Metla on osa Luonnonvarakeskusta 1.1.2015 alkaen. www.luke.fi
  SUOMEKSI     PÅ SVENSKA     IN ENGLISH     AUF DEUTSCH     ПО-РУССКИ     
 
Metla-etusivuTutkimusPalvelutJulkaisutMetinfo-metsätietopalvelutTutkimusmetsätTietoa MetlastaStrategiaYhteystiedot
Metla » Metlassa nyt » Tiedotteet
Tiedote 2.9.2014
Metsäntutkimus Facebookissa Metla Twitterissä
Sivukartta | Haku

Puolukasta keskimääräistä parempi, paikoin jopa runsas sato

Puolukka kypsyy poimittavaksi kahden seuraavan viikon aikana Etelä- ja Keski-Suomessa.  Kainuussa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa puolukka kypsyy syyskuun jälkipuolella. Ruokasieniä nousee yhä enemmän. Herkkutatteja ja männynherkkutatteja nousee keskimääräistä kosteimmille kasvupaikoille, kantarellisato on runsas. Syksyn sääolot määrittävät sadon määrän ja satokauden pituuden – lämpimän syksyn vallitessa ruokasieniä voi poimia pakkasten ja lumen tuloon asti. 

Mustikan sato jäi keskinkertaisen ja melko heikon välille, vain kosteilla kasvupaikoilla sato oli runsas. Suomuurainsato oli heikko.

Paikoin mättäät ovat punaisina puolukasta, paikoin marjat ovat kuivia ja pieniä

Puolukan sato asettuu valtakunnallisesti runsaan ja keskinkertaisen välimaastoon. Sato on tutkimusmetsien koeruuduilla osoittautunut vaihtelevaksi: puuston suojassa harvennetuissa tai harvapuustoisissa mäntymetsissä puolukkaa on paikoin runsaasti, mutta kuivilla kasvupaikoilla, erityisesti avohakkuualueiden mätäspinnoilla, marjat ovat usein kuivuneet ja jääneet pieniksi. Lisäksi kesäkuun kylmä sääjakso aiheutti sen, että osa kukista paleltui ja pölytys epäonnistui, sillä hyönteiset eivät liikkuneet tuulisina, sateisina ja kylminä päivinä.
 
Kypsien marjojen joukossa on ollut laskentavaiheessa vielä myös raakileita. Tähän mennessä, kun 110 koeruutua on laskettu, marjoja on ollut keskimäärin 206 kpl ruudulla. Tämä on runsaan sadon määrän alarajalla oleva luku ja enteilee hehtaarisadoksi 28 kiloa, samaa kuin viime vuonna. Eräässä tutkimusmetsässä viiden koeruudun keskiarvona laskettiin marjoja/raakileita keskimäärin 1028 kpl, jolloin sadoksi muodostuu 140 kiloa puolukkaa hehtaarilla. Tällaisia supersatoja edustavia kasvupaikkoja on vähän.

Sulamisvesien vähäisyydellä keväällä ja keskikesän kuivuudella voi olla merkitystä sienikauden myöhäiseen alkamiseen

Kesä oli lämmin ja kuiva, ja poikkeuksellisen pitkä hellejakso kuivatti maaperän. Sieniä esiintyi kesä- ja heinäkuussa vähän. Kantarelleja esiintyi paikoin, mutta ne jäivät pieniksi ja osittain kuivuivat kasvupaikalleen. Elokuun alkupuolella vettä satoi paikoin, mutta sienirihmastot eivät vielä tuottaneet itiöemiä ja sienikauden odotus jatkui. Vasta elokuun puolivälissä saatiin ensimmäiset ennusmerkit sienikauden alkamisesta, kun punikkitatit, muutamat haperolajit ja lahottajasienet ilmestyivät metsiin.

Lumettomuudesta ja sulamisvesien vähäisyydestä johtuen syötävien kevätsienten (korvasieni ja huhtasienet) sato jäi heikoksi. Sulamisvesien vähäisyydellä voi olla merkitystä myös syyssienisadon alkamiseen, sillä sienirihmastojen kasvu alkoi keväällä hitaasti eikä rihmastojen kasvu parantunut kuivan keskikesän aikanakaan. Vasta elokuun sateet ja yölämpötilojen lasku aktivoivat rihmastot tuottamaan itiöemiä, ja odotettu sienisatokausi alkoi.

Viime viikon alussa (25.–27.8.2014) herkkutatteja alkoi nousta nuoriin ja varttuneisiin kasvatusmetsiin suurempia määriä. Koivuvaltaisissa sekametsissä kantarellien ja koivuhaperoiden määrät ovat lisääntyneet nopeasti, samoin mäntykankailta löytyy runsaasti iso- ja kangashaperoita. Kantarellisato on tänä vuonna runsas. Männynherkkutatteja on löytynyt koivu-mäntysekametsistä, jotka ovat perinteisiä kuivia ja kuivahkoja mäntymetsiä kosteampia kasvupaikkoja, samoin herkkutatit ovat kasvaneet kosteimmissa kuusivaltaisissa metsissä. Kuusimetsissä herkkutatteja on paikoin ollut vielä vähän. Tämä johtunee kuivasta maaperästä – tiheimmissä istutuskuusikoissa maan pintakerros on keskimääräistä kuivempaa, sillä vesi ei pääse valumaan maahan niin helposti kuin harvapuustoisemmissa kuusikoissa.

Rouskuja on esiintynyt toistaiseksi vähän, niiden pääsatokausi on syys-lokakuussa. Jos syksy on lämmin, sateita saadaan lisää lähipäivinä eikä yöpakkasia esiinny, kaikkia ruokasienilajeja nousee lisää metsiin – erityisesti haaparouskut kuusivaltaisiin metsiin, kangasrouskut mäntykankaille ja karvarouskut koivuvaltaisiin metsiin. Sienirihmastojen kokonaispotentiaalilla on merkitystä siihen, kuinka paljon herkkutatteja nousee lisää ja kuinka pitkään niiden satokausi kestää.

Lähipäivien sateilla tai sateettomuudella sekä yöpakkasilla on merkitystä herkkutattisatoihin, sillä herkkutatit pehmeämaltoisina sienilajeina eivät kestä pakkasta niin hyvin kuin tiivismaltoiset kantarellit ja suppilovahverot, joita moni odottaa poimivansa syys- ja lokakuussa. Viime vuosina syksyt ovat olleet leutoja ja siksi kantarelleja ja suppilovahveroita on poimittu vielä pienten pakkasten jälkeen marras- ja joulukuussa.

Suomuuraimen sato jäi heikoksi

Avosuot ovat ongelmaisia kasvupaikkoja suomuuraimelle kukintavaiheessa, sillä tänä vuonna kesäkuun alkupuolella Lapin alueen suurilla avosoilla vallitsivat kylmät ilmavirtaukset pohjoisesta ja koillisesta ja paikoin satoi lunta, räntää ja vettä. Kovat tuulet pudottivat kukkien terälehdet
ja pölytys epäonnistui, sillä pölyttävät hyönteiset eivät lennä sateisilla ja tuulisilla säillä. Kylmät ilmamassat valuivat pohjoisesta Suomen- ja Maanselän vedenjakaja-alueita pitkin Etelä-Suomen soille, ja sato jäi myös näillä alueilla heikoksi. Suomuurainta saatiin korvista ja rämeiltä, joilla puusto suojasi kasvustoja kukintavaiheen aikana halloilta sekä kovilta tuulilta ja sateilta.

Mustikka kärsi talvella lumettomuudesta ja kesällä kuivuudesta

Kylmästä alkukesästä johtuen mustikan kukinta alkoi kesäkuun loppupuolella noin viikkoa myöhemmin kuin keskimäärin viime vuosina. Mustikan kukkia laskettiin keskimäärin 125 kappaletta neliömetrillä, mikä enteili keskinkertaista parempaa satoa.

Kuiva kesä-heinäkuu vaikutti raakileiden määrään, ja satoennuste oli paikoin melko heikko. Satoennustetta laski myös talvella ilman lumen suojaa jääneet varvut, jotka paleltuivat (Metlan marja- ja sienisatotiedote 22.5.2014). Lisäksi mustikka käytti energiavarojaan uusien versojen kasvattamiseen kuolleiden tilalle. Kosteimmilta kasvupaikoilta saatiin kuitenkin paikoin runsaita satoja, ja siksi lopullinen satotaso oli keskinkertaisen ja melko heikon välillä.

Tutkimusmetsien koeruuduilta laskettuja kypsiä mustikoita oli keskimäärin 66 kpl neliömetrillä, mikä merkitsee 19 kiloa marjoja hehtaarilla. Viime vuonna vastaava luku oli 24 kiloa ja erittäin hyvänä mustikkavuonna 2012 määrä oli 43 kiloa hehtaarilla

Lisätietoja:

Metsä – tieto – osaaminen – hyvinvointi


Metsäntutkimuslaitoksen tiedotteet Internetissä: http://www.metla.fi/tiedotteet/    Metlan RSS-tiedotesyöte
Metla/Viestintä PL 18, 01301 VANTAA, sähköposti: info(a)metla.fi

  Päivitetty: 02.09.2014 /KPB | Copyright Metla | Palaute