Metla on osa Luonnonvarakeskusta 1.1.2015 alkaen. www.luke.fi
  SUOMEKSI     PÅ SVENSKA     IN ENGLISH     AUF DEUTSCH     ПО-РУССКИ     
 
Metla-etusivuTutkimusPalvelutJulkaisutMetinfo-metsätietopalvelutTutkimusmetsätTietoa MetlastaStrategiaYhteystiedot
Metla » Metlassa nyt » Tiedotteet
Tiedote 16.2.2012 Metsäntutkimus Facebookissa Metla Twitterissä
Sivukartta | Haku

Suomeen tarvitaan luonnonvaratalouden tutkimus- ja innovaatiokeskus

Hannu Raitio, ylijohtaja, Metsäntutkimuslaitos (Metla)
puhe 16.2.2012
Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnan, Metsäntutkimuslaitoksen ja Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion seminaari
Eduskunta, Pikkuparlamentin auditorio, Arkadiankatu 3
julkaisuvapaa klo 09.40

Taitavasti rakennettu Luonnonvaratalouden tutkimus- ja innovaatiokeskus voisi olla sellainen kansallinen etulinjan instrumentti, jonka avulla Suomi ottaa kärkiaseman uuden eurooppalaisen biotalouden rakentamisessa.

Julkisuudessa on usein pohdittu kysymystä, mistä Suomi ja me suomalaiset elämme tulevaisuudessa. Vastaukseksi on ehdotettu varsinkin mobiiliteknologiaa ja muita tieto- ja informaatioteknologian tuotteita , jopa tietokonepelejä. Näillä aloilla onkin saavutettu häikäisevää kansainvälistä menestystä.

Kuitenkin ajat ovat muuttumassa ja osin jo muuttuneet. Suomi on kohta puoli sukupolvea nauttinut mobiiliteknologian alueella kansainvälisestä pioneeriasemasta, joka on tuonut kansantalouteen huomattavia rahavirtoja. Mutta rehellisyyden nimissä, kuka uskoo, että näin pieni maa tällä pienellä väestöllä pystyy sellaisen pioneeriaseman kovin kauan säilyttämään? Toivomme tietysti, että nokioita kasvaa joka niemen notkoon ja saarelmaan, mutta realismia on tunnustaa, että Nokian tarina on hyvin poikkeuksellinen kappale suomalaista talous- ja teknologiahistoriaa eikä se hevillä toistu. Normaalioloissa meidän on etsittävä tulevaisuuden rakennuspuita paljon laajemmalta kentältä ja pienempinä palasina.

Ilahduin suuresti, kun viikko sitten Sitran yliasiamies Mikko Kosonen sanoi TV 2:n ajankohtaisohjelmassa, että kyllä me elämme tulevaisuudessakin nimenomaan luonnonvaroistamme. Tämä ymmärrys on suomalaisesta elinkeino- ja teknologiapolitiikasta viimeisten parinkymmenen vuoden ajan ehkä puuttunut.

Huipputeknologinen osaaminen ja sen kehittäminen on tietenkin välttämätöntä, mutta maailmassa, jossa teknologisen osaamisen kehittäminen on kaikkien muidenkin ja meitä paljon väkirikkaampien maiden poliittisella agendalla, tarvitaan vielä jotain muuta, jotta me pienellä väestöllämme voisimme menestyä kilpailussa. Siis mitä?

Minä uskon, että oma metsäresurssi on osa vastausta. Aivan samalla tavalla kuin aikanaan kiviihiili ja metallivarat nostivat Keski-Euroopan maita vaurauteen ja sittemmin öljy niitä maita, joista sitä löytyy, myös metsä on uskomattoman monisisältöinen, rikas luonnonvara, jonka käytöt ulottuvat puubiomassan jalostuksesta biodiversiteetin ja ekosysteemipalvelujen globaaliin turvaamiseen. Jossain siellä välissä ovat terveyttä tuovat virkistyskäytön muodot ja luonnosta löytyvät lääkeaineet, joita meillä myös tutkitaan.

Me olemme vasta vähitellen oivaltamassa, mitä kaikkia mahdollisuuksia metsään ja puubiomassaan sisältyy. Esimerkiksi puubiomassan kemiallisen rikkauden tajuamisessa me olemme vasta nyt siellä, missä öljyraaka-aineen kemiallisen potentiaalin valjastamisessa oltiin puoli vuosisataa sitten, eli aivan tien alussa.

Tulevaisuudessa tarjolla olevat uudet metsään ja puubiomassaan perustuvat teollisuus- ja palvelutuotteet ovat monesti sellaisia, joita emme tällä hetkellä vielä osaa aavistaakaan. En siksi rupea niitä tässä edes arvailemaan.

Olennaista on oivaltaa, että vaikka mitä tapahtuisi maailmantaloudessa ja –politiikassa, luonnonvarat meillä on aina, jos käytämme niitä kestävällä tavalla. Jos emme syö kuormasta, tehokkaasta käytöstä huolimatta varantomme vain kasvaa.

Tässä suhteessa metsä eroaa esimerkiksi kivihiilestä ja maaöljystä, joiden varannot ovat rajalliset ja loppuvat aikanaan. Metsä oikein hoidettuna ei lopu koskaan. Se on Suomen pohjaton öljylähde. Me olemme pohjolan puusheikkejä ja jos todella oikein ymmärrämme, mitä kaikkea se tekee mahdolliseksi, ja toimimme pitkäjänteisesti sen mukaan, metsä ja puubiomassa tulevat tarjoamaan Suomelle pysyvää vaurautta myös jatkossa. Metsä- ja puuala ei ole menneisyyden ala, vaan tulevaisuuden. Tämä on tiedostettava.

Vuonna 2009 julkistetun kansallisen luonnonvarastrategian visiona on ”Älykkäästi luonnon voimin. Suomi voi hyvin ja näyttää suuntaa”. Tässä älykkyydellä viitataan innovatiivisuuteen, sanoisinko luovaan hulluuteen, ja samalla kestävään ja vastuulliseen toimintaan. ”Luonnon voimin” kuvaa luonnonvarojen hyödyntämistä hyvinvoinnin lähteenä, kestävää yritystoimintaa.

Myös Metlan omassa strategiassa olemme tuoneet esiin, että metsien kestävä ja monipuolinen käyttö luo pysyvän pohjan suomalaisten hyvinvoinnille. Yliasiamies Mikko Kosonen sanoikin edellä mainitsemassani televisio-ohjelmassa, että metsät tulee ensin käyttää sataan kertaan ennen kuin ne päätyvät poltettavaksi. Se on hyvin sanottu.

Toinen tärkeä oivallus on, että että metsään ja puubiomassaan perustuvan uudenlaisen tuotannon kehittäminen vaatii jatkuvaa korkeaa tutkimuspanostusta, innovointia ja tuotekehittelyä, pitkäjänteisesti. Muun kuvitteleminen on toiveajattelua. Ilman riittäviä tutkimus- ja innovointipanostuksia Suomesta voi sanoa niin kuin entisestä laulajasta: takana loistava tulevaisuus.

Luonnonvarastrategian taustaraportissa todetaan, että Suomen luonnonvarahallinto ja -tutkimus ovat voimakkaasti sektoroituneita, koska hallinnon ja tutkimuksen organisointi pohjautuu pääasiassa erilaisten luonnonresurssien jaotteluun ”metsät, vedet, mineraalit jne”. Luonnonvaroihin liittyviä kysymyksiä tulisikin tarkastella yhtenä kokonaisuutena. Tarvitaan kokonaisvaltaista systeemistä lähestymistapaa, joka ottaa huomioon eri ilmiöiden ja yksittäisten toimintojen keskinäiset yhteydet ja vuorovaikutukset.

Kun parhaillaan ollaan pohtimassa valtion tutkimuslaitosrakenteita ja niiden uudistamista, kysynkin, olisiko nyt aika koota yhteen luonnonvaratutkimusta tekevät toimijat ja perustaa laaja-alainen luonnonvaratalouden tutkimus- ja innovaatiokeskus, joka tarjoaisi luonnonvaratalouden tutkimus- ja asiantuntijapalvelut yhdeltä luukulta ja edistäisi luonnonvaroihin perustuvaa kestävää yritys- ja elinkeinotoimintaa kokonaisuutena tässä maassa ja kansainvälisestikin.

Euroopan komissio julkisti alkuviikolla uuden strategiapaperin: Innovating for Sustainable Growth: A Bioeconomy for Europe. Ohjelman taustalla on oivallus, että Euroopan tulee radikaalisti muuttaa suhtautumistaan luonnonvarojen käyttöön. Tarvitaan kokonaisvaltaista luonnonvarapolitiikkaa ja monenlaisia institutionaalisia välineitä hyvän politiikan ja innovatiivisen elinkeinotoiminnan tueksi. Yksi tärkeimmistä välineistä on hyvin organisoitu korkealaatuinen tutkimustoiminta.

Minä uskon, että taitavasti nykyisiä tutkimusresursseja yhdistäen me voimme rakentaa niistä sellaisen tutkimuksellisen tehokokonaisuuden, joka todella konkreettisesti rakentaa pysyvää pohjaa Suomen kansantaloudelle ja hyvinvoinnille. Se pysyvä pohja on luonnonvarojen kestävään ja innovatiiviseen käyttöön perustuva vihreä talous, eli tuo Euroopan komission peräänkuuluttama Biotalous. Taitavasti rakennettu Luonnonvaratalouden tutkimus- ja innovaatiokeskus voisi olla sellainen kansallinen etulinjan instrumentti, jonka avulla Suomi ottaa kärkiaseman tämän uuden eurooppalaisen biotalouden rakentamisessa.

Mutta huomatkaa, sanoin ”taitavasti yhdistäen”. On myös se mahdollisuus, että itseisarvoisesti tai ideologisista lähtökohdista rakenteita muuttaen me rikomme sellaista, minkä korjaamiseen menee paljon aikaa, jos se enää koskaan onnistuukaan.

Uskon, että valtion niin sanotun sektoritutkimuslaitoksen uudistaminen esimerkiksi hajoittamalla laitokset osaksi yliopistoja, olisi karhunpalvelus, jonka hintaa maksettaisiin pitkään. Varmasti valtion tutkimuslaitoksissa on osia ja toimintoja, jotka luontevasti sopivat yliopistojen yhteyteen, mutta pääosin näiden tutkimuslaitosten toiminta on sellaista, että akateeminen ympäristö akateemisine toimintakulttuureineen ei sitä edesauttaisi.

Päinvastoin kuin usein julkisuudessa tarkoitushakuisesti esitetään, valtion tutkimuslaitokset nykyiselläänkin ovat tehokkaita ja nykyaikaisia. Opetus- ja kulttuuriministeriön viime vuonna valmistunut selvitys, Sitaatioindeksityöryhmän toinen raportti, kertoo koruttomasti ja puolueettomasti, että valtion tutkimuslaitosten osuus suomalaisen tutkimussektorin julkaisuista on kahdessakymmenessä vuodessa kasvanut yhden prosenttiyksikön, yliopistoja nopeammin.

Ennen kaikkea huomionarvoista on, että tutkimuksen vaikuttavuutta kuvaava suhteellinen viittausindeksi valtion tutkimuslaitoksissa on 1,11, eli selvästi korkeampi kuin yliopistoissa, joiden keskiarvo on 1,07. Listalla kaikkein korkeimmalle nousevissa valtion tutkimuslaitoksissa luku on paljon korkeampi, esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella 1,35 ja Maa- ja elintarviketalouden tutkimuslaitoksella 1,25. Helsingin yliopiston luku on 1,19.

Metsäntutkimuslaitos on 20 kotimaisen tutkimusinstituution listalla jaetulla sijalla 9. Se jakaa tuon sijan yhdessä maailmalla arvostettujen Kuopion ja Turun yliopistollisten keskussairaaloiden kanssa, ja niiden taakse jäävät useimmat kotimaiset yliopistot.

En siis usko, että valtion tutkimuslaitosten toimintaa voidaan parantaa yhdistämällä niitä yliopistoihin. Sen sijaan hedelmälliseksi on osoittautunut tutkimuslaitosten ja yliopistojen läheinen yhteistyö, jota ilmentävät esimerkiksi Metlan yhteiset professuurit melkein kaikkien merkittävien suomalaisten yliopistojen kanssa. Myös sijainti yhteisillä kampuksilla on tavoiteltavaa, sillä se synnyttää sellaista kanssakäymistä ja ideoidenvaihtoa, ristipölytystä, jota ei tapahdu etäyhteyksillä. Esimerkiksi Luonnonvara- ja ympäristötutkimuksen yhteenliittymä LYNET on juuri vuoden alussa keskittänyt Pohjois-Suomessa toimintojaan Oulun yliopiston kampukselle yhteiseen Ympäristötietotaloon. Se on hyvää kehitystä.

Tämän päivän seminaarimme aihe on ”Metsäpolitiikan uusi suunta”. Metsäpolitiikka on osa kansallista luonnonvarapolitiikkaa, ja niin se tulisi nähdä myös uutta suuntaa etsittäessä.

Henkilökohtaisesti uskon, että luonnonvaratutkimuksen älykäs ja tarkoituksenmukainen organisoiminen on yksi kauaskantoisimpia ja tärkeimpiä ratkaisuita, joita luonnonvarapolitiikassa ylipäänsä voi tehdä. Virheet tässä tärkeässä asiassa taas voivat kostautua koko kansantaloudelle.

Toivon, että tänä keväänä tehdään tässä asiassa järkeviä ratkaisuita, joita eivät sanele muutosten itseisarvoisuus tai muodikkaat ideologiat, vaan tosiasioihin perustuva pitkäjänteinen, visionaarinen ajattelu.

Lisätietoja

  • Ylijohtaja Hannu Raitio, p. 050 391 2010, hannu.raitio @ metla.fi

Metsä – tieto – osaaminen – hyvinvointi


Metsäntutkimuslaitoksen tiedotteet Internetissä: http://www.metla.fi/tiedotteet/    Metlan RSS-tiedotesyöte
Metla/Viestintä PL 18, 01301 VANTAA, p. 010 211 2000, sähköposti: info @ metla.fi

  Päivitetty: 16.02.2012 /JV | Copyright Metla | Palaute