Suometsien tuhkalannoitus ei vahingoita vesistöjä
Tutkimuksen mukaan tuhkalannoitus turvemailla ei aiheuta merkittäviä haitallisia muutoksia valumaveden laadussa eikä ole riski alapuolisille vesistöille. Suometsissä tuhkalannoituksella voitaisiin päästä sekä taloudellisesti että ympäristön kannalta hyvään lopputulokseen. Lisäämällä lannoituksen avulla suopuustojen kasvua, tilavuutta ja haihdutuskykyä voitaisiin vähentää kunnostusojitusten tarvetta ja samalla parantaa suometsätalouden vesistövaikutusten hallintaa. Sopivia kohteita tuhkalannoitukselle ovat typpirikkaat turvekankaat, jotka kärsivät kaliumin ja fosforin puutoksesta.
Tutkimuksessa selvitettiin tuhkalannoituksen vaikutusta valumaveden ravinne- ja raskasmetallipitoisuuksiin. Tutkimusmetsiköt rajattiin Oulun lähistöllä (Muhos ja Utajärvi) ja Kaakkois-Suomessa (Luumäki) sijaitseville kolmelle vanhalle rämeojitusalueelle. Vertailtavina olivat pölymäinen turvetuhka ja puun kuorituhka, jota levitettiin joko pölymäisenä, vedellä kovetettuna tai rakeistettuna. Tuhkalevityksistä osa tehtiin lumelle talviaikaan ja osa sulaan maahan kesäaikana. Tuhkakäsittelyissä (5–6,5 tonnia/ha) käytettiin nykyisten lannoitussuositusten mukaisia ravinneannoksia.
Tuhkakäsittelyt kohottivat valumaveden rikki- ja kaliumhuuhtoumat yli kymmenkertaisiksi lannoitusta edeltäneeseen tilanteeseen verrattuna jo levitystä seuranneena kesäkautena. Myös kloori- ja natriumpitoisuudet kohosivat ojavedessä, samoin kalsium- ja magnesiumpitoisuudet. Tuhkasta siis huuhtoutuu pääasiassa helppoliukoisia emäskationeita, joilla ei tiedetä olevan haitallisia vaikutuksia vesistöissä.
Tuhkalle ominainen kalkitusvaikutus sitoo myös raskasmetallit vaikealiukoiseen muotoon, eikä metallien huuhtoutuminen liene tulevaisuudessakaan merkittävää. Sama koskee fosforia, jonka on todettu myös liukoisuuskokeissa vapautuvan tuhkasta hyvin hitaasti. Tuhkalannoitus ei myöskään lisää typen huuhtoumia.
Tuhkan aiheuttamat ainehuuhtoumat vähenevät vuosien mittaan, mutta vielä tutkimusjakson lopussa kymmenen vuoden jälkeen havaittiin tuhkalannoituksen vaikutus. Tuhkan sisältämistä tärkeimmistä kasviravinteista huuhtoutuu eniten kaliumia, tutkimuksessa käsittelystä ja kohteesta riippuen 2–28 % lisätystä määrästä tutkimusjakson aikana. Tuhkaa voi siis suositella myös hidasliukoiseksi kaliumlannoitteeksi fosforin ohella.
Turvetuhkan aiheuttamat ainehuuhtoumat jäävät vähäisemmiksi kuin puuntuhkan, koska turvetuhkan ravinnepitoisuudet ovat alhaiset. Tuhkan esikäsittely itsekovetuksena tai rakeistamalla hidastaa tuhkan liukenemista ja sitä kautta vähentää huuhtoumista. Levitysajankohdalla ei ole merkittävää vaikutusta huuhtoumiin. Tutkimusraportti on julkaistu Forest Management and Ecology -sarjassa.
Lisätietoja:
- Varttunut tutkija Sirpa Piirainen, p. 029 532 3188, sirpa.piirainen(a)metla.fi
- Vanhempi tutkija Mika Nieminen, p. 029 532 2399, mika.nieminen(a)metla.fi
- Piirainen, S., Domisch, T., Moilanen, M. & Nieminen, M. 2013. Long-term effects of ash fertilization on runoff water quality from drained peatland forests. Forest Ecology and Management 287: 53-66.
Metsä – tieto – osaaminen – hyvinvointi
Metsäntutkimuslaitoksen tiedotteet Internetissä: http://www.metla.fi/tiedotteet/
Metla/Viestintä PL 18,
01301 VANTAA, p. 029 532 2000,
sähköposti: info(a)metla.fi |
