Metsäntutkimuslaitos

Metsäntutkimuslaitoksen valtakunnallinen marjasatotiedote 9.7.2009

Mustikkasadossa voimakasta vaihtelua paikallisesti

Satoa ovat heikentäneet sää ja kääriäisen toukat

 

Mustikan satoennuste oli runsas kukinnan perusteella, mutta nyt raakileiden määrä ennustaa enää keskinkertaista satoa. Mustikan kukkia oli Metlan marjasadon koeruuduilla koko valtakunnassa keskimäärin 189 neliömetrillä, mutta samoilta koeruuduilta löytyi keskimäärin enää 130 raakiletta neliömetrillä. Hajonta on suurta koeruutujen välillä, eli paikoin on hyviä mustikkametsiä, mutta joukossa on myös heikon satoennusteen metsiköitä.

Satotason laskun perussyinä ovat olleet Länsi-Suomessa Suomenselän alueella ja osin Lapissa hallat kukinta-aikaan sekä voimakkaat tuulet ja sateet, jolloin pölyttävät hyönteiset eivät ole lentäneet mustikan kukissa. Pölytyksen osittainen epäonnistuminen on siten laskenut satoennustetta. Lisäksi mustikkakasvustoissa on esiintynyt pieniä punertavia raakileita, jotka eivät ole kypsyneet vihreiksi raakileiksi normaalisti ja ovat nyt pudonneet tai putoamassa maahan.

Kääriäisperhosen toukat mustikan tuholaisina

Itä-Suomessa Punkaharjulta Kainuuseen asti mustikkakasvustoissa on esiintynyt jonkin kääriäislajin toukkia, jotka ovat käärineet ja syöneet mustikan lehtiä ja raakileita. Mustikan raakileissa on usein pieni reikä tai raakileesta on syöty osa, jolloin näistä raakileista ei kehity kelvollista marjaa.

Toukista ei ole ehditty vielä kasvattaa aikuisia lajinmääritystä varten, mutta hyönteistieteilijä Juhani Itämiehen valistunut veikkaus lajista on kangastalvikääriäinen (Acleris maccana).

Kääriäisissä on useita mustikkaa ja muita marjakasveja ravintonaan käyttäviä lajeja, ja esiintymisajan perusteella noin puolenkymmentä lajia voi sopia syylliseksi. On myös mahdollista, että useampi kuin yksi laji esiintyy runsaana samanaikaisesti: tämä ei ole kovinkaan harvinaista puiden lehtiä syövillä tuhohyönteisillä. Havaintoja ruskeaksi käärityistä ja syödyistä mustikan lehdistä voi ilmoittaa tutkijoille.

Mustikan lehtien ohella kyseinen kääriäislaji käärii ja syö myös puolukan lehtiä. Tämä pikkuperhosen toukka on paikoin vioittanut 30 % koeruutujen raakileista ja nähtäväksi jää, kuinka suuri osa mustikoista kypsyy normaalikokoisiksi marjoiksi. Toukan syönnösten takia satotaso laskee monissa metsissä keskinkertaiseksi tai melko heikoksi.

Mustikka kypsyy Etelä- ja Keski-Suomessa pääosin heinä-elokuun vaihteessa

Heinäkuun alku on ollut kylmä ja sateinen ja siksi mustikan raakileet ovat kehittyneet hitaasti. Marjojen kypsymisennuste on Etelä- ja Keski-Suomessa heinäkuun viimeisellä viikolla ja heinä-elokuun vaihteessa. Oulun ja Lapin lääneissä mustikka kypsyy poimittavaksi elokuun kahden ensimmäisen viikon aikana. 

Puolukan kukinta keskinkertainen

Puolukan kukinta alkoi Etelä-Suomessa 10-16.6. eli samoihin aikoihin kuin viime vuonna. Kukinta eteni Keski-Suomen alueelle 17.-23.6. ja seuraavalla viikolla Lapin läänin perukoille asti.

Neliömetrin koeruuduissa oli keskimäärin 255 kukkaa. Lukumäärän perusteella puolukan satoennuste on keskinkertainen. Viime vuonna tutkimusmetsien koeruuduilla vastaava lukumäärä oli hieman suurempi eli 280 kukkaa keskimäärin neliömetrin koeruudulla.

Tänä vuonna tutkimusmetsien välinen hajonta on ollut suurta, eli myös puolukan satotasossa on paikallisia eroja. 8.7.2009 mennessä kukat on laskettu 32 tutkimusmetsästä, ja kukkien perusteella satoennuste on runsas yhdeksässä metsässä ja melko heikko tai heikko kymmenessä.

Suomuuraimen satoennuste on heikko

Laajoilla avosuoalueilla kukinta-aikaan kesäkuun alussa esiintyi halloja ja samoihin aikoihin vallitsivat ankarat tuulet ja sateet, jotka piiskasivat kukkien terälehtiä. Tällöin pölyttäjät eivät lentäneet kukissa, eivätkä ne olisi kukkia löytäneetkään, sillä kovien tuulten ansiosta kukkien terälehdet putosivat maahan. Viime vuosien tapaan suomuuraimia löytynee poimittavia määriä korvista ja rämeiltä, joissa ne kehittyvät marjoiksi puuston suojassa.

Ruokasieniä vielä vähän

 Kangashumus on nyt kosteaa ja siten otollinen sienirihmastojen kasvulle. Päivälämpötilojen nousu aktivoisi lisää sienirihmastoja kasvattamaan itiöemiä kangasmetsiimme. Viime päivinä on löydetty muutama lehmän- ja koivunpunikkitatti ja Liperistä löytyi syötäviä herkkutatteja pari viikkoa sitten. Kymenlaaksossa on kasvanut viikko sitten useita pieniä keltavahveron itiöemiä.

Näyttää siltä, että kylmien säitten vallitessa sienten satokausi pääsee alkuun heinäkuun loppupuolella ja elokuun alussa. Tällöin on odotettavissa enemmän keltavahveroita, tatteja, koivu- ja keltahaperoita.

Lisätietoja

 


Metsäntutkimuslaitoksen tiedotteet Internetissä: http://www.metla.fi/tiedotteet/    Metlan RSS-tiedotesyöte
Metla/Viestintä PL 18, 01301 VANTAA, puh. 010 211 2000, sähköposti: info @ metla.fi