Metla on osa Luonnonvarakeskusta 1.1.2015 alkaen. www.luke.fi
  SUOMEKSI     PÅ SVENSKA     IN ENGLISH     AUF DEUTSCH     ПО-РУССКИ     
 
Metla-etusivuTutkimusPalvelutJulkaisutMetinfo-metsätietopalvelutTutkimusmetsätTietoa MetlastaStrategiaYhteystiedot
Metla » Metlassa nyt » Tiedotteet
Tiedote 12.6.2012
Metsäntutkimus Facebookissa Metla Twitterissä
Sivukartta | Haku

Mustikasta kehittymässä runsas sato

Kukinnan perusteella mustikasta on kehittymässä runsas sato, vaikka kesäkuun alun hallat paikoin kiusasivatkin. Kukkia on runsaasti, ja pölyttäviä hyönteisiäkin on ollut mustikkakasvustoissa riittävästi. Kukinnan perusteella mustikka kypsyy poimittavaksi Etelä- ja Keski-Suomessa heinäkuun keskivaiheilla. Puolukka kukkii Etelä-Suomessa tämän ja ensi viikon aikana. Myös suomuurain on aloittanut kukintansa Etelä-Suomen pienialaisilla avosoilla. Kevään korvasienisato muodostui runsaaksi, ja ennusmerkkejä myös hyvästä ruokasienisadosta on nähtävissä, sillä metsissä on nyt riittävästi kosteutta.

Mustikan kukinta alkoi tänä vuonna Savitaipaleella, Lapinjärvellä, Virolahdella ja Punkaharjun harjumetsissä kahden edellisen vuoden tapaan 19.-23.5. Säät olivat otolliset, ja kukinta eteni Etelä- ja Keski-Suomessa vauhdilla toukokuun loppupuolelta kesäkuun alkuun mennessä kymmenen vuorokauden aikana. Kukinta pysähtyi Oulun-Suomussalmen tienoille kesäkuun alussa Pohjois-Suomessa esiintyneiden kylmien ilmamassojen takia.

Toukokuun kahtena viimeisenä yönä hallaa esiintyi laajoilla alueilla Suomenselällä, Satakunnan pohjoisosista Oulun leveydelle asti. 31.5. hallaa mitattiin maan pinnassa monella Ilmatieteen laitoksen säähavaintoasemalla useita miinusasteita. Samoihin aikoihin Lapin läänissä esiintyi hallaa yleisesti lähes kaikilla säähavaintoasemilla. Hallaa esiintyi vielä 5.6. Uudenmaan pohjoisosista Vaasaan kulkeneella vyöhykkeellä.

Mustikan kukat kestävät hallaa noin kolme miinusastetta. Mustikkakasvustot saavat suojaa myös ympäröivältä puustolta. Tänä vuonna metsissä on ollut runsaasti kosteutta, mikä on saattanut vähentää pakkasvaurioita: vesi sitoo itseensä lämpöä ja siten hidastaa mustikkakasvustojen jäätymistä. Ilmatieteen laitoksen säähavaintoasemien mittauspisteet eivät aina osu myöskään yhteen mustikkakasvustojen kanssa. Hallan vikuuttamia mustikkakasvustoja voi olla paikoin Suomenselän alueella. Kannuksen tutkimusmetsässä on havaittu hallavaurioita mustikan kukissa, mutta hallan vikuuttamia alueita ei liene useita.

Pölyttäviä hyönteisiä – kimalaisia, ampiaisia ja mehiläisiä – esiintyi mustikkakasvustoissa jonkin verran parhaaseen kukinta-aikaan toukokuun lopussa. Oletettavasti riittävästi, sillä Etelä-Suomessa raakilevaihe on edistynyt hyvin. Kimalaiset muodostivat pölyttäjien pääryhmän kylmän sään aikaan touko-kesäkuun vaihteessa. Maastossa on havainnoitu myös ajanjaksoja, jolloin kimalaisia on esiintynyt vähemmän. Tämä saattaa johtua siitä, että talvehtineet kuningattaret viihtyvät perustamissaan pesissä ja lämmittävät jälkeläisiään kylmän sääjakson aikana, jolloin ne eivät niin intensiivisesti lennä pölyttämässä.

Lämmin syksy ja talven paksu lumipeite takasivat runsaasti mustikan kukkia

Mustikan kukat on nyt laskettu 34 tutkimusmetsästä Etelä- ja Keski-Suomesta. Saldo on keskimäärin 280 kukkaa neliömetrillä, ja se on lähes yhtä paljon kuin vuonna 1997. Tänä vuonna eteläisen Suomen alueella on esiintynyt 14 metsikköä (41 % kaikista tähän mennessä tutkituista metsiköistä), joissa on ollut keskimäärin yli 300 kukkaa. Kukkien runsas määrä perustuu viime syksyn pitkään ja lämpimään sääjaksoon, jolloin mustikan kukka-aiheet muodostuivat. Myös talven paksulla lumipeitteellä oli suojaava vaikutus varpujen talvehtimiseen.

Aina runsas kukinta ei takaa runsasta marjasatoa. Vuonna 1997 mustikasta saatiin ennätyssato, 38 kg/ha. Se on runsain laskettu sato 15 tutkimusvuoden aikana. Vuonna 2001 koeruuduilla oli keskimäärin 229 ja vuonna 2003 210 kukkaa. Molempina vuosina mustikasta saatiin runsas sato, yli 27 kg/ha. Myös vuonna 2011 saatiin runsas sato, 28,5 kg/ha, vaikka koeruuduilta laskettiin keskimäärin vain 159 kukkaa. Hajonta oli alueellisesti suuri: Itä- ja Etelä-Suomessa kukinta oli tuolloin runsasta, mutta Kainuussa ja Lapin läänissä kukkia oli selvästi vähemmän.

Hallojen vaikutus voi vielä laskea satotasoa paikallisesti Suomenselän alueella. Vastaavasti kesäkuun ja etenkin heinäkuun alkupuolen hellejakso voi heikentää satoa marjojen kypsymisvaiheessa, kuten tapahtui vuonna 2010. Sato jäi silloin vain 9 kiloon hehtaarilla. Yhtenä syynä huonoon satoon oli kesä-heinäkuun vaihteen hellejakso, joka näivetti marjat ja pudotti raakileita maahan.

Mustikka kypsyy normaalien kesäsäiden vallitessa Etelä- ja Keski-Suomessa 15.-21.7. Lapin läänissä mustikka kypsyy vasta elokuun puolella. Etelä-Suomessa metsän reunoilta ja aurinkoisilta kasvupaikoilta ensimmäiset mustikat voidaan poimia mustikkapiirakkaan heinäkuun alkupuolelta lähtien.

Suomuurain aloittamassa kukintaansa

Suomuurain on aloittanut kukintansa Etelä-Suomen pienialaisilla avosoilla. Lapissa kukinta on myöhästynyt aikaisempiin keskiarvoihin verrattuna muutamilla päivillä kylmien säiden takia. Kukinta alkanee laajoilla avosuoalueilla Lapin läänissä tämän ja ensi viikon aikana, puustoisilla soilla viikkoa myöhemmin. Suomuurain on herkkä kukinta-ajan halloille, useana vuonna hallat ovat alavilla suoalueilla heikentäneet satoa merkittävästi. Myös viime vuosina lisääntyneet kovat tuulet ja sateet ovat piiskanneet ankarasti kukkien terälehtiä ja siten alentaneet satotasoa. Kylmän sään aikana pölyttävien hyönteisten määrät ovat suoalueilla muutenkin vähäisiä, ja niiden on vaikea löytää maahan piiskautuneita kukkia.

Puolukka kukkii Etelä-Suomessa tämän ja ensi viikon aikana

Puolukan kukinta on alkanut Etelä-Suomen mäntykankailla ja avohakkuualueilla tämän viikon aikana, kukinnan huippu saavutetaan ensi viikolla. Kukinta on keskiarvoihin verrattuna lähes viikon myöhässä. Puolukan kukinta näyttää muodostuvan mustikan tavoin vähintään tyydyttäväksi, sillä alustavien inventointien perusteella kukkatertuissa on melko paljon nuppuja.

Korvasienisato on runsas, alkukesän sieniä löytynyt vielä vähän

Korvasienisato muodostui runsaaksi. Kosteutta on riittänyt myös avohakkualueille ja metsäteitten varsille, sillä lunta oli keväällä paljon ja se suli hitaasti viileiden säiden ansiosta. Korvasieniä voi poimia kesäkuun puoliväliin asti, minkä jälkeen itiöemien muodostuminen vähenee nopeasti. Myös huhtasieniä on poimittu puutarhojen puunkuorikarikkeen joukosta.

Muutamasta rehevästä lehtimetsästä on löydetty melko harvinaisia poimukellomörskyjä, jotka ovat syötäviä. Laakakorvasieniä on esiintynyt ainakin Itä-Suomessa metsäteitten varsilla ja paljaalla kivennäismaalla. Laakakorvasieni ei ole myrkyllinen kuten korvasieni. Se on maultaan mieto ja hyvä ruokasieni, mutta se on esikäsiteltävä korvasienen tavoin.

Kosteutta on nyt riittävästi metsissä, pohjavesien pinnat ovat korkealla, eivätkä alkukesän helteet ole kuivattaneet maaperää. Ennusteet hyvistä ruokasienisadoista on olemassa. Viime ja edellisenä vuonna koivunherkkutatti, lehmän- ja koivunpunikkitatteja löytyi jo kesäkuun alussa, mutta myöhemmin kesä- heinäkuun hellesäitten aikaan ruokasieniä ei kasvanut. Sienirihmastojen kasvu on nyt hyvässä vauhdissa, maaperässä on riittävästi kosteutta ja kesäkuun loppupuolella ja heinäkuun alkupuolella voi jo löytyä keltavahveroita, koivu- ja keltahaperoita sekä erilaisia tatteja.

Lisätietoja:

Metsä – tieto – osaaminen – hyvinvointi

 


Metsäntutkimuslaitoksen tiedotteet Internetissä: http://www.metla.fi/tiedotteet/    Metlan RSS-tiedotesyöte
Metla/Viestintä PL 18, 01301 VANTAA, p. 029 532 2000, sähköposti: info(a)metla.fi

  Päivitetty: 28.03.2014 /KPB | Copyright Metla | Palaute