Luoteis-Venäjän puustokuolemien syyksi paljastuivat poikkeuksellinen
kuivuus ja tuhohyönteiset
Helsingin yliopiston metsätieteen laitoksen ja Metsäntutkimuslaitoksen
tutkijat ovat selvittäneet Arkangelin alueen kuusimetsissä viime aikoina
havaittuja laaja-alaisia puustokuolemia ja niiden syitä.
Metsäviranomaisia ja tutkijoita huolestuttaneisiin laajamittaisiin
puustokuolemiin on kiinnitetty huomiota Venäjän hallitusta myöten.
Erityisen huomion kohteena on ollut yli miljoonan hehtaarin laajuinen
Vienan metsä (Dvinskij les) Dvina- ja Pinega-jokien välisellä
vedenjakaja-alueella. Alue on merkittävä sekä puuvarojensa että
luonnonsuojelullisten arvojensa vuoksi. Vienan metsä on yksi suurimpia
vielä jäljellä olevia luonnontilaisen metsän kokonaisuuksia
Pohjois-Euroopassa.
Tutkituissa metsiköissä puiden kuolleisuus oli suurinta vuosina 1999 -
2004 ja puiden kuolleisuuden huippu saavutettiin vuonna 2001. Puista
kuoli näiden viiden vuoden aikana viidennes (21 prosenttia), kun
tapahtumaa edeltäneiden 20 vuoden aikana vuosittainen puiden kuolleisuus
oli vain 0,5 prosenttia. Puiden sädekasvujen muutoksista voitiin
päätellä, että aiemmat puuston kuolleisuusepisodit ajoittuivat 1880- ja
1940-luvuille. Puustokuolemat eivät siis ole alueella uusi ilmiö, joskin
viimeisin episodi oli todennäköisesti poikkeuksellinen sekä
laajuudeltaan että voimakkuudeltaan viimeisen 200 vuoden
tarkastelujaksolla.
Puuston kuolleisuus- ja ilmastotietojen vertailu paljasti, että
poikkeuksellinen kuivuus on todennäköisin ilmiötä selittävä tekijä.
Alueen heikosti vettä läpäisevä hienojakoinen maaperä altistaa
pinnallisen juuriston omaavat kuuset kuivuusstressille. Kuivuuden
seurauksena puut ovat altistuneet myös tuhohyönteisille, ja
puustokuolemaan liittyikin runsas kirjanpainajan esiintyminen.
Ilmastotietojen perusteella voitiin laskea, että viimeisen sadan vuoden
jaksolla metsien maaperä oli kuivimmillaan vuonna 1999, ja aluetta
vaivasi kuivuus myös vuosina 2000 ja 2001. Ilmastollisella vaihtelulla
ja tutkittujen kuusimetsien dynamiikalla oli selvä yhteys. Jos
kesäaikaiset kuivuuskaudet lisääntyvät ilmaston muuttuessa, voi tällä
olla merkittävä vaikutus Pohjois-Euroopassa vastaavissa olosuhteissa
kasvaviin kuusimetsiin ja niiden kehitykseen.
Tutkimus toteutettiin Helsingin yliopiston metsätieteiden laitoksen ja
Metlan Kolarin yksikön yhteistutkimuksena. Maastotyöt tehtiin kesällä
2007 yhdessä Arkangelin Pohjoisen metsätalouden tutkimuslaitoksen
asiantuntijoiden kanssa. Tulokset julkaistiin kansainvälisessä Journal
of Vegetation Science -sarjassa. Kyseinen artikkeli sisältyy Tuomas
Aakalan (Helsingin yliopisto, metsätieteiden laitos) väitöskirjaan.
Tutkimuksen rahoittivat Euroopan unioni (Intereg-Tacis projekti KA 0173)
ja Lapin ympäristökeskus.
Metsä – tieto – osaaminen – hyvinvointi
Lisätietoja:
- Tuomas Aakala, Helsingin yliopisto, metsätieteiden laitos,
tuomas.aakala @ helsinki.fi
- Timo Kuuluvainen, Helsingin yliopisto, metsätieteiden laitos, p.
09-191 58 116, timo.kuuluvainen @ helsinki.fi
- Heikki Kauhanen, Metla, p. 010 211 3522,
heikki.kauhanen @ metla.fi
- Tuomo Wallenius, Metla, p. 010 211 2097,
tuomo.wallenius @ metla.fi
Metsäntutkimuslaitoksen tiedotteet Internetissä: http://www.metla.fi/tiedotteet/
Metla/Viestintä PL 18,
01301 VANTAA, p. 010 211 2000,
sähköposti: info @ metla.fi |
