Metla on osa Luonnonvarakeskusta 1.1.2015 alkaen. www.luke.fi
  SUOMEKSI     PÅ SVENSKA     IN ENGLISH     AUF DEUTSCH     ПО-РУССКИ     
 
Metla-etusivuTutkimusPalvelutJulkaisutMetinfo-metsätietopalvelutTutkimusmetsätTietoa MetlastaStrategiaYhteystiedot
Metla » Metlassa nyt » Tiedotteet
Tiedote 10.9.2010 Metsäntutkimus Facebookissa Metla Twitterissä
Sivukartta | Haku

Lämmin syksy voi vielä tehdä sienivuodesta satoisan

Marjasadot tänä vuonna keskimääräistä heikompia

Sieniä on poimittu pohjoisessa runsaasti elokuun alusta lähtien, Etelä- ja Länsi-Suomessa hieman myöhemmin. Itä-Suomessa sienimetsään on päästy vasta viime päivinä. Marjasadot ovat tänä vuonna heikkoja Etelä- ja Keski-Suomessa, Oulun ja Lapin lääneissä taas hieman keskiarvojen yläpuolella. Metsien paikoin heikot sadot ovat tuoneet karhut ruoanhakumatkalle taajamien liepeille.

Kuva: Jouni Hyvärinen / Metla

Lapissa on hyvä sienivuosi

Sienikausi alkoi lupaavasti kesäkuun alkupuolella, jolloin löydettiin kantarelleja, tatteja ja haperoita. Heinäkuun kuivissa hellesäissä humus kuivui kivennäismaata myöten, eikä sieniä löytynyt enää Etelä- ja Keski-Suomesta. Tuskin koskaan kangasmetsät ovat olleet niin vähäsienisiä kuin elokuun alussa, jolloin normaalisti esiintyy tatteja, haperoita ja rouskuja sekä monenlaisia lahottajasieniä.

Heinäkuussa ja elokuun alkupuolella sateet kastelivat humuksen Lapin läänissä ja paikoin Oulu-Kajaani -linjan pohjoispuolella. Sienirihmastot aktivoituivat ja alkoivat muodostaa itiöemiä. Elokuun alkupuolelta lähtien Lapin läänissä on ollut hyvä sienivuosi. Haperoita, herkku- ja männynherkkutatteja sekä rouskuja on metsissä esiintynyt monilajisesti ja määrät ovat olleet paikoin runsaita.

Muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen tuoksuvalmuska (matsutake) esiintyi Lapissa runsassatoisena kuivilla ja hiekkapohjaisilla mäntykankailla. Inarissa, Rovaniemellä, Sallassa ja Savukoskella tuoksuvalmuskaa on kerätty vietäväksi Japaniin.

Elokuun alkupuolella sadekuurojen jälkeen Etelä- ja Länsi-Suomessa sekä Pirkanmaalla herkkutatteja alkoi nousta kuusimetsiin paikoin suuriakin määriä. Eräs sienestäjä poimi Karjaalta kahden tunnin aikana 21 kiloa herkku- ja männynherkkutatteja, ja lähistöltä löytyi seuraavana päivänä 7 kiloa lisää herkkutatteja. Myös Etelä-Pohjanmaalla ja Pirkanmaalla 10 kilon herkkutattisaaliit ovat olleet varsin yleisiä.

Itä-Suomessa tatteja on vihdoin noussut kuusimetsiin

Pohjois- ja Etelä-Karjala ovat tänä kesänä olleet Suomen kuivinta aluetta, ja sienisyksy on antanut odottaa. Viime viikon sateiden jälkeen satokausi on vihdoin alkanut. Herkkutatteja alkoi nousta kuusimetsiin 5.9.2010 ja pieniä ykkösluokan tatteja on ollut tarjolla.

Jos syksystä tulee viime vuosien tapaan pitkä ja lämmin, tatteja ja muitakin ruokasieniä voi poimia loka- marraskuulle asti, elleivät yöpakkaset ja lumipeite estä sienestämistä. Mäntykankaat ovat edelleen humuksen alaosasta kuivia, ja männynherkkutatteja ei ole juuri esiintynyt.

Pieniä määriä kantarelleja on noussut koivikoihin ja koivuhaperoitakin on löytynyt. Koivuhapero on koivikoissa keltahaperon ohella kesän ensimmäisiä sieniä. On mielenkiintoista seurata, nousevatko yleiset haperot, kuten koivu-, kelta-, kangas-, iso- ja viinihapero vielä syyskuun puolivälissä. Suppilovahveroitten aika on pian. Suppilovahveroita on viime vuosina poimittu paljon, sillä pitkät ja lämpimät syksyt ovat suosineet niiden kasvua.

Karhuilla ei ole metsissä marjoja eikä sieniä

Pohjois-Karjalassa karhuja on ilmestynyt maatilojen pihapiiriin syömään omenoita, ja useita karhuja on nähty myös kaupunkialueilla. Karhut etsivät nyt innokkaasti ruokaa taajamien liepeiltä ennen talviunia. Karhujen ilmestyminen asuinalueille johtuu siitä, että metsissä on vähän mustikoita ja puolukoita. Normaalisti karhu voi syödä niitä 10-20 kiloa vuorokaudessa lehdet mukaan lukien. Myös mietoja sieniä, kuten tatteja ja haperoita on esiintynyt metsässä vähän Pohjois-Karjalan alueella.

Puolukkasato keskinkertaista heikompi - kuivuus pudotti raakileita maahan

Puolukan kukinta alkoi Etelä-Suomessa 7.-10.6. ja Lapin läänissä kesäkuun loppupuolella. Kukinnan määrä, 245 kukkaa neliömetrillä, enteili keskinkertaista ja paikoin runsasta satoa. Raakilevaiheessa sato oli laskenut merkittävästi, sillä raakileita esiintyi keskimäärin 103 koeruuduilla.

Marjat kypsyivät poimittaviksi Etelä- ja Keski-Suomessa elokuun lopussa, Lapin läänissä ja Kainuussa syyskuun alkupuolella. Poimintakausi kestää lumen tuloon asti.

Puolukat ovat tuskin koskaan kärsineet helteestä ja kuivuudesta yhtä paljon kuin tänä vuonna. Kuivimmilla kasvupaikoilla kukat ruskistuivat tai osin putosivat maahan kuivuuden takia, tai eivät pölyttyneet lainkaan. Heinäkuun hellesäässä humus kuivui kuivissa ja kuivahkoissa kangasmetsissä täysin ja puolukat varistivat raakileita maahan. Aikaisempina vuosina marjoja on ollut tertuissa keskimäärin 7-8 kpl, nyt tertuissa oli vain 4-5 raakiletta tai hyvin pieniä kypsiä marjoja. Osa marjoista oli kuivunut ryppyisiksi.

Puolukan sato jää keskinkertaisen alarajalle. Marjoja on neliömetrillä keskimäärin 100-120 ja hehtaarisato on 15-16 kiloa eli samaa suuruusluokkaa kuin viime vuonna. Viime vuosien huippusato saatiin vuonna 2005, jolloin marjoja oli 34 kiloa hehtaarilla.

Mustikkasato jäi heikoksi

Mustikan satoennuste oli kukkien perusteella runsas. Odotukset kuitenkin hiipuivat raakilevaiheessa, sillä koealoilla oli kesä-heinäkuun vaihteessa keskimäärin vain 102 raakiletta neliömetrin ruudulla joten ennuste oli keskinkertainen.

Kukinta kesti Etelä- ja Keski-Suomessa toukokuun hellejakson takia vain muutaman päivän, eikä pölyttäjiä ollut silloin riittävästi liikkeellä. Itä-Suomessa talvikääriäisperhosen toukat vioittivat paikoin jopa 20-30 prosenttia raakileista. Osittain epäonnistunut pölytys ja toukkasyönnökset laskivat raakileitten määrän puoleen kukkien lukumäärästä. Kainuussa, Kuusamossa ja Lapin läänissä mustikka kukki myöhemmin ja pölytys onnistui paremmin.

Mustikkasato jäi melko heikoksi, ja koeruuduilta laskettiin keskimäärin vain 70 kypsää marjaa. Etelä- ja Keski-Suomessa lukumäärä jäi paikoin alle 40 marjaan neliömetrillä, Pohjois-Suomessa mustikkasato oli monissa tutkimusmetsissä keskinkertainen ja muutamissa tutkimusmetsissä runsas, yli 100 marjaa neliömetrillä. Marjaa oli tänä vuonna tutkimusmetsien koeruuduilla keskimäärin 16,8 kiloa hehtaarilla, viime vuonna päästiin 25 kiloon. Monissa Etelä- ja Keski-Suomen mustikkametsissä sato jäi kymmeneen kiloon hehtaarilla.

Etelä- ja Keski-Suomessa mustikkasadon heikkous johtui poikkeuksellisen pitkästä hellejaksosta, jolloin kasvupaikat kuivuivat ja marjat jäivät pienikokoisiksi. Eräässä otannassa yhden marjan keskiarvoksi punnittiin vain 0,28 grammaa. Parhaina satovuosina mustikan marjan keskipaino on ollut 0,36 grammaa ja kuivina satovuosina 2002 ja 2003 0,30 grammaa.

Suomuurainsato oli heikko koko maassa

Lapin aapasoilla ja muuallakin avosoiden kasvupaikoilla suomuuraimen kukinta-aikana esiintyi halloja. Lisäksi kovat tuulet ja sateet piiskasivat kukkien terälehtiä ja pudottivat ne maahan. Tämän takia pölyttävät hyönteiset eivät enää löytäneet kukkia. Viime vuosien tapaan poimittavia määriä marjoja löytyi puustoisilta suoalueilta korvista ja rämeiltä.

Lisätietoja:

Metsäntutkimuslaitos rakentaa metsäalan tulevaisuutta tuottamalla ja välittämällä tietoa sekä osaamista yhteiskunnan parhaaksi.


Metsäntutkimuslaitoksen tiedotteet Internetissä: http://www.metla.fi/tiedotteet/    Metlan RSS-tiedotesyöte
Metla/Viestintä PL 18, 01301 VANTAA, p. 010 211 2000, sähköposti: info @ metla.fi

  Päivitetty: 31.03.2014 /KPB | Copyright Metla | Palaute