Yksityismetsätalouden kannattavuusaineistot jakaantuvat kahteen pääluokkaan:
Tilakohtaisena aineistona käytetään Tilastokeskuksen keräämää veroilmoitustietoihin perustuvaa Maatilatalouden yritys- ja tulotilastoa (MYTT) vuodelta 1996.
Aluejaon perusteena ovat metsäkeskukset. Suuraluejako Länsi-, Itä- ja Pohjois-Suomeen on esitetty kuvassa 5.
Tuloksia esitettäessä suluissa oleva etumerkillä varustettu prosenttiluku kertoo muutoksen vuoteen 1995 verrattuna.
Bruttotulot (bruttokantorahatulot)
Vuoden 1996 alueittaisten tilastoaineistojen perusteella laskettu bruttokantorahatulon keskiarvo oli 527 markkaa hehtaarilta eli kymmenen prosenttia pienempi kuin edellisenä vuonna. Suurin pudotus oli Itä-Suomesa (-14%) ja pienin Länsi-Suomessa (-5 %).
Kustannukset
Yksityismetsätalouden bruttokustannukset olivat keskimäärin 98 markkaa hehtaarilta eli yhtä suuret kuin edellisenä vuotena. Kustannukset nousivat Itä-Suomessa (+5 %), mutta laskivat muualla. Tuet lisääntyivät Etelä-Suomessa runsaat 5 prosenttia ja laskivat Pohjois-Suomessa noin 3 prosenttia.
Nettotulot
Yksityismetsätalouden nettotulos oli keskimäärin 440 markkaa hehtaarilta (-11 %). Se oli edelleen selvästi korkein Itä-Suomessa (658 mk/ha), vaikka siellä pudotus edellisvuoteen verrattuna oli suurin (-17 %). Pohjois-Suomessa hehtaarikohtaiset tulot olivat noin kolmasosa maan keskiarvosta (144 mk/ha).
Yhteenvetolaskelmat
Kuvassa 1 on esitetty alueittaisten tietojen perusteella tehdyn yksityismetsätalouden katelaskelman tulokset vuodelle 1996. Kuva perustuu taulukon 1 tietoihin.
Bruttotulot (pääomatulot)
Maatilatalouden yritys- ja tulotilastossa (MYTT) metsätalouden pääomatuloverotuksessa olevilla metsänomistajilla hehtaarikohtaiset tulot putosivat vuonna 1996 keskimäärin neljänneksen (-24 %) edellisvuodesta. Pääomatuloja saatiin 458 markkaan hehtaarilta (taulukko 3). Suurinta pudotus oli yli 100 hehtaarin tiloilla Länsi-Suomessa (-31 %) ja alle 20 hehtaarin tiloilla Itä-Suomessa (-35 %). Molemmat ryhmät saivat sekä alueellaan että tilakokoluokassaan eniten tuloja edellisenä vuonna. Pohjoisessa alle 20 ja 50-99,9 hehtaarin tiloilla bruttotulot putosivat puoleen, kun taas 20-49,9 ja yli 100 hehtaarin tiloilla tulot nousivat hieman. Havaintojen pieni määrä haittaa tulosten yleistettävyyttä Pohjois-Suomessa.
Pääomatuloista kaksi kolmasosaa (66 %) saatiin pystykaupoista, vajaa kolmasosa (31 %) hankintakaupoista ja loput pääosin oman puutavaran käytön arvosta. Suhteellisesti suurin pystykaupan osuus oli Itä-Suomessa (73 %) ja alin Pohjois-Suomessa (51 %). Hankintakauppatuloihin sisältyy verotuksessa myöhem-min vähennettäviä korjuukustannuksia, joten hankintakauppatulojen osuus tulee pääomatulojen perusteella yliarvioiduksi verrattuna perinteiseen kantorahatulovertailuun. Menot
MYTT-aineiston mukaan myyntituloverotuksessa tehtiin vähennyksiä (vuosimenot + poistot) keskimäärin 119 markkaa hehtaarille (-6%). Alueittain eniten vähennettävää oli Länsi-Suomessa (131mk/ha, -4%), sitten Itä-Suomessa (107 mk/ha, -10 %) ja vähiten Pohjois-Suomessa (51 mk/ha, -4 %).
Tilakokoluokittain eniten vähennettävää oli edelleen yli 100 hehtaarin tiloilla, keskimäärin 137 markka hehtaarilta (-14 %). Lännessä yli 100 hehtaarin tiloilla vähennettävää (158 mk/ha, -10 %) oli selvästi enemmän kuin idässä (111 mk/ha, -24 %). Tilakokoluokassa 50-99,9 hehtaaria vähennykset olivat kaikilla suuralueilla pienimmät, vaikka kustannukset pysyivät samansuuruisina vuoteen 1995 verrattuna (98 mk/ha, +1%).
Kaksi kolmasosaa menoista (66 %) oli vuosimenojen muita menoja. Sekä poistojen että palkkausmenojen osuus oli keskimäärin 16 prosenttia. Matkoista aiheutuvien kustannusten osuus menoista oli tässä aineistossa 3 prosenttia. Länsisuomalaisten yli 100 hehtaarin tilojen korkeaa kustannustasoa selittää palkkausmenojen suuri osuus (28 %). Pääomatuloverotuksen vähennykset sisältävät hankintamyyntien puunkorjuukustannuksia, joiden arvioitu osuus menoista on suuruusluokaltaan kolmasosasta puoleen. Hankintahakkuiden puunkorjuukustannukset selittävät osan Länsi- ja Itä-Suomen kustannuserosta.
Nettotulot
MYTT-aineiston pääomatuloverotustiedoilla laskettu puhdas pääomatulo vuonna 1996 oli 334 markkaa hehtaarilta. Pudotusta oli edellisvuoteen verrattuna lähes kolmasosa (-29 %). Alueittain pudotus jäi tässä aineistossa pienimmäksi Itä-Suomessa (-23 %). Tilakokoluokittain tulojen aleneminen oli suurempaa alle 20 hehtaarin (-33 %) ja yli 100 hehtaarin tiloilla (-34%) kuin niiden väliin jäävillä tilakokoluokilla (-26 ja -24 %). Suurimmat pudotukset nettotuloissa oli länsisuomalaisilla yli 100 hehtaarin tiloilla (-39%) ja alle 20 hehtaarin tiloilla Itä-Suomessa (-41%). Pohjois-Suomessa alle 20 hehtaarin tiloilla nettotulos jäi tappiolliseksi (-101 %), mutta vähäisen havaintomäärän takia tulosta ei voida pitää luotettavana.
Investoinnit
MYTT-aineiston pääomatuloverotustietojen perusteella lasketut investoinnit metsätalouden käyttöomaisuuteen (koneet, rakennukset, ojat ja tiet) olivat vuonna 1996 keskimäärin 19 markkaa hehtaaria kohti (-10 %). Eniten pinta-alaan suhteutettuna investoitiin alle 20 hehtaarin tiloilla (26 mk/ha). Yli 100 hehtaarin tiloilla kolmasosa (34%) investoinneista tehtiin ojiin ja teihin, kun niiden osuus muissa tilakokoluokissa jäi neljäsosaan.
Puukaupat
Vuonna 1996 puukauppatuloja oli saanut hieman alle puolet (46%) puunmyyntituloverotuksen valinneista MYTT-tiloista. Puunmyyntitulot niitä saaneilla tiloilla olivat keskimäärin 51200 markkaa (-11 %). Hankintakauppatuloja sai 30 (-6prosenttiyksikköä) ja pystykauppatuloja 23 prosenttia tiloista (+3 prosentti-yksikköä). Osalla tiloista oli tehty molempia kauppoja. Pystykauppatuloja saatiin keskimäärin 70400 (-16%) ja hankintakauppatuloja 25600 (-17%) markkaa.
Yhteenvetolaskelmat
MYTT-aineiston pääomatuloverotuksen piirissä olevien tilojen tiedoilla on tehty kaksi laskelmaa. Kuvassa 2 on esitetty metsätalouden puhtaan pääomatulon laskennan mukaiset tulokset. Kuvassa 3 esitetyt tulokset vastaavat kassavirtalaskelmaa, jossa huomioon otetaan vain tarkastelujakson aikana syntyvät tulot ja menot. Lisäksi tuloista on otettu erilleen oman puunkorjuutyön arvo. Suurimmat erot kassavirta- ja verotuslaskelman välillä syntyvät metsävähennyksestä sekä varausten ja poistojen avulla tehtävästä tulojen ja menojen jaksotuksesta. Kuvat perustuvat taulukon 3 tietoihin.
MYTT-aineiston pinta-alaverotustiedoilla laskennallinen bruttotulo nousi 405 markkaan hehtaarilta (+9 %). Puuntuotantokykyyn perustuva laskennallinen bruttokantorahatulo on pienillä tiloilla korkeampi kuin suurilla tiloilla (kuva 4).
Menot
MYTT-aineiston pinta-alaverotuksessa olevilla tiloilla vähennykset olivat keskimäärin 145 markkaa hehtaarilta. Keskimääräisvähennyksen osuus oli neljäsosa (24 %) samoin kuin verovapaista alueista koituvat vähennykset. Länsi- ja Itä-Suomessa hehtaarikohtaiset vähennykset isoilla tiloilla olivat suuremmat kuin pienemmillä tiloilla (kuva 4). Nettotulot
Vuoden 1996 MYTT-aineiston perusteella laskettu pinta-alaverotuksen puhdas tulo oli 258 markkaa hehtaarilta (+14 %). Isoilla tiloilla puhdas tulo oli selvästi pienempi kuin pienillä tiloilla (kuva 4).
MYTT-aineistolla laskettu metsätalouden pääomatulo on Länsi-Suomessa kolme neljäsosaa (77%) ja muilla alueilla kaksi kolmasosaa (68%) keskimääräisistä bruttokantorahatuloista. Koko maassa ero oli pienempi (13%), sillä maatalouden tarpeita varten kerätyssä MYTT-aineistossa ei matalatuottoiset pohjoisen alueet vaikuta yhtä paljon keskiarvoon kuin kaikki metsänomistajat kattavissa alueellisissa tilastoissa.
Valtaosa tuloerosta eri aineistojen välillä selittynee puunmyyntituloverotuksen valinneiden metsänomistajien erilaisella puunmyyntikäyttäytymisellä.* Puunmyyntituloverotukseen siirtyminen oli sitä edullisempaa, mitä vähemmän aikoi hakata vuoteen 2006 kestävän metsäverotuksen siirtymäkauden aikana. Ilman eroa puunmyyntikäyttäytymisessä tulisi metsätalouden pääomatulojen olla korkeammat kuin vastaavassa tilanteessa saadut bruttokantorahatulot, sillä pääomatuloihin sisältyy hankintaleimikoiden puunkorjuukustannukset metsänomistajan oman työn arvoa lukuun ottamatta. Myös tulopohjassa ja vähennyksissä on eroja.
Menot
Alueittaisten tilastoaineistojen ja verotustietojen perusteella lasketut menot eivät ole vertailukelpoisia.
Nettokantorahatulot ja puhdas pääomatulo
MYTT-aineiston perusteella laskettu puhdas pääomatulo oli Länsi- ja Itä-Suomessa vajaat kaksi kolmasosaa (64 % ja 62 %) ja Pohjois-Suomessa vajaa puolet (47 %) alueittaisten aineistojen perusteella lasketuista nettokantorahatuloista. Todennäköisesti suurin syy isoihin eroihin on eri veromuodot valinneiden metsänomistajien hakkuukäyttäytymisellä, mutta myös aineistojen erilaisella laskentatavalla on vaikutusta.
Verotustapojen vertailu MYTT-aineistossa
Maatilatalouden yritys- ja tulotilastolla tehtävän vertailun perusteella nähdään, että pinta-alaverotuksessa laskennalliset bruttotulot olivat samalla tasolla kuin myyntituloverotuksen valinneilla todelliset tulot. Pinta-alaverotukseen jääneillä todelliset metsätalouden tulot ovat korkeammat. (Kuva 2 ja kuva 4)
Vähennykset olivat pinta-alaverotuksen valinneilla keskimäärin suuremmat metsäpinta-alaa kohti kuin myyntituloverotuksen valinneilla, vaikka heillä vähennyksiin ei sisälly puunkorjuukustannuksia.
Pinta-alaverotukseen jääneiden maatilametsänomistajien verorasitus olisi todennäköisesti huomattavasti korkeampi, mikäli he olisivat siirtyneet puunmyyntituloverotukseen. Pinta-alaverotuksen mahdollisesti korkeampi verokantakaan ei todennäköisesti muuta tilannetta. Ansiotulojen keskimääräinen verotusaste nousee pääomatuloveroprosenttia korkeammaksi vasta noin 90 000 matkan verotettavilla tuloilla.
Metsäntutkimuslaitos, metsätilastollinen tietopalvelu , puh. (09) 857 051, fax (09) 8570 5717, email: etunimi.sukunimi@metla.fi
Metsätilastotiedotteeseen liittyvät tilastotaulukot saatavilla Metinfon tilastopalvelusta (maksullinen).
Metsätilastotiedotteet: http://www.metla.fi/tiedotteet/metsatilastotiedotteet/