Metla Metsätilastotiedote

Metsätilastotiedote 535, 30.6.2000

Raakapuun käyttö 1998

Toimittajat: Esa Uotila, Irma Kulju

Yksityismetsätalouden nettotulos uuteen ennätykseen - nousu suurinta Pohjois-Suomessa

Johdanto

Vuosi 1998 oli nettotuloilla mitaten kaikkien aikojen paras vuosi yksityismetsätaloudessa. Bruttokantorahatulot olivat 9,4 miljardia markkaa eli nousua oli 6,5 prosenttia edellisvuodesta. Syynä hyvään tulokseen olivat ennätysmäiset hakkuut yksityismetsissä (49 milj. m³). Keskimääräinen kantohinta nousi edel-lisvuodesta noin 2,5 prosenttia. Yksityismetsien hoitoon ja perusparannukseen käytettiin 984 miljoonaa markkaa (+8 %), josta valtion myöntämää tukea oli 303 miljoonaa markkaa (+5 %). (Metsätilastollinen vuosikirja 1999).

Yksityismetsätalouden kannattavuusaineistot jakaantuvat kahteen pääluokkaan:

Alueellisissa tilastoaineistoissa tuloina käytetään Tilastokeskuksen määrittämiä bruttokantorahatuloja ja kustannuksina pääosin Metsäta-louden kehittämiskeskus Tapion Metsäntutkimuslaitokselle toimittamia metsäkeskuksittaisia tietoja.

Tilakohtaisena aineistona käytetään Tilastokeskuksen keräämää veroilmoitustietoihin perustuvaa Maatilatalouden yritys- ja tulotilastoa (MYTT). Aineistosta käsitellään erikseen puunmyyntituloverotuksen valinneet ja pinta-alaverotukseen jääneet tilat.

Aluejaon perusteena on vuoden 1998 metsäkeskusaluejako. Suuraluejako Länsi-, Itä- ja Pohjois-Suomeen on esitetty kuvassa 5 (s. 11). Vuoteen 1997 verrattuna aluejako on muuttunut, sillä Keski-Pohjanmaan metsäkeskus lakkautettiin ja sen alue jaettiin Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan metsäkeskusten kesken.

Vuosien 1994 ja 1995 tulokset on raportoitu julkaisussa E. Uotila. 1997. Yksityismetsätalouden kannattavuus -vuosien 1994 ja 1995 tilastoaineistot. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 659. Vuo- sien 1996 ja 1997 tiedot löytyvät Metsätilastotiedotteista 1998/456 ja 1999/498. Alueittaisten tilastoaineistojen tiedot löytyvät myös Metsätilastollisesta vuosikirjasta sekä METINFO:sta http://www.metla.fi/metinfo/.

Alueittaiset tilastoaineistot

Alueittaisilla tilastoaineistoilla tehty katelaskelma metsäkeskuksittain on esitetty taulukossa 1.

Bruttotulot (bruttokantorahatulot)

Alueittaisten tilastoaineistojen mukaan yksityismetsien bruttokantorahatulot olivat vuonna 1998 703 markkaa hehtaarilta (+6 %). Suurinta suhteellinen nousu oli Pohjois-Suomessa (+19 %) ja pienintä Itä-Suomessa (+4 %). Markkamääräinen nousu oli idässä ja pohjoisessa noin 40 mk/ha ja lännessä selvästi suurin, yli 70 mk/ha.

Kustannukset

Yksityismetsätalouden bruttokustannukset olivat keskimäärin 111 mk/ha (+5 %). Eniten kustannukset nousivat Pohjois-Suomessa (+16 %). Tuet olivat keskimäärin 22,6 mk/ha (+ 4 %).

Nettotulot

Yksityismetsätalouden nettotulos oli keskimäärin 615 markkaa hehtaarilta (+6 %). Itä-Suomessa nettotulot olivat yli 900, Länsi-Suomessa noin 750 ja Pohjois-Suomessa runsaat 200 mk/ha.

Yhteenvetolaskelmat

Kuvassa 1 on esitetty alueittaisten tietojen perusteella tehdyn yksityismetsätalouden katelaskelman tulokset vuodelle 1998. Kuva perustuu taulukon 1 tietoihin.

Kuva 1

Ennakkotietoja vuodelta 1999

Vuonna 1999 yksityismetsien markkinahakkuut olivat noin 1 miljoonaa kuutiometriä alemmat kuin vuonna 1998 ja kantohinnat laskivat kuusitukkia lukuunottamatta. Tästä syystä yksityismetsätalouden bruttokantorahatulot alenivat noin 150 miljoonaa markkaa. Kun lisäksi on oletettavaa, että mm. aijempien vuosien runsaiden hakkuiden takia kustannukset ovat nousussa, jäänee vuosi 1998 toistaiseksi nettotuloilla mitatulta kannattavuudeltaan parhaaksi vuodeksi.


Tilakohtainen aineisto (MYTT)

Yhteenveto maatilatalouden yritys- ja tulotilaston taustatekijöistä metsätalouden osalta on esitetty taulukossa 2.

Myyntituloverotuksen valinneet

Yhteenveto puunmyyntituloverotustietojen perusteella lasketuista tuloksista koko maassa ja suuralueittain on esitetty taulukossa 3. Laskelma noudattaa metsätalouden pääomatuloverotuksen kaavaa.

Bruttotulot (puunmyyntitulot, korvaukset ja omaan käyttöön otettu puutavara)

Metsätulot pysyivät edelleen korkeina myös puun myyntituloverotuksen valinneilla maatilametsänomistajilla. Maatilatalouden yritys- ja tulotilaston (MYTT) mukaan bruttotulot olivat vuonna 1998 keskimäärin yli 700 markkaa hehtaarilla (-3,4 %). Alle 20 hehtaarin tiloilla hehtaarikohtaiset tulot kohosivat edelleen (1 001 mk/ha, +19 %), kun taas muissa tilakokoluokissa tulot alenivat hieman, eniten yli 100 hehtaarin tiloilla (-9,5 %). Alueittain tulojen aleneminen oli suurinta Itä-Suomessa (-8,4 %); Pohjois-Suomessa tulot nousivat selvästi (+44 %).

Pystykauppatulojen osuus kaikista tuloista kasvoi edelleen (73 %, +1 %-yks.), joskin kasvu oli selvästi edellisvuotta pienempi. Hankintakauppatulojen osuus kokonaistuloista oli neljäsosa (25 %, -1 %-yks.). Hankintakauppatuloihin sisältyy verotuksessa myöhemmin vähennettäviä korjuukustannuksia, joten hankintakauppatulojen osuus tulee pääomatulojen perusteella yliarvioiduksi verrattuna perinteiseen kantorahatulovertailuun (ks. s. 11).

Menot

Myyntituloverotuksessa tehtiin vuosimenoihin ja poistoihin perustuvia vähennyksiä keskimäärin 130 mk/ha (+1,8 %). Pohjois-Suomessa menot nousivat lähes 20 mk/ha (+34 %). Lisääntyneet hakkuut selittävät noususta huomattavan osan.

Tilakokoluokittain selvästi korkeimmat menot olivat alle 20 hehtaarin tiloilla (161 mk/ha, +3,1 %). Eteläisessä Suomessa menot alenivat yli 100 hehtaarin tiloilla. Pohjois-Suomessa menot lisääntyivät 50–99,9 hehtaarin tiloilla 140 prosenttia. Niillä menot olivat vuonna 1997 matalat. Palkkausmenot alenivat edelleen (-1,7 mk/ha, -12 %) ja muut menot nousivat (+4,5 mk/ha, +5 %).

Vuosimenojen "muiden menojen" osuus kokonaismenoista kasvoi edelleen (74 %, +2 %-yks.). Sekä poistojen että palkkausmenojen osuus oli keskimäärin noin 10 prosenttia. Pääomatuloverotuksen vähennykset sisältävät hankintamyyntien puunkorjuukustannuksia, joiden arvioitu osuus menoista on suuruusluokaltaan kolmasosasta puoleen. Hankintahakkuiden puunkorjuukustannukset selittävät osan Länsi- ja Itä-Suomen kustannuserosta.

Nettotulot puun myyntituloverotuksessa

Puhdas pääomatulo MYTT-aineistossa vuonna 1998 oli 521 mk/ha (-2,9 %). Pienimmässä kokoluokassa tulot nousivat (+22 %) ja eniten laskua oli suurimmilla tiloilla (-8 %). Pohjois-Suomessa puhdas pääomatulo nousi (+52 %) ja muualla laski.

Investoinnit

MYTT-aineiston pääomatuloverotustiedoilla lasketut investoinnit metsätalouden käyttöomaisuuteen (koneet, rakennukset, ojat ja tiet) nousivat edellisvuodesta (23 mk/ha, +17 %). Investoinnit lisääntyivät eten- kin pienimmässä (+66 %) ja suurimmassa (+32 %) tilakokoluokassa. Koneinvestointien osuus koko- naisinvestoinneista nousi lähes kolmeen neljäsosaan (72 %, +4 %-yks.).

Puukaupat

Vuonna 1998 puukauppatuloja oli saanut selvästi yli puolet (57 %, +3 %-yks.) puunmyyntituloverotuksen valinneista MYTT-tiloista. Puunmyyntitulot niitä saaneilla tiloilla olivat keskimäärin 68 300 markkaa (+1,3 %). Selvin lisäys oli pystykauppatuloja saaneiden osuudessa (33 %, +6 %-yks.). Hankintakauppatuloja saatiin yli kolmasosalla (35%, +2 %-yks.) MYTT-tiloista. Pystykauppatuloja saatiin keskimäärin 88 400 (+1,1 %) hankintakauppatuloja 27 800 (-3,6 %) markkaa.

Yhteenvetolaskelmat

MYTT-aineiston puun myyntituloverotuksen piirissä olevien tilojen tiedoilla on tehty kaksi laskelmaa. Kuvassa 2 on esitetty metsätalouden verotuksen puhtaan pääomatulon laskennan mukaiset tulokset. Kuvassa 3 esitetyt tulokset vastaavat kassavirtalaskelmaa, jossa huomioon otetaan vain tarkastelujakson aikana syntyvät tulot ja menot. Lisäksi tuloista on otettu erilleen oman puunkorjuutyön arvo. Suurimmat erot kassavirta- ja verotuslaskelman välillä syntyvät metsävähennyksestä sekä varausten ja poistojen avulla tehtävästä tulojen ja menojen jaksotuksesta. Kuvat perustuvat taulukon 3 tietoihin.

Kuva 2 ja 3

Pinta-alaverotuksen valinneet

MYTT-aineiston pinta-alaverotuksen valinneilla tiloilla laskennallinen bruttotulo oli 444 mk/ha (+8,1 %) (kuva 4). Vähennykset olivat keskimäärin 160 mk/ha. Keskimääräisvähennyksen osuus aleni alle viidesosaan (18 %, -3 %-yks.) ja verovapausalueiden osuus nousi yli kolmasosaan (35 %, +4 %-yks.) kaikista vähennyksistä. Länsi- ja Itä-Suomessa isoilla tiloilla oli suuremmat hehtaarikohtaiset vähennykset kuin pienemmillä tiloilla (kuva 4). MYTT-aineistossa pinta-alaverotuksen puhdas tulo eli laskennallinen nettotulo oli 284 mk/ha (+6,5 %). Isoilla tiloilla hehtaarikohtaiset tulot olivat selvästi pienemmät kuin pienillä tiloilla (kuva 4).

Kuva 4

Vertailu

Alueittaiset tilastoaineistot ja MYTT-myyntitulo- verotustiedot

Bruttokantorahatulot ja pääomatulot

MYTT-aineistossa myyntituloverotukseen perustuvat bruttotulot (mk/ha) olivat Länsi-Suomessa 26 % ja Itä-Suomessa 39 % pienemmät kuin kaikki yksityismetsänomistajat kattavan alueittaisen aineiston bruttokantorahatulot. Eteläisessä Suomessa suhteellinen ero lähes kaksinkertaistui verrattuna edelliseen vuoteen. Sen sijaan Pohjois-Suomessa MYTT-aineistossa mukana olevat myyntituloverotuksen valinneet maatilametsänomistajat saivat 15 % enemmän tuloja kuin alueen yksityismetsänomistajat keskimäärin. Koko maassa MYTT -aineistolla lasketut tulot olivat vain 7 % alemmat kuin alueittaisella aineistolla lasketut, sillä maatalouden tarpeita varten kerätyssä MYTT-aineistossa ei matalatuottoiset pohjoisen alueet vaikuta yhtä paljon keskiarvoon kuin kaikki metsänomistajat kattavissa alueellisissa tilastoissa.

Valtaosa tuloerosta eri aineistojen välillä selittynee puunmyyntituloverotuksen valinneiden metsänomistajien erilaisella puunmyyntikäyttäytymisellä. Puunmyyntituloverotukseen siirtyminen oli sitä edullisempaa, mitä vähemmän aikoi hakata vuoteen 2006 kestävän metsäverotuksen siirtymäkauden aikana. Ilman eroa puunmyyntikäyttäytymisessä tulisi metsätalouden pääomatulojen olla korkeammat kuin vastaavassa tilanteessa saadut bruttokantorahatulot, sillä pääomatuloihin sisältyy hankintaleimikoiden puunkorjuukustannukset metsänomistajan oman työn arvoa lukuun ottamatta. Myös tulopohjassa ja vähennyksissä on eroja (ks. s. 11).

Menot

Alueittaisten tilastoaineistojen aineistojen ja verotustietojen perusteella lasketut menot eivät ole vertailukelpoisia (ks. laatuseloste s. 10).

Nettokatorahatulot ja puhdas pääomatulo

MYTT-aineiston perusteella laskettu puhdas pääomatulo (mk/ha) oli Länsi-Suomessa 42% ja Itä-Suomessa 48 % pienemmät kuin alueittaisilla aineistoilla lasketut nettotulot, Pohjois-Suomessa sen sijaa 5 % korkeammat.

Verotustapojen vertailu MYTT-aineistossa

Muun muassa runsaiden hakkuiden takia pinta-alaverotus oli edelleen edullinen verotusvaihtoehto metsänomistajille. Pinta-alaverotuksessa laskennalliset bruttotulot olivat alueittain 57–78 % myyntitulo- verotuksen pääomatulosta ja 56–67 % alueittaisilla aineistoilla lasketuista bruttokantorahatuloista. (Kuvat 1, 2 ja 4).

Vähennykset olivat pinta-alaverotuksen valinneilla keskimäärin 15 % suuremmat (mk/ha) kuin myyntituloverotuksen valinneilla, vaikka heillä vähennyksiin ei sisälly puunkorjuukustannuksia.

Pinta-alaverotukseen jääneiden maatilametsänomistajien verorasitus olisi todennäköisesti huomattavasti korkeampi, mikäli he olisivat siirtyneet puunmyyntituloverotukseen. Pinta-alaverotuksen mahdollisesti korkeampi verokantakaan ei todennäköisesti muuta tilannetta. Ansiotulojen keskimääräinen verotusaste nousee pääomatuloveroprosenttia korkeammaksi vasta noin 90 000 markan verotettavilla tuloilla.

Metsäntutkimuslaitos, metsätilastollinen tietopalvelu , puh. (09) 857 051, fax (09) 8570 5717, email: etunimi.sukunimi@metla.fi

Metsätilastotiedotteeseen liittyvät tilastotaulukot saatavilla Metinfon tilastopalvelusta (maksullinen).
Metla Metsätilastotiedotteet: http://www.metla.fi/tiedotteet/metsatilastotiedotteet/
Tiedotteet: http://www.metla.fi/tiedotteet/