Metla on osa Luonnonvarakeskusta 1.1.2015 alkaen. www.luke.fi
  SUOMEKSI     PÅ SVENSKA     IN ENGLISH     AUF DEUTSCH     ПО-РУССКИ     
 
Metla-etusivuTutkimusPalvelutJulkaisutMetinfo-metsätietopalvelutTutkimusmetsätTietoa MetlastaStrategiaYhteystiedot
Metla » Metlassa nyt » Tiedotteet
Tiedote 5.7.2010 Metsäntutkimus Facebookissa Metla Twitterissä
Sivukartta | Haku

Mustikkasato jää keskinkertaiseksi

Ensimmäiset marjamaidot saadaan Etelä- ja Keski-Suomessa jo tällä viikolla

Mustikan satoennuste on keskinkertainen, paikoin jopa heikko. Vielä kesäkuussa odotettiin hyvää mustikkasatoa, mutta pölyttäjien niukkuus ja paikoin tuhohyönteiset ovat laskeneet sato-odotuksia. Puolukka kukkii paikoin runsaasti, mutta suomuurainsato avosoilla on heikohko. Sienet odottelevat lämpimiä kesäsateita, ja vasta yksittäisiä tatteja ja kantarelleja löytynyt.

Mustikkasadon ennuste oli kukinnan perusteella runsas, sillä kukkia laskettiin tutkimusmetsien koeruuduilta tänä vuonna keskimäärin 210 kappaletta koeruudulta. Runsaan sadon odotukset kuitenkin hupenivat, sillä kesäkuun loppuun mennessä laskettujen raakileiden määrä oli pudonnut keskimäärin 94 kappaleeseen neliömetrillä. Pohjois-Suomen tutkimusmetsistä ei ole vielä saatu raakiletietoja. Näissä metsissä mustikan kukinta oli runsasta, joten pohjoisen tulokset nostanevat keskimääräisen raakilemäärän yli 100:aan neliömetrillä.

Tutkimusmetsien kesken on suurta vaihtelua. Eri puolilla Suomea joka viidennessä tutkimusmetsässä on laskettu keskimäärin yli 140 raakiletta neliömetrille, jolloin satoennuste on runsas. Toisaalta joissakin tutkimusmetsissä, joissa kukkia on ollut koeruudulla yli 200 kappaletta, pudotusta raakiletilanteeseen on tullut jopa 60 prosenttia. Parissa tutkimusmetsässä raakileita löytyi keskimäärin vain 8 kappaletta neliömetriltä, vaikka kukkia oli neliömetrillä keskimäärin 100 kappaletta.

Mustikka kypsyy poimittavaksi Etelä- ja Keski-Suomen aurinkoisimmilla kasvupaikoilla tällä viikolla hellesään avittamana ja laajemmilla metsäalueilla ensi viikon aikana. Oulun läänissä mustikka kypsyy heinäkuun puolivälin jälkeen ja Lapin läänissä heinäkuun loppupuolella.

Pölyttäjähyönteiset ovat tärkeitä mustikkasadolle, mutta hyönteiskannoissa tapahtuu muutoksia

Pudotus mustikan runsaasta kukinnasta niukkoihin raakileisiin on harmillinen, mutta tutkimuksen kannalta kiinnostava asia. Mustikka on myös monen eläimen ja linnun, erityisesti metsäkanalintujen, merkittävä ravinnon lähde.

- ”Edellisessä tiedotteessa (16.6.2010) kirjoitin, että kesäkuun alkupuolella halloja esiintyi monin paikoin, mutta ankarilta halloilta vältyttiin ja siten hallavauriot mustikan kukissa olisivat vähäisiä. Toukokuun helteistä johtuen kukinta-aika kesti Etelä- ja Keski-Suomessa vain muutaman päivän. Toivoin, että pölyttäviä hyönteisiä olisi ollut riittävästi parhaaseen kukinta-aikaan toukokuun loppupuolella”, toteaa Metlan vanhempi tutkija Kauko Salo.

Hyönteisiä ei valitettavasti ollut tarpeeksi. Osa kukista jäi pölyttymättä, ja mustikkasato jää siksi melko laikukkaaksi. Kukkien terälehdet ruskistuivat ja putosivat maahan. Kukkapohjuksen kasvu kohti raakilevaihetta keskeytyi. Vaaleanpunaisia tai ruskehtavia pikkuraakileita on löydetty maahan pudonneina monesta tutkimusmetsästä.

Suomen tärkeimpiä pölyttäjähyönteisryhmiä ovat ampiaiset, kukkakärpäset, mehiläiset ja kimalaiset. Kimalaiset (Bombus-suku) kuuluvat mesipistiäisiin (Apidae), ja ne ovat tunnetuimpia ja näkyvimpiä mustikan pölyttäjiä.

Vuonna 2008 pölyttäjiä esiintyi hyvin vähän mustikkakasvustoissa, ja myös kukinta-aikojen hallat laskivat satomääriä. Mustikkasato jäi heikoimmaksi koko valtakunnallisen satotutkimusseurannan aikana, eli vuodesta 1995 lähtien. Viime vuonna mustikkasato oli keskinkertaista parempi, sillä kukinta-aikaan ei esiintynyt halloja ja pölyttäviä hyönteisiäkin pörräsi mustikkakasvustoissa runsaammin.

Tänä vuonna pölyttäjiä oli toukokuun lopulla heikohkosti. Mustikkakasvustojen tienoilla havaittiin pölytyspuuhissa vain muutamia kimalaisia. Kesäkuussa pölyttäjätilanne parani jonkun verran, mutta mustikan kukinta oli silloin jo ohi suurimmassa osassa Suomea. Pölyttäjien määrän lisääntyminen vaikuttanee positiivisesti puolukan pölytykseen, sillä puolukka kukki hyvin kesäkuun loppupuolella Etelä- ja Keski-Suomessa.

Pölyttäjähyönteisten lajistossa on tapahtumassa muutoksia ja uhanalaisarvioinneissa lajiston on todettu köyhtyvän. Monien elinkelpoisiksi luokiteltujen lajien kannat ovat pienenemässä. Tämä pätee myös eräitten kimalaislajien kohdalla, jotka ovat karaistuneimpia ja kestävät säätilojen vaihteluita sekä ympäristömuutoksia paremmin kuin monet muut hyönteiset. Olisikin tärkeää panostaa pölyttäjähyönteisseurantoihin myös tulevina vuosina.

Talvikääriäiset mustikan riesana

Itä-Suomen mustikkakasvustoissa on viime vuoden tapaan esiintynyt paikoin runsaasti talvikääriäisperhosten toukkasyönnöksiä. Toukkien vioittamia ja osaksi syömiä raakileita on ollut koeruuduilla jopa 20-30 prosenttia raakileitten kokonaismäärästä. Toukat käärivät versojen yläosien lehtiä, jotka ruskistuvat ja ovat siten helposti havaittavissa mustikkakasvustoissa. Lisäksi toukat syövät mustikan versoja poikki. Tuho voi olla melkoinen, sillä yhdessä versossa voi olla 20-40 raakiletta.

Talvikääriäisperhoset ovat monimuotoisia, vaikeasti tunnistettavia, harmahtavia, harmaanruskeita ja laikukkaita pikkuperhosia. Niiden siipiväli on noin 20 mm. Toukat ovat aluksi harmahtavia ja niillä on tumma pää. Toukat kasvavat nopeasti parin millin pikkutoukista puolentoista sentin pituisiksi nopealiikkeisiksi toukiksi. Havaitut kangastalvikääriäiset (Acleris maccana) ja niiden toukat ovat mahdollisesti suurin tuhojen aiheuttaja, mutta myös laikkutalvikääriäisen (A. laterana) ja harmotalvikääriäisen (A. lipsiana) toukat käärivät ja syövät mustikan lehtiä ja vaurioittavat raakileita.

Puolukan kukinta paikoin runsasta

Puolukan kukinta alkoi Etelä-Suomessa 7.-10.6.2010 ja on edennyt kesäkuun loppupuolella Lapin läänin pohjoisosiin asti. Koealoilla kukkia on laskettu 1.7.2010 mennessä keskimäärin 267 kpl neliömetrillä, mutta muutamista tutkimusmetsistä ei ole vielä tietoja. Kukkien lukumäärän perusteella puolukan satoennuste on runsaan alarajalla, mikäli pölytys onnistuu – raakilevaihe näyttää, miten sato kehittyy.

Suomuurainsadosta avosoilla heikko

Suomuuraimen kukinta oli runsasta, ja tutkimussoilla oli keskimäärin 13 kukkaa neliömetrillä. Usean peräkkäisen hallayön vaikutuksesta kukat paleltuivat. Rankat sateet ja kovat tuulet piiskasivat kukkia, jolloin terälehdet putosivat maahan. Pölyttäjät eivät löytäneet kukkia ja pölytys epäonnistui, ja sato jää heikoksi avosoilla. Suomuuraimia löytyy puustoisilta soilta sekä korpimailta ja rämeiltä, joissa puut ovat suojanneet kukkia kovilta tuulilta ja sateilta.

Sieniä vielä vähän

Tattien, haperoitten ja kantarellien itiöemien alut ovat vielä piilossa maanpinnan alla, ja vain yksittäisiä tai muutaman sienen ryhmiä on löytynyt metsistä. Juvalta 3.6.2010 löydetty koivunherkkutatti oli luultavasti ensimmäinen tattihavainto tänä vuonna. Kesäkuussa on löytynyt muutamasta paikasta herkkutatteja ja kantarelleja, ja koivunpunikkitatteja sekä lehmäntatteja useista paikoista. Kesäkuun lopussa on löydetty männynherkkutatti ja pari koivuhaperoa.

Jos sääennusteen mukainen lämmin tai jopa helteinen sää jatkuu heinäkuun alkupuolella, saattaa sienten nousu olla hidasta. Vilvoittavien kesäsateitten myötä heinäkuun puolivälin jälkeen on odotettavissa lisää tatteja, haperoita ja kantarelleja.

Lisätietoja:

Metsäntutkimuslaitos rakentaa metsäalan tulevaisuutta tuottamalla ja välittämällä tietoa sekä osaamista yhteiskunnan parhaaksi.

Metsäntutkimuslaitoksen tiedotteet Internetissä: http://www.metla.fi/tiedotteet/    Metlan RSS-tiedotesyöte
Metla/Viestintä PL 18, 01301 VANTAA, p. 010 211 2000, sähköposti: info @ metla.fi

 
  Päivitetty: 31.03.2014 /UHel | Copyright Metla | Palaute