Metla Metsätilastotiedote

Metsätilastotiedote 498, 10.9.1999

Yksityismetsätalouden kannattavuusaineistot 1997

Toimittajat: Esa Uotila, Kaarina Linna

Yksityismetsätalouden nettotulos 580 mk/ha vuonna 1997

Johdanto

Yksityismetsätalouden bruttokantorahatulot olivat vuonna 1997 8,85 miljardia markkaa eli samalla tasolla kuin huippuvuonna 1974. Yksityismetsien markkinahakkuita tehtiin enemmän kuin koskaan aikaisemmin (47 milj. m³). Yksityismetsätalouden bruttokantorahatuloilla ja markkinahakkuumäärillä laskettu kantohinta nousi 188 markkaan kuutiolta (+7 % verrattuna edelliseen vuoteen). Yksityismetsien hoitoon ja perusparannukseen käytettiin 913 miljoonaa markkaa (+8 %), josta valtion myöntämää tukea oli 289 miljoonaa markkaa. (Metsätilastollinen vuosikirja 1998)

Yksityismetsätalouden kannattavuusaineistot jakaantuvat kahteen pääluokkaan:

Alueellisissa tilastoaineistoissa tuloina käytetään Tilastokeskuksen määrittämiä bruttokantorahatuloja ja kustannuksina pääosin Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion Metsäntutkimuslaitokselle toimittamia metsäkeskuksittaisia kustannustietoja.

Tilakohtaisena aineistona käytetään Tilastokeskuksen keräämää veroilmoitustietoihin perustuvaa Maatilatalouden yritys- ja tulotilastoa (MYTT) vuodelta 1997.

Aluejaon perusteena on vuoden 1997 metsäkeskusaluejako. Suuraluejako Länsi-, Itä- ja Pohjois-Suomeen on esitetty laatuselosteessa, kuva 5. Tuloksia esitettäessä suluissa oleva etumerkillä varustettu prosenttiluku kertoo muutoksen vuoteen 1996 verrattuna.

Alueittaiset tilastoaineistot

Alueittaisten tilastoaineistojen perusteella tehty katelaskelma metsäkeskuksittain on esitetty taulukossa 1.

Bruttotulot (bruttokantorahatulot)

Alueittaisten tilastoaineistojen mukaan yksityismetsien bruttokanto-rahatulot olivat vuonna 1997 664 markkaa hehtaarilta; nousua edellisvuodesta lähes 140 markkaa hehtaarilta (+26 %). Suurinta nousu oli Itä-Suomessa (+28 %) ja pienintä Pohjois-Suomessa (+19 %).

Kustannukset

Yksityismetsätalouden bruttokustannukset olivat keskimäärin 105 markkaa hehtaarilta (+7 %). Eniten kustannukset nousivat Länsi-Suomessa (+11 %). Tuet lisääntyivät Itä-Suomessa 16 prosenttia ja laskivat Länsi-Suomessa 2 prosenttia.

Nettotulot

Yksityismetsätalouden nettotulos oli keskimäärin 580 markkaa hehtaarilta, eli lisäystä oli lähes kolmasosa (+32 %). Itä-Suomessa nettotulot olivat selvästi korkeimmat (872 mk/ha). Alueittaiset erot säilyivät ennallaan; Pohjois-Suomessa hehtaarikohtaiset tulot olivat noin kolmasosa maan keskiarvosta (175 mk/ha).

Yhteenvetolaskelmat

Kuvassa 1 on esitetty alueittaisten tietojen perusteella tehdyn yksityismetsätalouden katelaskelman tulokset vuodelle 1997. Kuva perustuu taulukon 1 tietoihin.


Tilakohtainen aineisto (Maatilatalouden yritys- ja tulotilasto)

Yhteenveto maatilatalouden yritys- ja tulotilaston taustatekijöistä metsätalouden osalta on esitetty taulukossa 2.

Myyntituloverotuksen valinneet

Yhteenveto puun myyntituloverotustietojen perusteella lasketuista tuloksista koko maassa ja suuralueittain on esitetty taulukossa 3. Laskelma noudattaa metsä-talouden pääomatuloverotuksen kaavaa.

Bruttotulot (puunmyyntitulot, korvaukset ja omaan käyttöön otettu puutavara)

Huippusuhdanne näkyi selvästi pääomatuloverotuksen valinneiden maatilametsänomistajien metsätuloissa. Maatilatalouden yritys- ja tulotilaston (MYTT) mukaan bruttotulot nousivat vuonna 1997 keskimäärin 730 markkaan hehtaarilla, eli puolitoistakertaisiksi (+52 %) edellisvuoteen verrattuna. Suurimmat hehtaarikohtaiset tulot saatiin alle 20 hehtaarin tiloilla (843 mk/ha, +64 %) ja alimmat kokoluokassa 50–99,9 hehtaaria (697 mk/ha, +38 %). Alueittain suurimmat bruttotulot saatiin Itä-Suomessa (866 mk/ha, +54 %). Pohjois-Suomessa tulot nousivat 222 markkaan hehtaarilta (+79 %). Havaintojen pieni määrä haittaa tulosten yleistettävyyttä Pohjois-Suomessa.

Selvästi suurin osuus pääomatuloista saatiin pystykaupoista (72 %, +6 %-yks.). Hankintakauppatulojen osuus oli vajaa neljäsosa (26 %, -5 %-yks.). Hankintakauppatuloihin sisältyy verotuksessa myöhemmin vähennettäviä korjuukustannuksia, joten hankintakauppatulojen osuus tulee pääomatulojen perusteella yliarvioiduksi verrattuna perinteiseen kantorahatulo-vertailuun (ks. laatuseloste)

Menot

Myyntituloverotuksessa tehtiin vuosimenoihin ja poistoihin perustuvia vähennyksiä keskimäärin 128 markkaa hehtaarille (+8 %). Alueittain korkeimmat menot olivat Länsi-Suomessa (139 mk/ha, +6 %), sitten Itä-Suomessa (124 mk/ha, +16 %) ja alimmat Pohjois-Suomessa (58 mk/ha, +14 %).

Tilakokoluokittain korkeimmat menot olivat alle 20 hehtaarin tiloilla (156 mk/ha, +35 %), joilla vuosimenojen muut menot nousivat lähes 40 markkaa hehtaarilla edellisestä vuodesta. Myös yli 100 hehtaarin tiloilla menot olivat selvästi keskiarvoa korkeammat (141 mk/ha, +3 %). Edellisvuoteen verrattuna palk-kausmenot alenivat selvästi (-4,5 mk/ha, -24 %) ja muut menot nousivat (13,2 mk/ha, +17 %), mikä viittaa ostopalvelujen lisääntyneeseen käyttöön. Toisaalta on oletettavaa, että aikaisemmin suurempi osa ulkopuolisilla teetetyn työn menoista on kirjattu palkkausmenoihin, vaikka työsuhdetta ei työntekijän ja metsänomistajan välillä olisi ollutkaan, vaan työnantajana on ollut esimerkiksi metsänhoitoyhdistys.

Valtaosa menoista oli vuosimenojen muita menoja (72 %, +6 %-yks.). Sekä poistojen että palkkausmenojen osuus oli keskimäärin noin 10 prosenttia. Matkoista aiheutuvien kustannusten osuus menoista oli tässä aineistossa 3 prosenttia. Pääomatuloverotuksen vähennykset sisältävät hankintamyyntien puunkorjuukustannuksia, joiden arvioitu osuus menoista on suuruusluokaltaan kolmasosasta puoleen. Hankintahakkuiden puunkorjuukustannukset selittävät osan Länsi- ja Itä-Suomen kustannuserosta.

Nettotulot pääomatuloverotuksessa

MYTT-aineiston pääomatuloverotustiedoilla laskettu puhdas pääomatulo nousi 537 markkaan hehtaarilta (+61 %) vuonna 1997. Suhteessa eniten puhdas pääomatulo nousi Pohjois-Suomessa (+ 109 %), vaikka markkamääräisesti nousu (74 mk/ha) jäikin vajaa-seen kolmasosaan Itä-Suomen tulojen noususta (251 mk/ha). Eniten tulot nousivat alle 20 hehtaarin ja yli 100 hehtaarin tilakokoluokissa.

Investoinnit

MYTT-aineiston pääomatuloverotustietojen perusteella lasketut investoinnit metsätalouden käyttöomaisuuteen (koneet, rakennukset, ojat ja tiet) olivat vuonna 1997 keskimäärin yhtä suuret kuin edellisenä vuonna (19 mk/ha). Keskimäärin investoinneista vajaa kolmasosa (31 %) oli oja- ja tieinvestointeja. Alle 50 hehtaarin tiloilla investoinnit painottuivat vielä selvemmin koneisiin (79 %).

Puukaupat

Vuonna 1997 puukauppatuloja oli saanut hieman yli puolet (54 %) puunmyyntituloverotuksen valinneista MYTT-tiloista. Puunmyyntitulot niitä saaneilla tiloilla olivat keskimäärin 67 400 markkaa (+32 %). Hankintakauppatuloja sai kolmasosa (33 %, +3 %-yks.) ja pystykauppatuloja neljäsosa (27 %, +4 %-yks.). Osalla tiloista oli tehty molempia kauppoja. Pystykauppatuloja saatiin keskimäärin 87 500 (+24 %) ja hankintakauppatuloja 28 300 (+13 %) markkaa.

Yhteenvetolaskelmat

MYTT-aineiston pääomatuloverotuksen piirissä olevien tilojen tiedoilla on tehty kaksi laskelmaa. Kuvassa 2 on esitetty metsätalouden verotuksen puhtaan pääomatulon laskennan mukaiset tulokset. Kuvassa 3 esitetyt tulokset vastaavat kassavirtalaskelmaa, jossa huomioon otetaan vain tarkastelujakson aikana syntyvät tulot ja menot. Lisäksi tuloista on otettu erilleen oman puunkorjuutyön arvo. Suurimmat erot kassavirta- ja verotuslaskelman välillä syntyvät metsävähennyksestä sekä varausten ja poistojen avulla tehtävästä tulojen ja menojen jaksotuksesta. Kuvat perustuvat taulukon 3 tietoihin.


Pinta-alaverotuksen valinneet

Bruttotulot

MYTT-aineiston pinta-alaverotustiedoilla laskennallinen bruttotulo oli 411 markkaa hehtaarilta (+1,5 %). Puuntuotantokykyyn perustuva laskennallinen bruttokantorahatulo on pienillä tiloilla korkeampi kuin suurilla tiloilla (kuva 4).

Menot ja vähennykset

MYTT-aineiston pinta-alaverotuksessa olevilla tiloilla vähennykset olivat keskimäärin 149 markkaa hehtaa- rilta. Keskimääräisvähennyksen osuus oli viidesosa (21 %) ja verovapausalueiden kolmasosa (31 %) kaikista vähennyksistä. Länsi- ja Itä-Suomessa isoilla tiloilla oli suuremmat hehtaarikohtaiset vähennykset kuin pienemmillä tiloilla (kuva 4). Nettotulot

Vuoden 1997 MYTT-aineiston perusteella laskettu pinta-alaverotuksen puhdas tulo oli 259 markkaa hehtaarilta eli käytännössä sama kuin edellisenä vuonna. Isoilla tiloilla puhdas tulo oli selvästi pienempi kuin pienillä tiloilla (kuva 4).


Vertailu

Alueittaiset tilastoaineistot ja MYTT-myyntituloverotustiedot
Bruttokantorahatulot ja pääomatulot

Huippusuhdanne pienensi eroja myyntituloverotukseen perustuvan MYTT-aineiston ja kaikki yksityismetsänomistajat kattavan alueittaisen aineiston välillä. Pohjoisessa pääomatulot olivat 5, lännessä 13 ja idässä 20 prosenttia alemmat kuin bruttokantorahatulot. Koko maassa MYTT-aineistolla lasketut tulot olivat korkeammat kuin alueittaisella aineistolla lasketut, sillä maatalouden tarpeita varten kerätyssä MYTT-aineistossa matalatuottoiset pohjoisen alueet eivät vaikuta yhtä paljon keskiarvoon, kuin kaikki metsänomistajat kattavissa alueellisissa tilastoissa.

Valtaosa tuloerosta eri aineistojen välillä selittynee puunmyyntituloverotuksen valinneiden metsänomistajien erilaisella puunmyyntikäyttäytymisellä. Puunmyyntituloverotukseen siirtyminen oli sitä edullisempaa, mitä vähemmän aikoi hakata vuoteen 2006 kestävän metsäverotuksen siirtymäkauden aikana. Ilman eroa puunmyyntikäyttäytymisessä tulisi metsätalouden pääomatulojen olla korkeammat kuin vastaavassa tilanteessa saadut bruttokantorahatulot, sillä pääomatuloihin sisältyy hankintaleimikoiden puunkorjuukustannukset metsänomistajan oman työn arvoa lukuun ottamatta. Myös tulopohjassa ja vähennyksissä on eroja (ks. laatuseloste).

Menot

Alueittaisten tilastoaineistojen ja verotustietojen perusteella lasketut menot eivät ole vertailukelpoisia (ks. laatuseloste).

Nettokantorahatulot ja puhdas pääomatulo

MYTT-aineiston perusteella laskettu puhdas pääomatulo oli Länsi- ja Pohjois-Suomessa vajaat neljä viidesosaa (79 % ja 81 %) ja Itä-Suomessa kolme neljäsosaa (76 %) alueittaisten aineistojen perusteella lasketuista nettokantorahatuloista. Erot eri aineistojen välillä pienenivät selvästi edellisvuodesta. Todennäköisesti suurin syy eroihin on eri veromuodot valinneiden metsänomistajien hakkuukäyttäytymisellä, mutta myös aineistojen erilaisella laskentatavalla on vaikutusta.

Verotustapojen vertailu MYTT-aineistossa
Runsaiden puunmyyntitulojen takia pinta-alaverotus oli metsänomistajille edellisvuotta edullisempi. Pinta-alaverotuksessa laskennalliset bruttotulot olivat alueittain 68–75 prosenttia myyntituloverotuksen pääomatulosta (kuva 2 ja kuva 4).

Vähennykset olivat pinta-alaverotuksen valinneilla keskimäärin 12 prosenttia suuremmat metsäpinta-alaa kohti kuin myyntituloverotuksen valinneilla, vaikka heillä vähennyksiin ei sisälly puunkorjuukustannuksia.

Pinta-alaverotukseen jääneiden maatilametsänomistajien verorasitus olisi todennäköisesti huomattavasti korkeampi, mikäli he olisivat siirtyneet puunmyyntituloverotukseen. Pinta-alaverotuksen mahdollisesti korkeampi verokantakaan ei todennäköisesti muuta tilannetta. Ansiotulojen keskimääräinen verotusaste nousee pääomatuloveroprosenttia korkeammaksi vasta noin 90 000 markan verotettavilla tuloilla.

Metsäntutkimuslaitos, metsätilastollinen tietopalvelu , puh. (09) 857 051, fax (09) 8570 5717, email: etunimi.sukunimi@metla.fi
Metsätilastotiedotteeseen liittyvät tilastotaulukot saatavilla METINFOn tilastopalvelusta (maksullinen).


Metla Metsätilastotiedotteet: http://www.metla.fi/tiedotteet/metsatilastotiedotteet/
Tiedotteet: http://www.metla.fi/tiedotteet/