Metsäntutkimuslaitos
Tiedote 9.9.2009

Puolukkasato kohtalainen, kauppasieniä runsaasti

Hyvänä ruokasienisyksynä esiintyy paljon myös myrkkysieniä

Keskinkertainen puolukkasato on vihdoin kypsää poimittavaksi Etelä- ja Keski-Suomessa. Oulun ja Lapin lääneissä puolukkaan päästään puustoisille mäntykankaille syyskuun puolivälin jälkeen. Sienisyksy on ollut monien kauppasienten osalta satoisa, kausi jatkunee parhaimpien ruokasienten osalta lokakuun puolelle. Myöhäissyksyn yöpakkasista ja lumen tulosta riippuen suppilovahveroita, kantarelleja, lampaankääpiä ja hallavahakkaita voi poimia vielä marras-joulukuussa.


Alkusyksyn kosteat ja pilviset säät ovat myöhästyttäneet puolukan kypsymistä runsaan viikon verran pitkäaikaisiin keskiarvoihin verrattuna. Puolukkaa onkin yleisesti poimittu jo parin viikon ajan osittain raakana. Avohakkuualueilla marjat ovat kypsyneet nopeammin eli noin viikkoa aikaisemmin, syyskuun ensimmäisellä viikolla.

Tutkimusmetsien koeruuduilla kukkia oli keskinkertainen määrä, 229 kpl neliömetrillä. Tähän päivään mennessä saatujen inventointitietojen mukaan koeruuduilla on kypsiä marjoja keskimäärin 100 kpl neliömetrillä.

Satoennuste on keskinkertainen, mutta vaihtelu metsien välillä on suurta. Tämä johtuu siitä, että Etelä- ja Keski-Suomessa kukinta ajoittui pitkälle aikajaksolle, kesäkuun toiselle ja kolmannelle viikolle. Pölytys ei siitä syystä onnistunut tasaisesti kaikissa puolukkakasvustoissa, ja satojen erot läheisilläkin metsäkuvioillakin jäävät suuriksi. Varpujen yläosissa marjat voivat olla täysin kypsiä, mutta alaosissa vielä raakoja. Osa tutkimusmetsien puolukkaruuduista on inventoitu samoilta paikoilta jopa kymmenen vuoden ajan. Tästä johtuen satotasot ovat laskeneet ja antavat paikoin keskimääräistä pienemmän satoarvion.

Mustikkasato oli keskinkertainen, suomuurainsato jäi heikoksi

Mustikkasato oli tänä vuonna keskinkertainen ja paikoin runsaskin. Kypsiä marjoja poimittiin koeruuduilta keskimäärin yli 120 kappaletta neliömetriltä. Vaikka kukinta oli tasaisen runsas koko maassa (keskimäärin 201 kukkaa neliömetrillä) ja pölytyskin onnistui, ilmaantui lisäriesaa toukista ja epäsuotuisista sääolosuhteista. Itä-Suomessa kääriäisperhosen toukkasyönnökset alensivat satotason paikoin heikoksi ja Länsi-Suomessa osa raakileista putosi maahan kuivuuden takia. Oulun ja Lapin lääneissä kukinta-aikaan esiintyi halloja. Lisäksi satotasoa laskivat kovat tuulet ja sateet, jolloin pölyttävät hyönteiset eivät lentäneet mustikan kukilla. Runsaimmat mustikkamäärät kasvoivat tänä vuonna eteläisimmän Suomen alueella ja Keski-Suomessa.

Valtakunnallinen suomuurainsato oli heikko, kuten edellisenäkin vuonna. Avosoilta ei juuri muuraimia löytynyt. Puustoisilla soilla, korvissa ja rämeillä ahkera poimija saattoi löytää sangollisen paljon soita kierrettyään.

Kauppasieniä runsaasti

Keltavahveroitten eli kantarellien sato on ollut viime vuoden tapaan runsas. Kaudesta muodostunee myös ennätyspitkä, sillä ensimmäisiä kantarelleja poimittiin jo kesä-heinäkuun vaihteessa lehtimetsistä. Havu- ja sekametsistä kantarelleja voi poimia loppusyksyyn saakka.

Suppilovahverosato on sekin viime vuosien tapaan erinomainen. Kausi alkoi tänä vuonna poikkeuksellisen aikaisin, sillä ensimmäiset havainnot ovat jo elokuun alkupuolelta. Kausi jatkuu lumen tuloon saakka. Suppilovahverot ovat viime vuosina lisääntyneet, uusia kasvupaikkoja on löytynyt lisää varsinkin kuivemmilta mäntykankailta. Syynä ovat mahdollisesti maaperässä tapahtuvat muutokset – lämpötilan ja kosteuden muutokset ovat olleet viime aikoina suosiollisia suppilovahveron rihmastojen kasvulle sekä kuusi- että mäntyvaltaisissa kangasmetsissä.

Haaparouskuja löytää vielä kuusimetsistä. Karvarouskuista on tänä vuonna saatu hyvä sato, ja kausi jatkuu ainakin koko syyskuun ajan. Tänä vuonna moni on poiminut suuren saaliin karvarouskuja pihapiiristään koivujen alta. Kangasrouskuja on esiintynyt suurina ryhminä mäntykankailla.

Haperokausi on lopuillaan, mutta mäntyvaltaisista kangasmetsistä voi vielä löytää iso- ja kangashaperoita sekä havu- ja sekametsistä viinihaperoita. Kuusivaltaisista metsistä on tänä vuonna löytynyt mustavahakkaita runsaammin kuin useana aikaisempana vuonna. Niiden satokausi jatkunee lokakuun puolelle asti.

Herkkutatteja on moni sienestäjä odottanut jo heinäkuun lopulta lähtien. Määrät eivät kuitenkaan ole vastanneet odotuksia, vaikka kosteuttakin on ollut maaperässä riittävästi Länsi-Suomea lukuun ottamatta. Herkkutattisadon ennustaminen on edelleen vaikeaa. Suosiollisten säiden jälkeenkään niiden itiöemiä ei nouse humuksen pinnalle, kuten voisi olettaa. Vaikka itse sieni rihmastoineen kasvaa humuksessa hyvin, voi herkkutatti mitä ilmeisimmin itse säädellä itiöemiensä tuottamista.

Yölämpötilojen laskettua männynherkkutatteja voi vielä nousta mäntykankaille. Ruokasienistä on satoisana esiintynyt mäntykankaiden kehnäsieni ja tuoreitten kangasmetsien vaaleaorakas, ja sienestäjien voikin todeta saaneen tänä syksynä runsaan sadon.

Hyvänä ruokasienisyksynä esiintyy paljon myös myrkkysieniä

Ruokasienten ohella hyvänä sienisyksynä esiintyy yleensä runsaasti monenlaisia lahottajasieniä ja myrkyllisiä sienilajeja. Tänä syksynä tappavan myrkyllisiä valkokärpässientä ja suippumyrkkyseitikkiä on esiintynyt enemmän kuin monena aikaisempana vuonna.

Valkokärpässieni kasvaa yksittäin tai monen itiöemän ryhminä, kuten tänä syksynä, kuusivaltaisissa kangasmetsissä. Sieni on kokonaan valkoinen, myös sen malto on valkoista. Heltat ovat pysyvän valkoiset, jalka on pitkä ja tyvestään sipulimaisesti paksuuntunut. Jalan yläosassa on velttona riippuva rengas (Kuva 1). Tuoksu voi olla imelähkö ja useimmiten vastenmielinen.

Valkokärpässienen sisältämät solumyrkyt ovat pysyviä, eivätkä ne hajoa sientä keitettäessä tai paistettaessa. Valkokärpässienen voi sekoittaa herkkusieniin, joiden itiöpöly on mustaa ja heltat jo nuorena punertavat. Hyvä suositus sienimetsään mennessä: älä poimi valkoisia sieniä.

Suippumyrkkyseitikki kasvaa kosteissa havumetsissä ja korpimetsissä kuusen seurassa. Sieni on keskikokoinen, lakki on kanelinruskea ja keskusta terävähuippuisesti koholla. Heltat ovat ruskeat, paksut ja melko harvassa. Nuoressa itiöemässä helttoja peittää muitten seitikkien tapaan seittimäinen suojus. Jalan ruskealla pinnalla on keltaisia ja katkonaisia vöitä. Suippumyrkkyseitikin sisältämät solumyrkyt eivät myöskään häviä keittämällä tai paistamalla.

 

 

Lisätietoja


Metsäntutkimuslaitoksen tiedotteet Internetissä: http://www.metla.fi/tiedotteet/    Metlan RSS-tiedotesyöte
Metla/Viestintä PL 18, 01301 VANTAA, puh. 010 211 2000, sähköposti: info @ metla.fi