuista tuloksista koko maassa ja suuralueittain on esitetty taulukossa 3. Laskelma noudattaa metsätalouden pääomatuloverotuksen kaavaa.

Bruttotulot (puunmyyntitulot, korvaukset ja omaan käyttöön otettu puutavara)

Metsätulot nousivat selvästi puun myyntituloverotuksen valinneilla maatilametsänomistajilla. Maatilatalouden yritys- ja tulotilastossa (MYTT) bruttotulot olivat vuonna 1999 keskimäärin vajaat 820 markkaa hehtaarilla (+16 %). Varsinkin yli 100 hehtaarin tiloilla tulot nousivat selvästi (873 mk/ha, +28 %), mutta alle 20 hehtaarin tiloilla hehtaarikohtaiset tulot putosivat (856 mk/ha, -14 %). Alueittain tulot nousivat eniten Länsi-Suomessa (+21 %); Pohjois-Suomessa tulot alenivat neljänneksen (-27 %).
Pystykauppatulojen osuus kaikista tuloista kasvoi edelleen hiukan (74 %, +1 %-yks.) ja hankintakauppatulojen osuus kokonaistuloista vastaavasti aleni (24 %, -1 %-yks.). Pohjois-Suomessa hankintakauppatulojen osuus kokonaistuloista oli 34 %, Länsi-Suomessa 26 % ja Itä-Suomessa 19 %. Hankintakauppatuloihin sisältyy verotuksessa myöhemmin vähennettäviä korjuukustannuksia, joten hankintakauppatulojen osuus tulee pääomatulojen perusteella yliarvioiduksi verrattuna perinteiseen kantorahatulovertailuun (ks. laatuseloste).

Menot

Myyntituloverotuksessa vuosimenoihin ja poistoihin perustuvia vähennyksiä tehtiin selvästi enemmän kuin edellisenä vuonna (157 mk/ha, +21 %). Länsi-Suomessa menot nousivat lähes 50 mk/ha (+40 %). Hakkuiden lisääntyminen selittänee pääosan kustannusten noususta.
Tilakokoluokittain menot olivat korkeimmat yli 100 hehtaarin tiloilla (169 mk/ha, +25 %) ja pienimmät 20–49,9 hehtaarin tiloilla (141 mk/ha, +14 %). Isoilla tiloilla nousivat etenkin palkkausmenot (15 mk/ha, +25 %) ja "Muut menot" (119 mk/ha, +28 %), joihin sisältyy mm. hankintahakkuiden korjuupalvelun kustannukset.
Vuosimenojen "muiden menojen" osuus kokonaismenoista kasvoi edelleen (76 %, +2 %-yks.). Poistojen ja palkkausmenojen osuus oli keskimäärin 9 prosenttia. Pääomatuloverotuksen vähennykset sisältävät hankintamyyntien puunkorjuukustannuksia, joiden arvioitu osuus menoista on suuruusluokaltaan kolmasosasta puoleen. Hankintahakkuiden puunkorjuukustannukset selittävät osan Länsi- ja Itä-Suomen kustannuserosta.

Nettotulot puun myyntituloverotuksessa

Puun myyntituloverotuksessa olevien maataloutta harjoittavien metsänomistajien puhdas pääomatulo oli vuonna 1999 lähes 600 mk/ha (+14 %). Suurimmassa kokoluokassa tulot nousivat eniten (+27 %) ja laskua oli vain pienimmillä tiloilla (-18 %). Pohjois-Suomessa puhdas pääomatulo laski (-37 %) ja muualla nousi.

Investoinnit

Puun myyntituloverotuksessa ilmoitetut investoinnit metsätalouden käyttöomaisuuteen (koneet, rakennukset, ojat ja tiet) olivat 20 mk/ha (-10 %). Vaikka investoinnit koneisiin pienenivät, oli niiden osuus kokonaisinvestoinneista edelleen selvästi suurin (73 %, +1 %-yks.).

Puukaupat

Vuonna 1999 puukauppatuloja oli saanut selvästi yli puolet (55 %, -2 %yks.) puunmyyntituloverotuksen valinneista MYTT-tiloista. Puunmyyntitulot niitä saaneilla tiloilla olivat keskimäärin 81 500 markkaa (+19 %), eli puukauppojen koko oli kasvanut isojen tilojen puunmyyntiaktiivisuuden lisääntyessä selvästi. Pystykauppatuloja saaneita tiloja (33 %) oli jo enemmän kuin hankintakauppatuloja saaneita tiloja (32 %, -3 %-yks.). Pystykauppatuloja saatiin keskimäärin 101 000 (+23 %) ja hankintakauppatuloja 34 600 (+38 %) markkaa puukauppatuloja saanutta tilaa kohti.

Yhteenvetolaskelmat

MYTT-aineiston puun myyntituloverotuksen piirissä olevien tilojen tiedoilla on tehty kaksi laskelmaa. Kuvassa 2 on esitetty metsätalouden verotuksen puhtaan pääomatulon laskennan mukaiset tulokset. Kuvassa 3 esitetyt tulokset vastaavat kassavirtalaskelmaa, jossa huomioon otetaan vain tarkastelujakson aikana syntyvät tulot ja menot. Lisäksi tuloista on otettu erilleen oman puunkorjuutyön arvo. Suurimmat erot kassavirta- ja verotuslaskelman välillä syntyvät metsävähennyksestä sekä varausten ja poistojen avulla tehtävästä tulojen ja menojen jaksotuksesta. Kuvat perustuvat taulukon 3 tietoihin.

Pinta-alaverotuksen valinneet

MYTT-aineiston pinta-alaverotuksen valinneilla tiloilla laskennallinen bruttotulo oli 476 mk/ha (+7,2 %) (kuva 4). Vähennykset olivat keskimäärin 177 mk/ha. Keskimääräisvähennyksen osuus kaikista vähennyksistä aleni edelleen (16 %, -2 %-yks.) ja verovapausalueiden osuus nousi (36 %, +1 %-yks.). Isoilla tiloilla hehtaarikohtaiset vähennykset olivat suuremmat kuin pienemmillä tiloilla (kuva 4). MYTT-aineistossa pinta-alaverotuksen puhdas tulo eli laskennallinen nettotulo oli 299 mk/ha (+5,4 %). Isoilla tiloilla hehtaarikohtainen tulo oli keskimäärin 55 prosenttia pienimmän kokoluokan tilojen tulosta (kuva 4).

Vertailu

Alueittaiset tilastoaineistot ja MYTT-myyntituloverotustiedot

Bruttokantorahatulot ja pääomatulot

MYTT-aineistossa myyntituloverotustietoihin perustuvat bruttotulot (mk/ha) olivat Länsi-Suomessa 3 %, Itä-Suomessa 17 % ja Pohjois-Suomessa 11 % pienemmät kuin kaikki yksityismetsänomistajat kattavan alueittaisen aineiston bruttokantorahatulot. Koko maassa MYTT -aineistolla lasketut tulot olivat 11 % korkeammat kuin alueittaisella aineistolla lasketut, sillä maatalouden tarpeita varten kerätyssä MYTT-aineistossa eivät matalatuottoiset pohjoisen alueet vaikuta yhtä paljon keskiarvoon kuin kaikki metsänomistajat kattavissa alueellisissa tilastoissa.
Vuonna 1999 tuloerot eri aineistojen välillä jäivät pienemmiksi kuin aikaisempina vuosina. Tuloerot ovat odotettavia, sillä puunmyyntituloverotukseen siirtyminen oli sitä edullisempaa, mitä vähemmän aikoi hakata vuoteen 2006 kestävän metsäverotuksen siirtymäkauden aikana. Ilman eroa puunmyyntikäyttäytymisessä tulisi metsätalouden pääomatulojen olla korkeammat kuin vastaavassa tilanteessa saadut bruttokantorahatulot, sillä pääomatuloihin sisältyy hankintaleimikoiden puunkorjuukustannukset metsänomistajan oman työn arvoa lukuun ottamatta. Myös tulopohjassa ja vähennyksissä on eroja (ks. laatuseloste).

Menot

Alueittaisten tilastoaineistojen aineistojen ja verotustietojen perusteella lasketut menot eivät ole vertailukelpoisia (ks. laatuseloste).

Nettokatorahatulot ja puhdas pääomatulo

MYTT-aineiston perusteella laskettu puhdas pääomatulo (mk/ha) oli Länsi-Suomessa 87 %, Itä-Suomessa 77 % ja Pohjois-Suomessa 70 % alueittaisilla aineistoilla lasketuista nettotuloista.

Verotustapojen vertailu MYTT-aineistossa

Muun muassa runsaiden hakkuiden takia pinta-alaverotus oli edelleen edullinen verotusvaihtoehto metsänomistajille. Pinta-alaverotuksessa laskennalliset bruttotulot olivat alueittain 55–78 % myyntituloverotuksen pääomatulosta ja 44–52 % alueittaisilla aineistoilla lasketuista bruttokantorahatuloista. (Kuvat 1, 2 ja 4)
Vähennykset olivat pinta-alaverotuksen valinneilla keskimäärin 13 % suuremmat (mk/ha) kuin myyntituloverotuksen valinneilla, vaikka heillä vähennyksiin ei sisälly puunkorjuukustannuksia.
Pinta-alaverotukseen jääneiden maatilametsänomistajien verorasitus olisi todennäköisesti huomattavasti korkeampi, mikäli he olisivat siirtyneet puunmyyntituloverotukseen. Keskimääräisestä puunmyyntiverotustulosta (595 mk/ha) maksetaan pääomatuloveroa yli 170 mk/ha, mitä vastaava tuloveroprosentti pinta-alaverotuksessa (tulo 299 mk/ha) olisi 58.

Metsäntutkimuslaitos, metsätilastollinen tietopalvelu , puh. (09) 857 051, fax (09) 8570 5717, email: etunimi.sukunimi@metla.fi
Metsätilastotiedotteeseen liittyvät tilastotaulukot saatavilla Metinfon tilastopalvelusta (maksullinen).